maanantai 7. joulukuuta 2015

HETKESSÄ OLEMISEN OPPIMINEN JOOGASSA

Olen oppinut itsestäni varmaan enemmän kuin koskaan kuvittelin viidessä viikossa olevan mahdollista, ainakaan täällä omissa ympyröissäni pyöriessä. Siihen on vaikuttanut paljon se, että olen joutunut, tai paremminkin saanut pysähtyä.

Sunnuntai-aamun joogan parhautta on keskittyä kuuntelemaan miltä juuri minusta tuntuu, kun teen soturi- tai ylöspäin katsova koira-asanaa. Se kuinka sillä hetkellä saan olla vain itseäni varten. Ja vaikka välillä ajatus meinaa karata jonnekin muualle, kehoni jo itse vaatii palaamaan hetkeen. Viime sunnuntaina joogassa, en edes tarkalleen muista mitä asanaa olin tekemässä, ajatukseni karkasi tekemättömiin töihin, kunnes lähes saman tein säpsähdin oikein, kun aivoni eivät antaneet ajatukseni harhailla. Sunnuntain aloittaminen ja viikon päättäminen joogaan on sellaista arjen luksusta, joka jää varmasti myös jatkossa sunnuntairituaaleihin.



Jooga onkin ollut minulle henkireikä nyt näiden viimeisten viikkojen aikana. Rakastan toteuttaa itseäni myös henkisellä tasolla, mutta kehoni vaatii myös fyysisesti päästä toteuttamaan itseään. Vaikka olen mielessäni kironnut tätä tilannetta miljoona kertaa, niin pikku hiljaa osaan nähdä tässä tilanteessa sen oppimisen, mitä se on tarjonnut minulle. Toivottavasti osaan jatkossa käyttää sitä oppimaani hyväksi, sillä torstaina palaan takaisin ”normaaliin” treeniin. Se ei valitettavasti tarkoita, että saman tein laitetaan sata kiloa tankoon ja aletaan kyykkäämään, vaan hitaasti takaisin sinne missä joskus oltiin ja sen jälkeen siitä vielä eteenpäin.

Parin viimeisen vuoden aikana elämäni on muuttunut totaalisesti. Vaikka välillä asiat ovat heittäneet härän pyllyä, loppujen lopuksi lopputulos on mahtavampi kuin koskaan olin osannut kuvitella. Ja minusta tuntuu, että nyt ollaan vasta alussa. Ennen en ole oikein koskaan ollut tyytyväinen elämääni. En ole osannut olla kiitollinen siitä, mitä minulla on. Olen vain keskittänyt energiat siihen mitä minulla ei ole. Joogassa olen oppinut olemaan kiitollinen siitä mitä minulla on. Vielä kun osaisin olla miettimättä niitä asioita, joita minulla ei ole.




Henkisen puolen lisäksi myös kehoni on alkanut voida paremmin. Liikkuvuus on parantunut, vaikka en olekaan kiireiden takia ihan niin usein kerennyt joogaamaan kuin olisin halunnut. Lisäksi olkapään voimatasot ovat parantuneet. Vielä en pysty käsillä seisomaan, mutta pystyn pitämään painoa jo käsillä vähän pidempäänkin kuin sen kaksi sekuntia. Alaspäin katsova koira-asana on ollut välillä vähän tuskaa, mutta sieltä se palkkio pikkuhiljaa tulee.

Tällä viikolla minulla alkaa siis ne crossfit-treenit. Minulla on haave, mutta vielä en ole valmis sitä ääneen sanomaan, mutta voitte arvata mihin se liittyy. Mutta jotta joskus voin saavuttaa sen haaveen, minun on opittava vielä paremmin pysähtymään.  Uskonkin, että crossfit-treeni yhdessä joogan kanssa vie minua lähemmäksi tavoitettani. 

Onko teillä jotain tiettyjä juttuja, jotka kuuluvat johonkin tiettyyn hetkeen?


tiistai 3. marraskuuta 2015

IHAN KUIN OLISIN JOOGANNUT INTIASSA

Viime päivinä olen miettinyt treenaamista liian monta kertaa. Olen ajattelut, että jos kävisin vaikka vähän tekemässä kyykkyjä Smithissä ilman lisäpainoja, niin eihän se haittaisi. Vähän niin kuin alkoholisti kuvittelee voivansa juoda sen yhden kerran. Tuntuu, että koko kroppani huutaa treeniä, vaikka todellisuudessa se huutaa enemmänkin armoa. Pääni sitä treeniä kaipaa. Eilen kävin taas lääkärissä tuon polven takia, sillä se ei ole vieläkään parantunut Tough Viking-kisassa kaatumisesta. Ja siitä on kuitenkin jo kaksi kuukautta aikaa. Seuraavaksi sitten onkin ortopedin vuoro tutkia sitä. Kunpa vaan sitä ei jouduttaisi leikkaamaan, sitä en enää kestäisi. Tai kai sitä kestäisi, mutta nyt ajatus tuntuu maailmanlopulta, sillä se tarkoittaisi lisää taukoa treeneihin.

Onneksi minulla alkoi viime viikolla ihan huippu yhteistyö Joogastudio Moolan kansssa. Minun piti jo aikaisemmin tulla kertomaan tästä yhteistyöstä, mutta kuvien kanssa oli vähän haasteita. Huomaa taas, että päivät on pimentyneet, sillä kaikki edellisellä kerralla otettu kuvat olivat niin tummia, ettei niitä voinut käyttää edes kunnon kuvankäsittelyn jälkeen. Tänään pääsin onneksi päivällä joogaamaan ja samalla tuli napsittua uudet kuvatkin. Tulen kymmenen viikon ajan käymään joogassa kerran tai kaksi kertaa viikossa. Kymmenen viikon tavoitteena on rauhoittua, pysähtyä ja oppia kuuntelemaan omaa kehoani. Eivätkä lisänotkeus ja voimakaan ole haitaksi.

Moola antaa sinulle mahdollisuuden pysähtyä, rentoutua, elää hetkessä, lievittää stressiä, nauttia kokonaisvaltaisesta hyvästä olosta ja huoltaa sekä kehoa että mieltä.









Tämän ylikunto on osoittanut, että minun on opeteltava rauhoittumaan ja kuuntelemaan omaa kehoani, vaikka mieli kuinka haluaisi tehdä kaikkea. Olen ihaillut joogavia ihmisiä, siitä kuinka he ovat samaan aikaan energisiä ja rauhallisia. Ja toivonut, että minäkin voisin olla sellainen. Mutta kaikki rauhalliset liikuntamuodot ovat olleet kuin myrkkyä minulle. Kahdenkymmenen minuutin jälkeen minun pakko päästä pois, en vain jaksa keskittyä hetkeen. Jos olisin pystynyt siihen, en olisi tässä tilanteessa nyt. Jossittelu ei kuitenkaan auta, vaan nyt haluan oikeasti pystyä pysähtymään. Haluan löytää sen rauhan, niin että voin olla mieleltäni ja voimaltani yhtä vahva. Mieleni osaa kuunnella kehoani.

