lauantai 22. marraskuuta 2014

TEKIKÖ SUPERDIETTI MINUT SAIRAAKSI?

Ihanaa, kun lumi satoi. Tai onhan se jo aikasemminkin satanut täällä Helsingissä, mutta silloin se oli enemmänkin loskaa. Nyt maa on valkoinen. Eilen lähdin vähän ennen yhtätoista vielä kauppaan ja silloin varsinkin huomasi lumen merkityksen valoon. Ennen muutamalla katuvalolla valaistu reitti on ollut lähes pimeä, mutta lumesta ne parikin katuvaloa heijastivat valoa niin, ettei edes tuntunut, että kello lähentelee puolta yötä. Muutenkin tuolla lumella on rauhoittava vaikutus, eikä syksyn harmaus ahdista enää kun maa on valkoinen. En ole kyllä mikään talvi-ihminen ja inhoan yli kaiken kovia pakkasia (siis mullehan "kova" pakkanen on jo se -10 astetta), mutta lumesta tykkään. Aurinkokin paistaa useammin kun on lunta. Lumihan pysyy täällä vain jos ilma pysyy pakkasen puolella ja yleensä pakkasella aurinkokin paistaa. Ainakin jos sitä pakkasta on enemmän kuin se pari astetta, mutta vaikka täällä ei nyt ole kuin se pari astetta pakkasta, niin kyllähän tuo aurinko tuolta pilvien reunasta yrittää paistella. 


Blogin päivittäminen on ollut viime viikkojen aikana aika heikkoa. Huoli omasta terveydestä on vienyt kaikki voimat ja jostain on ollut pakko karsia ja valitettavasti se on nyt tämä blogi. Olkapään lisäksi olen kärsinyt jo pitkään erilaisista oireista, kuten väsymyksestä, hiusten lähdöstä, kutinasta, palelusta ja hikoilemisesta samaan aikaan, vatsan toiminta ongelmista, järkyttävästä turvotuksesta jne. Tuo turvotus näkyy eniten juuri silmissä ja nilkoissa. Illalla mulla saattaa olla tummat rajat nilkoissa sukista, jotka ei todellakaan ole mitkään tukisukat, että niiden tiukkuus sen selittäisi.Jotenkin olin jo hyväksynyt sen tilan normitilaksi sillä näiden oireiden kanssa olen elänyt jo useamman vuoden. Olen käynyt vaikka missä testeissä ja lääkärillä, mutta mitään ei ole löytynyt. Itse uskon kuitenkin, että kyse on jostain hormoonitoiminnan häiriöstä. Nämä oireet alkoivat joskus niihin aikoihin, kun olin Bodycampin superdietillä. Dietti oli rankka ja loppuun asti en saanut sitä edes vietyä, sillä kroppa laittoi niin paljon vastaan. Uskon sen sotkeneenikin mun hormoonitoimintaa. Kuinka sitä olikaan tyhmä, sillä halusin pudottaa painoa jotain 5 kiloa ja ajattelin, että tuollaisen avulla se lähtee hyvin. No lähtihän se, mutta tuli myös takaisin. Ja lisäksi taisin saada vielä kaupan päälle jonkin hormoonihäiriön. Noita superdiettejähän voidaan melkein verrata kisadietteihin, jotka aina toteutetaan yksilöllisesti ammattitaitoisen henkilön valvonnassa. Superdietit puolestaan on yksi ja sama ohje, joka jaetaan kaikille yksilöllisiä tekijöitä huomiomatta, jolloin riski niiden vaikuttamisesta negatiivisesti terveyteen on merkittävä. Joten ei ihmettä, että elimistöt menee sekaisin. Omasta superdietistä muistan sen, että hiilarit oli kyllä niin nollissa, etten edes kenenkään fitness-kisoihin tähtäävän ole nähnyt olleen niin vähillä hiilareilla (siis nyt ei huomioida kisadietin parin viimeisen viikon hiilarimääriä) ja lisäksi treenejä oli viikossa 10 kertaa. 4 punttitreeniä sekä 6 aamuaerobista ja ainostaan yksi täysin vapaapäivä, tai no silloin piti tehdä kehonhuoltoa, kuten venyttelyä tai rullailua. En kyllä enää suosittelisi kenelläkkään noita massatuotantona tehtyjä superdiettejä, vaan jos haluaa superdietin pitää, niin kannattaa todellakin hankkia henkilökohtainen ja ammattitaitoinen valmentaja, joka suunnittelee sen juuri sinun tarpeisiin. Ja kannattaa muistaa sekin, että kun fitness-kisaajat tekevät rankkojakin diettejä, niin niillä ei ole tarkoitus hakea pysyvää tilaa, vaan niillä laihdutetaan tiettyä hetkeä varten ja sen hetken jälkeen painon onkin tarkoitus palata takaisin normaaliin. Noiden kisadiettien palautuminen onkin suunniteltu tarkasti, eikä niissä suoraan palata normaaliin ruokavalioon, Superdiettien jälkeen harvempi edes osaa ajatella, että normaaliin ruokavalioon palautuminen pitäisi tapahtua suunnitellusti, eikä vain viimeisen päivän jälkeen ruveta syömään normaalisti, vaikka söisikin kuinka terveellisesti vaan. Sitten kun ruvetaan syömään normaalisti, niin kehohan rupeaa imemään sitä energiaa, sillä se on ollut usean viikon ajan todella pienellä energian saannilla ja nyt kun se saa sitä energiaa, niin se rupee varastoimaan sitä, sillä ajatuksella, että jos se ei kohta taaskaan saa sitä energiaa riittävästi. Ja rasvaksihan se sen säilöö, joten helposti superdietin jälkeen painoa voi tulla jopa enemmän kuin mitä on lähtenyt. 