Vaikka olen nyt käynyt vain kaksi kertaa joogaamassa Moolalla, olen huomannut pieniä muutoksia kehossani. Jonkinlaiset tukokset ovat vähän auenneet. Tänään minulla oli oikean puolen lonkankoukistaja ihan jumissa. Loppurentoutuksen aikana tunsin kuinka veri alkoi kiertämään siellä. Joogan jälkeen olo on ollut notkeampi, vaikkakaan mitään ihmeitä ei vielä ole syntynytkään. Olen käynyt aikaisemmin kuntosalien joogatunneilla ja siellä minua on ahdistanut se, että usein ohjaajat ovat vaatineet pysymään tietyssä rytmissä, joka on ollut minulle liian nopea. Rauhoittuminen ja pysähtyminen on ollut vaikeita, kun tuntuu ettei liikkeitä ole kerennyt edes puoliksi tehdä kun uutta on pitänyt taas ruveta tekemään. Tänään olin Astanga-joogassa, jossa jokainen sai tehdä omaa harjoitusta, mutta siellä oli ohjaajana Eeva, joka auttoi jokaista tarpeen mukaan. Ihanan rentoa, jos vaan tiesi mitä teki. Olen surkea muistamaan eri asanoiden nimiä. Muistan juuri ja juuri aurinkotervehdyksen nimeltä, mutta jos teen jotain asanaa ja minulta kysytään, että mikä asana se on, niin usein ei ole mitään hajua nimestä. Se tietysti vähän vaikeutti vapaalla tunnilla minun ohjaamista, mutta siitä huolimatta sain hyvin henkilökohtaista ohjausta.









Moolan joogastudioita löytyy Helsingistä useampia. Itse olen nyt käynyt Stadin toimipisteellä, joka sijaitsee Yrjönkadulla ihan keskustassa. Rakastan sitä, että joogastudio on hyvin kotoisa, ja tuo minulle Intian mieleen. Samat värit herättävät paljon mukavia muistoja. Studio on kaukana suurien kuntosalien maailmasta, niin kuin olisi omaan olohuoneeseen tullut. Ohjattuja tunteja on päivittäin ja nyt lähiaikoina on alkamassa paljon uusia alkeiskursseja, joten jos joogaaminen ei ennestään ole tuttua, on niiden kautta helppo aloittaa. Ja kursseillakin on hintaa vain muutamia kymppejä.

Ymmärrän, että raha pyörittää maailmaa nykyään ja yksittäisen ihmisen on vaikea irtautua siitä, mutta arvostan suuresti kaikkia niitä henkilöitä ja yrityksiä, jotka eivät toimi rahan kiilto silmissä. Moolan toiminnassa ei näy rahanahneus, vaikka tietysti yrittäjät toivovatkin onnistumista. Siitä yhtenä esimerkkinä on Moolan oma hyväntekeväisyysyhdistys, joka auttaa Suomessa vaikeasti ja vakavasti sairaita lapsia sekä Intiassa työstää Moolan omaa orpokotihanketta ja avustaa mm vaate- ja tarvikelahjoituksin jo olemassa olevia orpokoteja. 10% tuotoista menee hyväntekeväisyysyhdistykselle.

Moolalla on myös myynnissä kaikkea ihanaa joogaan liittyvää. Rekissä on esillä ihanan värikkäitä trikoita ja toppeja, joita ei pahemmin tavallisissa urheilukaupoissa näy. Ja terveellisiä herkkujakin oli myynnissä, jos nälkä yllättäisi joogan jälkeen. Eikä shampoon unohtuminenkaan haittaisi, sillä myynnissä oli erilaisia ekologisia kosmetiikkatuotteita. Lopuksi vielä mukaan voisi hankkia teetä, jota olisi kylmällä ilmalla ihana hörppiä viltin alla.

Odotan todella paljon tältä kymmeneltä viikolta ja siltä miten jooga vaikuttaa sekä minun mieleen että kehoon, nyt kun kaikki muu liikunta on kiellettyä. Kerron teillekin sitten jatkossa miten joogaaminen on lähtenyt käyntiin, mutta nyt kömmin teekupin kanssa peiton alle ja rentoudun.

Millaisia kokemuksia teillä on joogasta? 
Onko Moola teille joogastudiona tuttu? 


EDIT: Postauksessa on ohjaajan nimi muutettu oikeaksi.
*Postaus on toteutettu yhteistyössä Moolan kanssa

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

OLE TÄRKEÄ ITSELLESI ~ I LOVE ME-MESSUT

Vihdoinkin kerkeän tulla kertomaan kokemuksista, joita sain tänä vuonna I love me-messuilla. Tämä viikko on vielä painettu tukka putkella, mutta ensi viikolla kiireet helpottavat. Silloin yritän panostaa enemmän tähän bloginkin kirjoittamiseen. Nyt jos milloin on todellakin aika kuunnella omaa kehoa, ja sen merkkien myötä päätinkin pitää lauantain vapaata. Tuli tehtyä monia asioita, joita en oikeastaan koskaan tee, mutta tänään oli mahtavaa herätä hymy huulilla. Eilen tuli naurettua paljon enemmän kuin moneen kuukauteen yhteensä. 

Mutta nyt niistä messuista. I love me -messujen tarkoituksena on muistuttaa meitä huolehtimaan itsestämme kiireenkin keskellä. Varmasti jokainen teistäkin tietää sen itsestä pitää huolehtia, mutta arjessa se vain unohtuu helposti. Välillä on hyvä, että näistä asioista muistutellaan meitä erilaisin tavoin. Itselleni I love me-messuilla parasta oli ehdottomasti Kylli Kukkin tapaaminen. Häneltä olen saanut niin paljon uusia ideoita oman hyvinvoinnin edistämiseen. Välillä ne ovat niitä kaikista yksinkertaisempia juttuja, mutta jotka jotenkin aina vain unohtuvat kaiken hektisyyden keskellä. Kylli puhui myös hyvin siitä miten olemme jokainen yrittäjiä omassa itsessämme. Jokainen tietää, että jos haluaa menestyvän yrityksen, se vaatii panostusta. Sama on itsemme suhteen, mikäli haluamme ”menestyvän” itsemme, on hyvinvointiin panostettava. Usein sitä huomaa ajattelevansa, että nyt vaan on kaikkea, että panostan hyvinvointiin sitten kun. Sitten kun saa aina kuitenkin uuden jatkumon. Pahimmassa tapauksessa oman hyvinvoinnin merkityksen tajuaa vasta sitten kun sen on menettänyt. 



I love me –messuilla omaa hyvinvointia lisättiin viiden eri teeman alueella. kauneus, muoti, koru ja kello, terveys ja luonnollisesti. Materia ei yksistään tuo hyvinvointia, mutta välillä pienet materialistiset ilot voivat olla juuri mitä sillä hetkellä oma hyvinvointi tarvitsee. Omat mielenkiintoni keskittyivät eniten tuonne terveys ja luonnollisesti teemoihin, mutta esimerkiksi muotialueelta löytyi ihanat Hipaneman rannekorut, joilla voisin todellakin hemmotella itseäni. Tällä kertaa vielä oma koru jäi hankkimatta, mutta enää pari kuukautta jouluun, joten ehkä joulupukkikin haluaa hemmoitella minua  sellaisella. 

Messujen tarjonnassa näkyi entistä enemmän ekologisuus ja eettisyys, Yhä useampia ekologisia ja eettisesti tuotettuja kosmetiikkasarjoja oli esillä. Ekologisen kosmetiikan lisäksi luonnollisesti-alueella oli osasto eettiselle muodille. Tarjolla oli niin koruja, laukkuja kuin vaatteitakin. Paljon kaikkea ihanaa olisi ollut tarjolla, mutta onneksi tuo rahapussinkoko rajoittaa hankintoja. 







Moni on varmasti kuullut sanottavan olet mitä syöt. No jos syöt possua, niin ei se tee sinusta possua, mutta kyllähän ravinto vaikuttaa todella paljon hyvinvointiin. Jos kroppa ei saa riittävästi ravintoaineita, ei se jaksa pysyä hyvinvoivana. Eilen kävin syömässä pitkästä aikaa hampurilaisen, ja oli hyvää. Välillä on parhautta syödä jotain todella rasvaista ja hiilihydraattipitoista, mutta aika nopeasti kroppa kaipaa niitä ravintoaineita, joita niistä ruuista ei saa. Hampurilaisen jälkeen minun tekikin mieli mustikoita. Tasapaino on tässäkin se avain hyvinvointiin. Liika stressaaminenkaan ruuasta ei tee hyvinvoivaksi.

Messuilla oli paljon tarjolla ideoita hyvinvointia lisäävään ravitsemukseen. Suosikkini oli yllättäin Cocovilta maisteltu raakakakkupala ja vihersmoothie. Superfoodeja oli tarjolla useilta eri yrityksiltä. Oma suosikkini on tietenkin raakasuklaa, jota tuli "muutaman" kerran maisteltua.







Parasta kuitenkin koko messuissa oli (ja on) ihmisten tapaaminen. I love me-messuilla tapaa vanhoja tuttuja ja tutustuu uusiin ihmisiin, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin minä. Sellaiset messut tänä vuonna ja ensi vuonna taas uudestaan?

Kävittekö te  I love me-messuilla? Mikä teidän mielestä oli parasta messuissa?  

perjantai 18. syyskuuta 2015

SYÖTKÖ KULUTUKSESI MUKAAN?

Syksy on tullut ja kuntosalit täyttyvät liikkujista. Monelle on saattanut kertyä muutama iloinen kesäkilo herkuista ja nyt halutaan niistä päästä eroon. Kesällä tulee syötyä rennommin ja liikuntakin saattaa olla enemmän kestävyysliikuntaa kuin kovaa punttitreeniä. Kukapa aurinkoisella säällä haluaisi olla sisällä, varsinkin kun sateisen ja kylmän alkukesän jälkeen vihdoin koitti ne lämpimät säät.

Huomasin tässä itsekin keränneeni muutamia kesäkiloja. Vaikka en ole mitenkään mielin määrin herkutellut, vaikkakin ruokailu on ollut rennompaa. Suurin syy kilojeni kertymiseen on kuitenkin sairastelu (ja vammat), jotka ovat estäneet normaalin treenaamisen. Tai eihän se itse treenamattomuus lihota, mutta kun ruokailu jatkuu samalla tavalla kuin silloin kun vetää 4 rankkaa punttitreeniä viikossa, yllätäin (tai ehkä niin yllätäin) niitä kiloja kertyykin. Onneksi vielä vanhat vaatteet mahtuu päälle, mutta turhan paljon ne kiristävät.



Jotta homma ei karkaa enää pahemmin lapasesta, on aika katsoa, että ruuan määrä ja laatu kohtaa kulutuksen. Olen pystynyt vähän rennompi olemaan herkkujen suhteen silloin kun olen tehnyt rankkaa punttia, mutta nyt kun treenit ovat kevyempiä, jäätelöt ja muut herkut eivät menekään suoraan sinne hauikseen, vaan ne löytyvät hieman alempaa, vatsan ja pepun alueelta.

Maanantaina sitten alkoi vähän tarkempi ruokailu. Kaivoin Oskun tekemät ohjeet esiin ja laitoin ne siihen jääkaapin ovelle. Kuitenkin aika rennolla meiningillä silti on menty. Koska en ole huomenna tähtäämässä Jyväskylässä lavalle, on ole ottanut niin paljon stressiä esimerkiksi ruokien punnitsemisesta. Olen myös ollut laiska ja paistanut isompia satseja kanaa kerralla, jotta on helpompi laskea päässä montako annosta tulee. Koko setistä olen tehnyt suurin piirtein samankokoisia annoksia. Toisaalta en usko, että tavallinen ruoka on ollut ongelma, mutta ne herkut.

Mihinkään nolla linjalle en halua lähteä, sillä herkut ovat ihania. Mutta säännöllisyys takaa sen, ettei tule yhtä helposti syötyä vähän enemmän kuin kuvittelee niitä herkkuja. Minulle tulee periaatteessa kaksi kertaa kuukaudessa palkka, joten palkkapäivä on aina herkkupäivä. Tosin se ei tarkoita sitä, että koko palkka sileeksi ja Prisman karkkihylly tyhjäksi. Herkkupäivänä voin ostaa pussin karkkia, suklaata, jäätelöä tai kakkua. Mutta ei kaikkea. Parin viikon päästä koittaa uusi herkkupäivä, jolloin voi sitten hankkia jotain muuta.  Herkkupäivän lisäksi voin herkutella myös jos on jotain erityistä ohjelmaa. Jos ystäväni menee naimisiin, en kieltäydy hääkakusta sen vuoksi, ettei ole herkkupäivä. Vaikka tällä hetkellä jokainen kyykky painoilla on juhlan paikka, ei silti se riitä syyksi herkkupäivälle.




Mistä sitten tietää miten paljon kuluttaa ja miten paljon voi syödä päivässä? Energiantarve on yksilöllinen, mutta on olemassa kaavoja, joilla voi laskea suuntaa antavasti kulutusta. Nämä eivät kuitenkaan huomioi tarkkaan esimerkiksi lihaksen ja rasvan suhdetta. Mitä lihaksikkaampi kroppa, sitä enemmän se myös kuluttaa päivässä. Monesti varsinkin valmiissa laskureissa merkitään vain liikuttu määrä, muttei laatua.