Kuvat on lainattu Fitfarmilta ja Bodycampilta
Välillä kyllä elämässä kaikki huonot jutut kasaantuu yhtä aikaa. Olkapään vuoksi kävin viime viikolla siellä lääkärissä ja sieltä sain sellaisia uutisia, että niiden sisäistämiseen on mennytkin melkein tämä pari viikkoa. Pää on ollut niin sekaisin, ettei tiedä edes mitä tuntee. Mieliala on sahannut edestakaisin toivottoman ja surkean välillä, nyt onneksi alkaa jo surkea hallita ja pikku hiljaa myös toiveikas heräillä. Mullahan on sellainen perinnöllinen sairaus, jossa luihin kasvaa sellaisia kasvaimia, jotka saattavat muuttua ajan myötä pahalaatuisiksi. Tämä siis tarkoittaa sitä, että myös minulla nämä kasvaimet voivat muuttua syöpäkasvaimiksi. 

Tuon uutisen saatuani rupesin kyllä todellakin miettimään omaa terveydestä huolehtimista. Syön kyllä nykyään suhteellisen terveellisesti ja liikun, enkä juurikaan käytä alkoholia, enkä polta tupakkaa. Mutta aina niin ei ole ollut. Ravintola-alalla työskennellessäni, jos ei polttanut tupakkaa, ei myöskään ollut taukoja. Ainoastaan tupakkatauot oli "sallittuja". Ravintola-alalla tulikin vietettyä se kymmenen vuotta, joten aika monta tupakkaa tuli poltettua, vaikka välillä olinkin pidempiäkin aikoja polttamatta. Nuorempana tuli muutama drinkkikin kaadettua kurkusta alas ja mikäs darrassa oli parempaa kuin Mäkin ruoka. Nyt olenkin miettinyt TODELLA paljon miten nämä elintavat ovat vaikuttaneet siihen mahdollisuuteen, että sairastun syöpään. Varsinkin kun riski on suurempi noiden kasvainten vuoksi. Minulle, kuten varmasti myös monelle muulle, terveys on ehkä tärkein asia elämässä, mutta kuinka paljon se loppujen lopuksi näkyy käytännössä? Alkaako terveydestä huolehtiminen vasta siinä vaiheessa, kun se on uhattuna? Ruvetaanko katsomaan siinä vaiheessa vasta, että ravinnosta saadaan riittävästi ravintoaineita, vitamiineja ja hivenaineita? Tai muistetaanko syödä ne lisävitamiinit, jotka täytyy ottaa sieltä purkista? Tai kiinnitetäänkö siinä vaiheessa vasta huomioita muihinkin elintapoihin kuin ravitsemus? Vältetäänkö vasta sitten stressiä tai puututaan stressiin? Monesti stressin hyväksyy valittesevana tilana, johon itse on vaikea tai jopa mahdoton tehdä muutosta. Työ voi olka stressaavaa, eikä työn luonnetta pysty muuttamaan, mutta ehkä omaa asennetta voi muuttaa. Neuvoa siihen miten kaikesta stressistä pääsee eroon en osaa sanoa, mutta nyt harjoittelen itse juuri sitä asenteen muutosta niihin asioihin mihin en pysty vaikuttamaan.