Tässä on yksi kaava, jolla voi laskea aikuisen henkilön perusaineenvaihduntaa (kJ/vrk).  Se voidaan Fogelholmin (1999) mukaan arvioida seuraavasti (paino = kg): PAV (miehet) = 4,18 x (879 + 10,2 x paino) PAV (naiset) = 4,18 x (795 + 7,18 x paino) Kyseisen 92-kiloisen mieshenkilön perusaineenvaihdunta lasketaan siis seuraavasti: 4,18 x (879 + 10,2 x 92) = n. 7600 kJ/vrk (n. 1800 kcal/vrk) Kokonaisenergiankulutus lasketaan kaavasta aktiivisuustaso x perusaineenvaihdunta. Kyseisen henkilön aktiivisuustasoksi arvioisin 1,7 (kohtalainen) eli kokonaisaineenvaihdunta lasketaan seuraavasti: 1,7 x 7600 kJ/vrk = n. 12920 kJ/vrk (n. 3090 kcal/vrk)
Eri aktiivisuustasot ovat :
kevyt =1,3 (kevyt työ, ei lainkaan vapaa-ajan aktiivisuutta)
tavallinen=1,5 (kevyt työ , jonkin verran vapaa-ajan aktiivisuutta)
kohtalainen=1,7 (kevyt työ ja kuntoliikuntaa tai keskiraskas työ)
kova= 2,0 (päivittäinen kova liikunta tai fyysisesti raskas työ)
erittäin kova >=2,2

Mikäli kehon rasvattoman kudoksen määrä on arvioitu, saadaan tätä tarkempi arvio perusaineenvaihdunnasta molemmille sukupuolille seuraavalla kaavalla (Fogelholm 1999): PAV = 4,18 x (370 + 21,6 x rasvaton paino)

Kaava antaa tuloksen kilojouleina. Kilojoulet voi muuttaa kilokaloreiksi kertomalla saadun summan 0,24.Mikäli ei koe olevansa mikään matikkanero netistä löytyy myös sivuja, joissa voi tiedot syöttämällä saada arvion kulutuksesta. Mutta ne eivät huomio yleensäkään ollenkaan kehon koostumusta, eikä yksittäisen treenin intensiteettiä.


Omaa kulutusta kannattaa myös laskea, jos yhtään epäilee, että ei syö riittävästi. Monella ongelmana saattaakin olla, ettei energiaa tule riittävästi ja keho menee säästöliekille ja pitää entistä tiukemmin kiinni kaikesta vararavinnosta.

Tuleeko teidänkin välillä syötyä enemmän kuin kuluttaa? Vai huomioitteko syömisessä aina sen hetkisen kulutuksen? 

Joko seuraatte Instagrammissa blogia (@anscue), nimittäin siellä on arvonta, jossa voi voittaa liput I love me-messuille kahdelle hengelle. Sinun täytyy vaan seurata ja kommentoida I love me-kuvaan, kenet ottaisit mukaan messuille. Arvontaan on aikaa osalistua 30.9 asti.

lauantai 20. kesäkuuta 2015

6 VKOA TAKANA FITLINEN BASIC- TESTIÄ



Olen nyt testannut 6 viikkoa Fitlinen Basic-jauhetta. Sitä suositeltiin minulle vatsan toimintaa parantamaan. Nyt olisi aika kertoa kokemuksista ja toivoisin, että voisin kertoa miten mun elämä on nyt muuttunut ja vatsa on parantunut, mutta valitettavasti en voi. Vatsa ongelmat jatkuvat edelleen.

Tutkiessani tarkemmin jauheen aineosaluetteloa, ensimmäisenä aineena on fruktoosi, eli sokeri. Onhan fruktoosi tietysti terveellisempi vaihtoehto kuin valkoinen sokeri, mutta sokeri on sokeri. Jos ensimmäinen ainesosa on sokeri, se tarkoittaa myös, että sitä on eniten jauheessa. Yksi annos on 20g jauhetta, josta 13 grammaa on sokeria. Eli yhteensä viisi sokeri palaa. Eikä aineosaluettelossa ollut mitään sellaista, mikä muutenkaan olisi herättänyt erityisesti innostusta. Jauhe onkin varmasti oikein hyvä monivitamiinilisä, mutta en usko sen olevan kunnon monivitamiinia parempaa.


Käytin jauhetta säännöllisesti noin 4 viikon ajan, jonka aikana en juurikaan huomannut mitään muutoksia. Sen vuoksi päätin pitää taukoa, jotta ehkä huomaisin jotain, kun en enää käytäkkään jauhetta, mutta en huomannut kyllä muutoksia lopetuksenkaan suhteen. Nyt olen taas käyttänyt noin viikon jauhetta  ja en huomaa mitään erityisiä muutoksia. Jauhettahan suositellaan käytettäväksi kolme kuukautta, ennen kuin kunnolla tuloksia alkaa näkyä, mutta sen verran tyyristä kamaa on, että näillä perusteilla en rupea kyllä sijoittamaan 65€ kuukaudessa jauheeseen, jonka voin korvata huomattavasti edullisemmin puhtaalla ravinnolla ja vitamiineilla. Tietysti, jos tuon lisäksi ei tarvitsi ostaa ollenkaan vihanneksia, niin kyllähän 65 € olisi ihan kohtuullinen hinta, mutta ihan yhtä paljon niitä vihanneksia silti tulee kannettua kotiin.


Tulen kyllä käyttämään purkin loppuun, mutta omalla rahalla en enää pidempään testaa tätä. Meinasin kirjoittaa tähän, että jos joku haluaa tarjota mulle vielä sen 2 kuukauden setit, että jos niitä tuloksia sitten ilmenisikin, niin voisin muuttaa mielipiteeni, mutta toisaalta tuo fruktoosi mietityttää, sillä sokeria kun muutenkin jo saadaan kaikkialta, joten mielellään ei yhtään enempää tunkisi sitä itseensä.

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

PARAS HIUSTEN TEHOHOITOAINE




Muutamia kuukausia sitten olin todella innoissani ajatuksesta punaisista hiuksista. Tavalliset punaiset hiusvärit eivät juuri viikkoa pidempään pysy hiuslaadussa, joten päätin siirtyä hennavärjäykseen.  Lopulta kuitenkin kyllästyin punaiseen väriin ja tahdoin takaisin vaaleaksi. Ei muuten ollut ihan helpoin projekti vaalentaa hennatut hiukset. Kaiken kaikkiaan aikaa on mennyt pari kolme kuukautta ja 7 värinpoistoa. Voitte kuvitella missä kunnossa hiukseni ovat.

Tehohoidot ovat hiuksilleni tällä hetkellä ainut mahdollisuus, mutta täydellisen tehohoidon löytäminen on oma haasteensa. Nyt on tullut kampaamoihin Olaplex-käsittelyt, joiden pitäisi pelastaa todella kärsineetkin hiukset. Itse en ole vielä kokeillut kyseistä hoitoa, joten kokemuksia en osaa sanoa. Mutta monia kampaamojen ja kauppojen tehohoitoja olen kokeillut, ja yksi on ollut ylitse muiden. Sen avulla olen saanut todella kärsineet, sellaiset purkkamaiset, hiukset pehmeiksi. Lisäksi kyseisessä tehohoidossa ei ole mitään keinotekoisia hoitoaineita, vaan teho perustuu luonnonomiin tehoaineisiin. Arvaatteko mikä aine on kyseessä?

Se on kookosöljy. Levitän kookosöljyä sudin avulla hiusten latvoihin, jonka jälkeen annan sen vaikuttaa yön yli hiuksissa. Hiukset suojaan ensiksi muovikelmulla ja päälle laitan vielä pipon, jotta kelmu pysyy paikoillaan. Ei ehkä kaikista tyylikkäimmän näköistä, mutta ei sitä yöllä kukaan ole katselemassakaan. Öljy imeytyy latvoistakin kohti juurta jonkin verran, joten kovin lähelle juurta sitä ei tarvitse laittaa. Kookosöljyä voi käyttää myös rauhoittamaan ärsyyntynyttä päänahkaa, mutta sitä ei kannata jättää muhimaan moneksi tunniksi.  Itse saatan laittaa ennen hiusten pesua kookosöljyä päänahkaan parikymmenen minuutin ajaksi, jonka jälkeen pesen sen pois hiustenpesun yhteydessä. Tuolla tavalla öljyä ei pääse samalla tavalla kertymään hiusten juuriin ja rasvoittamaan niitä ennestään. Nyt hiukseni olivat räjähtämispisteessä, joten tein hiuksille kookosöljymuhitus kuurin, eli laitoin kolme kertaa öljyn vaikuttamaan yön ajaksi joka toisena yönä. Levitin öljyn pääasiassa hiuksiin ja laitoin elmukelmun päänympäri, jolloin myös lämpö lisäsi öljyn vaikutusta. Kelmun päälle laitoin vielä pipon, jotta kelmu pysyi paikoillaan koko yön yli. Tuon muhituskuurin jälkeen hiukseni olivat sata kertaa paremmassa kunnossa kuin ennen.



Monet hyvät tehohoidot ovat olleet melko hinnakkaita.  Eräästä aineesta maksoin lähes 60 euroa, eikä todellakaan ollut hinnan väärti. Lisäksi monessa noissa tehohoidoissa vaikuttavana aineena on silikooni, joka ei vahvista itse hiusta, vaan tekee hiuksen pinnalle kalvon, jolloin hiukset vaikuttavat parempi kuntoisilta kuin mitä oikeasti ovat.  Kookosöljystä sitä ei löydy.  Kookosöljyä on saatavilla nykyisin melkein kaikista ruokakaupoista, ja mitä laadukkaampi öljy, sitä pehmeämmät hiukset. 250 ml maksaa keskimäärin noin 10 euroa, ja se riittää pitkäksi aikaa. Tässä aineessa on hinta-laatusuhde täydellinen.

Oletteko käyttäneet kookosöljyä

 hiustenhoidossa? Mitä mieltä olette olleet?


p.s. Tänään on viimeistään kannattaa siirtyä seuraamaan blogia Bloglovin' tai Facebookin kautta (tai molempien, sillä Facebookissa julkaisen välillä juttuja, joita en blogin puolella julkaise), sillä huomisesta lähtien Blogilista ei enää toimi.

lauantai 9. toukokuuta 2015

TESTIIN FITLINEN BASICS





Saan personal trainerina päivittäin ehdotuksia erilaisten lisäravinteiden myymiseksi ja olen niihin suhtautunut aina hyvin kriittisesti. Jokainen näistä lisäravinnesarjoista on juuri se paras ja ainut joka oikeasti toimii, ja niiden avulla paranee sairaus kuin sairaus. Tutkimustuloksiakin löytyy aina, mutta se kuinka puolueettomia tutkimukset ovat oikeasti olleet, on usein hyvin kyseenalaista. Juuri näitä lisäravinteita myymällä voisin triplata jo muutamassa kuukaudessa tuloni. Jokunen aika sain parhaimman, tai ehkä älyttömimmän, ehdotuksen, että voisin tehdä PT-valmennusta ja sitten saisin myydä kyseisen lisäravinnefirman tuotteita. Koko hommassa oli suoraan sanottuna kusetuksen maku, ensiksi annettiin ymmärtää, että PT-valmennus olisi se pääjuttu, josta tietysti oletin saavani kohtuullisen korvauksen, mutta se olisikin ollut ilmaista työtä, mutta olisin saanut mahdollisuuden myydä kyseisen yrityksen tuotteita. Koko toiminta perustui verkostomarkkinointiin, joka periaatteessa on ihan ok, mutta jos sitä yritetään salailla ja kiertää viimeiseen asti, saa se viimeistään hälytyskellot soimaan. Joten en lähtenyt kyseisen firman toimintaan mukaan, mutta sitkeä tyyppi oli, sillä kehtasi vielä kysyä, että olisikohan mulla PT-kaveria, joka kaipaisi lisää tuloja. En tiedä miten paljon niitä lisätuloja tulee työstä, josta ei edes maksettaisi korvausta... ;)