Täytyy kyllä myöntää, että itsekään en ole ehkä riittävästi kiinnittänyt huomiota terveydestä huolehtimiseen. Niinkuin jo aikaisemmin mainitsin syön kyllä terveellisesti ja liikun. Pyrin myös nukkumaan hyvin, mutta viime aikoina unen laatu ei kyllä ole ollut sieltä parhaimmasta päästä. Omaan terveyteen panostamista olisi varmasti myös se, ettei hyväksyisi sairasta oloa normaalitilana, vaan hakisi ratkaisua siihen. Tuo ei kyllä ole minun kohdalla onnistunut ollenkaan viime päiviin asti, mutta nyt olen päättänyt, että ahdistelen lääkäreitä niin kauan, kunnes tilanteeseen syntyy ratkaisu. En vaan jaksa tätä väsymystä ja huonoa oloa enää. Esimerkiksi vitamiinien saantiin ei välttämättä kiinnitä tarpeeksi huomioita, vaan voi ajatella, että saan vitamiineja ruuasta, mutta todellisuudessa ruuasta ei välttämättä tulekaan kaikkia tarvittavia vitamiineja ja hivenaineita. Itse huomaan ainakin sen heti siitä, että flunssat meinaa iskea, jolloin lisään vitamiinien saantia niin itse ruuasta kuin myös purkista. Vielä kun muistaisi aina syödä ennakkoon ne vitamiinit, ettei flunssaolo edes pääsisi iskemään. Usein vaan aamukiireessä varsinkin ne purkkivitamiinit on helpompi jättää sinne purkkiin, kuin ruveta niitä niistä kaivelemaan. Joskus hankin apteekista myytävän dosetin, johon pystyi laittamaan pillerit ja kapselit, mutta ne lokerot oli niin pieniä, että kun niihin laittoi omegat, niin muita ei sitten mahtunutkaan. Joten se dosetti jäi sitten käyttämättä. Nyt olen keksinyt mun snapsilaseille käyttöä, kun ne aikaisemmin on vain olleet jossain siellä hyllyn perällä ja hyvä jos niitä on käytetty edes kerran vuodessa. Lajittelen vitamiinit valmiiksi snapsilaseihin, jolloin ne on helppo huitaista naamaan aamulla. Pitää vaan muistaa, että purkista saa vain täydennystä ja perustarve tulee saada ravinnosta, johon tulee kuulua paljon kasviksia, marjoja ja hedelmiä. 

Onko teillä muuten kokemuksia näistä superdieteistä? Oletteko saaneet kestäviä tuloksia? Tai onko ne vaikuttaneet teidän terveyteen? Mitä mieltä yleensäkin olette näistä superdieteistä?

Kuvat: Juha Kiviniemi