Moni voi varmasti yhtyä kokemukseeni verkostomarkkinoinnista. Jos hommassa on jo alkuun kusetuksen maku, tuskin tuotekaan voi olla kovin hyvä. Hyvää tuotetta ei tarvitse markkinoida salailemalla tai vääristelemällä myyntimenetelmiä. Verkostomarkkinoinnin kautta tarjolla on myös hyviä tuotteita, joten kaikelle en heti sano ei. Järjestämässäni liikuntatapahtumassa oli mukana Fitline-tuotteiden jälleenmyyjä ja juttelimme pitkän aikaa mun vatsatoiminnan tilanteesta, joka koko ajan vaan menee huonommaksi. Keinot alkavat olla aika loppu, eikä jatkuvat lääkärissä ja erilaisissa kokeissa ravaamiset ole tuoneet mitään ratkaisua.  Alankin olla valmis kokeilemaan kaikkea, jotta oloni parantuisi. Olen suhtautunut Fitline -tuotteisiin hyvin skeptisesti ja suhtaudun kyllä vieläkin, mutta päätin ottaa purkin Basicsia testiin. Ennakko-odotukseni ovat, että meni 65 euroa hukkaan, mutta ehkäpä olen väärässä. Toisaalta negatiivinen ennakkoasenteeni ainakin vaikuttaa siihen, ettei ns. plasebo-efektiä tule. Helposti jos uskoo jonkin toimivan, alkaa olo parantua, vaikka todellisuudessa mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Basics on siis valikoiduista hedelmistä, vihanneksista ja viljaraaka-aineista, ravintokuiduista, elävistä maitohappobakteereista ja entsyymeistä sekä arvokkaista intialaisen Ayurveda-opin mukaisista yrteistä valmistettua jauhetta, joka auttaa rasittunutta ruuansulatuselimistöä korjaantumaan. Jauhe koostuu seuraavista aineista: sakeuttamisaine guarkumijauhe, happamuudensäätöaine sitruunahappo, acerola-jauhe, aromi, omenankuitu, sakeuttamisaine pektiini, vihannesjauhe (parsakaali, kaali, porkkana, vihreä paprika, pinaatti, tomaatti), C-vitamiini, kasvientsyymikompleksi (amylaasi, proteaasi, laktaasi, lipaasi), inuliini, riisinlese, seleenihiiva, vihreäteeuute, maitohappobakteerit (Bifidobacterium animalis subsp. lactis, Lactobacillus acidophilus), väriaine kurkumiini, E-vitamiini, beetakaroteeni, rypäleensiemenjauhe.fruktoosi, arabikumi, kauranlese, herneenkuitu.

Normaalisti jauhetta käytetään yksi annosmitallinen päivässä, mutta koska mun tilanne on sen verran haastava, suositeltiin aloitettavaksi ihan pienellä annostuksella, vajaalla teelusikalla. Jauhe sekoitettiin veteen ja maku oli ihan ok, vähän keinotekoinen appelsiini, mutta paljon pahempiakin on tullut maistettua. Otin ehkä kuitenkin vähän liikaa jauhetta, sillä ensimmäisen annoksen jälkeen se poltteli vähän vatsassa. Muuten tuli ehkä sellainen pieni energiapiikki. Mulle kerrottiin kyllä, että alussa käytössä saattaa olla ns. sivuoireita, mutta jotka kyllä tasoittuvat.

Tulen kertomaan täällä blogissa miten kokeilu etenee, tarkoituksena olisi käyttää tuo 600g purkki loppuun. Normaalikäytössä (1 mitta-annos/vrk) purkki riittäisi kuukauden, mutta koska syön enkä yhden neljäsosan, jos sitäkään, purkki tulee riittämään tässä vaiheessa pidempään.

Onko teillä kokemuksia Fitline –tuotteista? Tai muista verkostomarkkinoinnin kautta myytävistä lisäravinteista? Tai verkostomarkkinoinnista yleensä?

EDIT: Täältä löydät testin tulokset.

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Läskit nyt vaan rakastaa ruokaa.

Jee, ny mulla on uusi hieno tietokone. Valitsin sinisen värin, vaikka pinkki olisi ollu ihan älyttömän makee tällä hetkellä, mutta olisin varmaankin kyllästynyt siihen helpommin kuin tähän siniseen. Tämä väri on hyvää vaihtelua niihin mustiin ja valkoisiin läppäreihin, joita mulla aina aikasemmin on ollut. Tää on vanhaan verrattuna niin kevyt, että jaksan kuljettaa tätä vaikka joka päivä mukana. Voin istuskella kahviloissa hyvän latten kanssa kirjoittaa teille postauksia, ihan niinkuin Carrie Sinkkuelämässä. Tästä sinisestä läppäristä tulikin heti mieleen se kohtaus Sinkkuelämästä, kun Carrien läppäri hajosi ja Aidan (vai oliko se Aidan?) osti sinisen läppärin tilalle. Lisäksi ostin tänään kesähatun, mä nimittäin päätin, että nyt se kesä tulee. :D 


Arnoldsin ohi kävellessäni huomasin kaksi naista kahvittelemassa siellä. Nämä naiset olivat reippaasti sairalloisen lihavia ja mulle tuli ensimmäisenä ajatuksena mieleen, ettei tuossa vaiheessa enää kannattaisi istua siellä Arnoldsilla. Samantein tajusin myös miten idioottimaista on ajatella noin, vaikkakin se tavallaan on totta. Mistä mä tiedän vaikka nämä naiset olisivat laihdutuskuurilla ja ovat syöneet pari kuukautta superterveellisesti ja nyt on herkkupäivä. Ja varmasti nämä naiset tiedostavat myös itse omaavansa ylimääräisiä kiloja, eikä Arnolds ole se paras vaihtoehto ylimääräisten kilojen suhteen, mutta mistä mä tiedän mitkä asiat siellä kilojen takana on. En usko, että kukaan haluaa olla lihava, ja lihavalla tarkoitan nyt oikeasti huomattavasti ja sairalloisen ylipainoisia henkilöitä, en niitä, joilla on vähän ylimääräistä. Enkä usko, että kukaan rakastaa ruokaa niin paljon, että pelkästään sen takia söisi itsensä lihavaksi. Useinmiten taustalta löytyy enemmän ja vähemmän psyykkisiä ongelmia. Toiset reagoivat pienempiin ongelmiin kuin toiset, mutta toisaalta miten kukaan toinen voi määrittää toisen kokemien ongelmien arvoa. Toinen saattaa hajota jostain asiasta ihan täysin, kun toiselle se ei tunnu missään. 

Olen paljon tehnyt myös oman pääni sisällä töitä pohtiessani suhtautumista ruokaan ja ylipainoon. Rakastan ruokaa, mutta suhtautumiseni siihen on erilainen. Ennen herkkuttelin korvatakseni jotain, nyt herkuttelen vaan herkuttelun vuoksi. Herkkutelukin on muuttanut muotoaan. Ennen se oli pizza ja iso karkkipussi, nykyään se on terveellinen ateria ajan kanssa valmistettuna ja jälkkäriks vaikka smoothie. Tähän pääsy ei ole ollut lyhyt matka. Ensimmäisen kerran tajusin ruuan olevan pakopaikka minulle, kun rakas isoisäni kuoli. Lohduttauduin parilla suklaalevyllä per päivä. Tuolloin ensimmäisen kerran jokin ääni päässäni sanoi, että tämä ei ole tervettä. No se suklaan mättäminen ei onneksi loputtomiin tuossa vaiheessa jatkunu ja muutama tullut lisäkilo lähti itsestään pois. Sen jälkeen elämä on koetellut vielä pahemmin, ja välillä ruoka on ollut ainut ystävä, johon on voinut 100 prosenttisesti luottaa. Ruoka ei ole pettänyt silloin, mutta nyt näin jälkikäteen näen, että ruoka on ollut se pahin petturi. Se on antanut minulle mahdollisuuden olla käsittelemättä niitä ongelmia, joiden takia turvauduin ruokaan. 

Kuva täältä
Viimeisen vuoden aikana olen lopulta uskaltanut ruveta käsittelemään ongelmiani, ja sen myötä voin sanoa, että olen tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan, vaikka aika moni asia voisi olla paremminkin. Olen nähnyt viime aikoina unta eräästä tapahtumasta, joka vaikutti itsetuntooni todella pahasti, ja joka kerta se on siinä unessa päättynyt samalla tavalla niinkuin sen silloin oikeassa elämässä päättyi. Viime yönä näin taas samaa unta, mutta aamulla herätessäni tajusin, että en tule pääsemään unesta eroon, ellen hoida sitä tilannetta siinä unessa niinkuin se silloin olisi pitänyt hoitaa. Se, että olen keksinyt ratkaisun tähän ongelmaan, tarkoittaa sitä, että olen käsittelyt sen. En anna sen enää hallita itseäni, vaan otan sen omaan hallintaani. Sen jälkeen voin päättää mitä teen sillä. 

Paljon myös ihmetellään, että miksi läskit ei vaan laihduta, kun tietävät itsekin, että ylipaino ei ole hyväksi terveydelle. Kaipa he ovat vaan niin laiskoja, etteivät viiti liikkua ja syövät enemmin pizzaa sohvalla. Useimmat ylipainoiset ihmiset ovat koko ajan jos jonkinmoisella dietillä, välillä lähtee enemmän ja välillä vähän vähemmän, mutta aina kilot tulevat takaisin. Kuinka moni meistä jaksaisi yrittää jotain kerta toisensa jälkeen vuosikausien ajan, jos aina epäonnistuisi? Veikkaan, että ei kovin moni.  Sen vuoksi ylipainoisia voikin pitää omalla tavallaan sankareina. Kerta toisensa jälkeen, epäonnistumisista huolimatta, aina yritetään uudelleen. Ja lopulta se onnistuminen tapahtuu, mutta ei sen vuoksi, että ollaan syöty oikein ja liikuttu riittävästi, vaikkakin ne ovat keino päästä siihen, vaan sen vuoksi, että ne syyt, jotka laittavat hakemaan ruaasta, jotain sellaista mihin sitä ei ole tarkoitettu, on tiedostettu ja ne ollaan valmiit kohtaamaan. 

Nyt on viimeiset hetket osallistua synttäriarvontaa ja tykkäämällä blogista Facbookissakin tuplaat voittomahdollisuutesi. Osallistujia ei ole vielä satoja, joten voittomahdollisuus on todella hyvä!

Olisi tosi mahtavaa kuulla teidän ajatuksia lihavuudesta ja laihduttamisesta. Onko lihavuus itsekästä? 

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Trampoliinipomppuja, ratsastusta ja metsärentoutumista kehä III:n ulkopuolella

Olin viime sunnuntaina Länsi-Uudenmaan matkailun järjestämällä bloggaajamatkalla. Tutustuimme eri kohteisiin Lohjan ja Siuntion alueella. Päivä alkoi aamulla, kun pikkubussi odotti meitä Kiasmalla. Matkaa opastamassa oli Susse Ekström, jonka yrityksen valmistamaa jäätelöä pääsimme myöskin maistelemaan. Ensimmäiseksi suuntasimme kuitenkin Kisakallion urheiluopistolle, jossa edellisestä käynnistä on kulunut sellaiset seitsemän vuotta. 

Mun liikunnnanohjaajan ura lähti liikkeelle vuonna 2008 Kisakallion urheiluopistolta, jossa silloin kävin ensimmäisen liikunta-alan koulutukseni. Kuntosaliohjaajan peruskurssi kesti silloin pari viikonloppua ja silloin jo Kisakalliolla oli mahdollisuuksia vaikka mihin lajeihin. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin lajeja on tullut paljon lisää. Koulutuksia Kisakalliolla edelleen järjestetään, mutta myös perusasiakkaille, niin lapsille, perheille kuin aikuisillekin, löytyy erilaisia liikuntalomia. 


En tiedä olenko täällä maininnut, että rakastan trampoliinilla pomppimista. Mutta sen trampoliinin pitää olla riittävän iso, sillä sellainen pieni, jossa uskaltaa pienen pompun tehdä ilman, että pelkää hyppäävänsä ohi, on tylsä. Omaa pihaa mulla ei ole, joten en saa minnekkään laitettua oma trampoliinia ja pomppiminen on sen vuoksi aika rajoitettua. Kisakalliolla pääsimme pomppimaan isolle trampoliinille. Vähän jännitti, että mitä mieltä mun polvi on pomppimisesta, mutta pomppiminen oli varmaankin kivuttominta urheilua, mitä olen hetkeen harrastanut. Eikä seuraavina päivinäkään sattunut, joten ainakin mun polvivammaan sopisi hyvin pomppinen, kun muuten nuo aerobiset treenit ovat jääneet vähän liian vähälle. Pomppiessa syke nousi ihan huomaamatta ja vatsalihakset saivat treeniä jo ensimmäisistä pompuista lähtien. Keskivartalon hallinta oli tärkeää ja heti kun sen unohti, niin pomput hyppi puolelta toiselle. Harmi vaan, että tuonne ei ihan viikoittain voi mennä itsekseen pomppimaan, sillä tilasta pitää maksaa vuokra ja turvallisuussyistä myös ohjaaja on pakollinen, joten kerralle hintaa tulisi sadan euron kieppeille.  Pomppimisen lisäksi, joka oli mun ehdoton ykkönen ja juttu, jota eniten odotin päivältä, kokeilimme curlingia, ammuimme ilma-aseilla ja näimme erityistanssin kilpailua. 






Teimme myös kehonkoostumusmittaukset Inbody-laitteella. Mittaukset tehtiin silla parhaimmalla (720) laitteella, joten tulosten pitäisi olla tarkimpia mitä bioimpedenssilaitteella saadaan tehtyä. Tulokset heittivät viikon takaisesta mittauksesta aika lailla, olin saanut viikossa puhtaasti lähes 4 kiloa läskiä. Paino oli pysynyt samassa, mutta läskiä oli tullut lisää ja lihaksiakaan ei juurikaan enää ollut. :D Laiteen mittaushan perustuu kehonnesteisiin. Siihen, että läskissä ei ole juurikaan nestettä, mutta jos jostain syystä kehon nesteet eivät ole normaalissa tilassa, niin mittaustulokset voivat olla hyvinkin erilaisia lyhyen ajan sisällä. 




Lopuksi nautimme lounaan ravintolassa. "Normaaliruokailijalle" lounaspöytä oli todella monipuolinen. Itselläni kun on näitä erityisruokavaliotarpeita, niin oon tottunut siihen, että ruoka on yksipuoleista. Usein myös tieto ruokavaliostani on kadonnut jonnekin matkalla, ja valitettavasti näin oli käynyt tälläkin kertaa. Itsekin olen ns. massaruokailuissa työskennellyt, joten tiedän, että näitä sattuu. Siinä vaiheessa kun tietoa erityisruokavaliosta ei löydy, syyttämisestä ei jää kovin kiva fiilis. En tiedä missä vaiheessa viesti on kadonnut, mutta syyttäminen ja tiivaaminen siitä, että kuka ja kelle ruokavalio on ilmoitettu, nälkäisenä lähinnä ärsytti. No lopulta sain kuitenkin jauhelihaa, riisiä, salaattia, tomaattia ja ituja syödäkseni. 

Ruokailun jälkeen suuntasimme luontoon. Kävimme  tutustumassa luontoon Lohjansaarella Ravanti Eventsin ja Kanerva Kilpelän vieraana. Kävelimme hetken metsässä ja tutustuimme luonnon omiin "superfoodeihin". Teen vielä oman postauksen matkan ruokakokeiluista. Toinen metsähetkemme oli SE-Actionilla Siuntiossa.  

Ennen metsäretkeä pääsimme tutustumaan maatilaralliin, jossa oli päivän toinen koho kohta: ratsastus. En ole varmaankaan täällä pahemmin avautunut mun lajitaustoista, mutta ratsastin todella monta vuotta, kunnes eräänä päivänä tipahdin aika pahasti hevosen selästä. Sen jälkeen mut pakotettiin muutaman kerran hevosen selkään, mutta jotenkin se vaan jäi. Jokinlainen pelkotila jäi ja piti mut yli kymmenen vuotta poissa hevosen selästä. Viime aikoina olen todella paljon miettinyt, että haluaisin aloittaa taas ratsastuksen, mutta selittänyt sen toteuttamatta jättämistä taloudellisella syyllä. vaikka todellisuudessa ne syyt ovatkin jossain muualla. 

Satulaan nouseminen, ohjasten pitäminen ja hevosen ohjaaminen tulivat jostain takaraivosta ilman sen ihmeellisempiä miettimisiä. Mutta se tunne, kun hevonen liikkuu sun alla. Vauhtipäänä olisin halunnut lähteä laukkaamaan heti täysillä ja tuntea hevosen voima alla ja tuuli hiuksissa, mutta tällä kertaa oli ehkä fiksuinta vaan totutella paluuseen satulaan ihan vaan kävelyvauhdissa. Mutta kuten edellisestä lauseesta ilmeni, että vain tällä kertaa mentiin rauhassa. Seuraavalla kerralla lisätään vauhtia. Toivottavasti se kerta tulee pian. 



Ratsastuksen lisäksi tapasimme pikkupossuja, mutta heitä taisi pelottaa kovasti, sillä itkivät niin paljon. Pikkupossut olivat alle kolmeviikkoisia, joten maailma saattaa vaikuttaa vielä melko pelottavalta. Lisäksi kokeilimme lypsämistä "lehmällä", josta oli kuulemma myös joskus lypsetty shampanjaa. 

Luonto on ihmeellinen paikka. Näiden kaupunkilaisvuosien aikana olen ehkä liikaakin vierottunut luonnosta. Kesäisin Nuuksioon on mahtavaa mennä patikoimaan, mutta sinnekin menemisessä on omat haasteensa ilman autoa. Suurin haaste on varmasti korvien välissä. Nyt kun muutin pois tuolta kantakaupungista, on luontokin hieman lähempänä, mutta sitä "hiljaisuutta", jota luonnossa on, ei edes täällä saa, vaan kyllä aina tasasin väliajoin auton pörinä kuuluu. Kiipesimme Purnuksessa korkealle kallioiden päälle, josta avautui mahtavat maisemat. Sellaiset, joita ei taida Kehä III:n sisäpuolelta löytyä. Olisin voinut jäädä sinne ihailemaan maisemia pidemmäksi aikaakin, vaikka vähän tuossa reunalla ollessa korkeapaikanpelko kolkutteli olkapäähän. Nuuksio on tullut jo aika hyvin koluttua, joten jatkossa voisinkin suunnata tänne rauhoittumaan. Rakastan kaikkea vauhdikasta ja raskasta liikuntaa, mutta sen vastapainoksi tarvitsen myös rauhallista liikuntaa. Olen kokeillut vaikka mitä hitaita lajeja, joihin enemmin tai myöhemmin olen kyllästynyt. Metsässä löntystelyyn en ole kyllästynyt. Ja jos haluaa saada sykkeen ylös, niin tahtia kiristämällä sekin onnistuu helposti luonnossa. Ja juokseminen luonnossa on ihan eri asia kuin juoksumatolla. Taas on monta kuukautta kulutettu juoksumattoa, joten ihanaa kun aurinko paistaa ja on lämmintä ja pystyy olemaan ulkona.





Meidän kuljettamisesta paikasta toiseen huolehti  R. Lundströmin todella symppis bussikuski, joka sai minut miettimään, että mihinkän tarkoitukseen voisin tilata bussin, sillä viime aikoina nuo bussimatkat- ja kuskit ovat tulleet todella tutuiksi. Ja kokemuksia niistä löytyy laidasta laitaan, valitettavasti positiiviset kokemukset ovat vähemmistönä. Ja kerrankin kun löytää hyvää palvelua, niin kyllähän sitä tahtoo mieluummin käyttää, kuin huonoa. Ei taida budjetti vaan ihan antaa periksi, että kulkisin Tampereelle omalla bussilla päivittäin täältä. :D

Lisää tietoa Länsi-Uudenmaan matkuilusta saatte osoitteesta www.visitsouthcoastfinland.fi Teen vielä toisen postauksen reissusta, jossa kerron teille kaikista terveysherkuista ja -ruuiasta, joita ihan meidän lähimetsistä on saatavilla. Sekä parhaimmasta jäätelöstä, jonka monen tunnin aiheuttama tuska oli sen arvoista. Kyseessä oli siis todella hyvä jäätelö! Tykkäättekö te liikkua luonnossa? Mitä luonto merkitsee teille? Oletteko te kokeilleet curlingia? Miltä tuntui? Tai ampuneet aseilla? Mulla on vähän kakspiippuinen suhde aseisiin, niistä aiheutuu paljon pahaa, mutta toisaalta eivät aseet itse sitä pahaa aiheuta, vaan ihmiset, jotka niitä käyttävät. 

Aurinkoista keskiviikkoa teille! Kohta ollaan taas viikonlopussa ja lähempänä kesää. Laitoin jo maanantaina parvekkeen kesäkuntoon, joten oon nyt täysin valmis ottamaan kesän vastaan. Tai oikeastaan kesähattu pitää vielä hankkia. 

*Postaus on toteutettu yhteistyössä Lumo matkailun kanssa.