tiistai 3. marraskuuta 2015

IHAN KUIN OLISIN JOOGANNUT INTIASSA

Viime päivinä olen miettinyt treenaamista liian monta kertaa. Olen ajattelut, että jos kävisin vaikka vähän tekemässä kyykkyjä Smithissä ilman lisäpainoja, niin eihän se haittaisi. Vähän niin kuin alkoholisti kuvittelee voivansa juoda sen yhden kerran. Tuntuu, että koko kroppani huutaa treeniä, vaikka todellisuudessa se huutaa enemmänkin armoa. Pääni sitä treeniä kaipaa. Eilen kävin taas lääkärissä tuon polven takia, sillä se ei ole vieläkään parantunut Tough Viking-kisassa kaatumisesta. Ja siitä on kuitenkin jo kaksi kuukautta aikaa. Seuraavaksi sitten onkin ortopedin vuoro tutkia sitä. Kunpa vaan sitä ei jouduttaisi leikkaamaan, sitä en enää kestäisi. Tai kai sitä kestäisi, mutta nyt ajatus tuntuu maailmanlopulta, sillä se tarkoittaisi lisää taukoa treeneihin.

Onneksi minulla alkoi viime viikolla ihan huippu yhteistyö Joogastudio Moolan kansssa. Minun piti jo aikaisemmin tulla kertomaan tästä yhteistyöstä, mutta kuvien kanssa oli vähän haasteita. Huomaa taas, että päivät on pimentyneet, sillä kaikki edellisellä kerralla otettu kuvat olivat niin tummia, ettei niitä voinut käyttää edes kunnon kuvankäsittelyn jälkeen. Tänään pääsin onneksi päivällä joogaamaan ja samalla tuli napsittua uudet kuvatkin. Tulen kymmenen viikon ajan käymään joogassa kerran tai kaksi kertaa viikossa. Kymmenen viikon tavoitteena on rauhoittua, pysähtyä ja oppia kuuntelemaan omaa kehoani. Eivätkä lisänotkeus ja voimakaan ole haitaksi.

Moola antaa sinulle mahdollisuuden pysähtyä, rentoutua, elää hetkessä, lievittää stressiä, nauttia kokonaisvaltaisesta hyvästä olosta ja huoltaa sekä kehoa että mieltä.









Tämän ylikunto on osoittanut, että minun on opeteltava rauhoittumaan ja kuuntelemaan omaa kehoani, vaikka mieli kuinka haluaisi tehdä kaikkea. Olen ihaillut joogavia ihmisiä, siitä kuinka he ovat samaan aikaan energisiä ja rauhallisia. Ja toivonut, että minäkin voisin olla sellainen. Mutta kaikki rauhalliset liikuntamuodot ovat olleet kuin myrkkyä minulle. Kahdenkymmenen minuutin jälkeen minun pakko päästä pois, en vain jaksa keskittyä hetkeen. Jos olisin pystynyt siihen, en olisi tässä tilanteessa nyt. Jossittelu ei kuitenkaan auta, vaan nyt haluan oikeasti pystyä pysähtymään. Haluan löytää sen rauhan, niin että voin olla mieleltäni ja voimaltani yhtä vahva. Mieleni osaa kuunnella kehoani.

Vaikka olen nyt käynyt vain kaksi kertaa joogaamassa Moolalla, olen huomannut pieniä muutoksia kehossani. Jonkinlaiset tukokset ovat vähän auenneet. Tänään minulla oli oikean puolen lonkankoukistaja ihan jumissa. Loppurentoutuksen aikana tunsin kuinka veri alkoi kiertämään siellä. Joogan jälkeen olo on ollut notkeampi, vaikkakaan mitään ihmeitä ei vielä ole syntynytkään. Olen käynyt aikaisemmin kuntosalien joogatunneilla ja siellä minua on ahdistanut se, että usein ohjaajat ovat vaatineet pysymään tietyssä rytmissä, joka on ollut minulle liian nopea. Rauhoittuminen ja pysähtyminen on ollut vaikeita, kun tuntuu ettei liikkeitä ole kerennyt edes puoliksi tehdä kun uutta on pitänyt taas ruveta tekemään. Tänään olin Astanga-joogassa, jossa jokainen sai tehdä omaa harjoitusta, mutta siellä oli ohjaajana Eeva, joka auttoi jokaista tarpeen mukaan. Ihanan rentoa, jos vaan tiesi mitä teki. Olen surkea muistamaan eri asanoiden nimiä. Muistan juuri ja juuri aurinkotervehdyksen nimeltä, mutta jos teen jotain asanaa ja minulta kysytään, että mikä asana se on, niin usein ei ole mitään hajua nimestä. Se tietysti vähän vaikeutti vapaalla tunnilla minun ohjaamista, mutta siitä huolimatta sain hyvin henkilökohtaista ohjausta.









Moolan joogastudioita löytyy Helsingistä useampia. Itse olen nyt käynyt Stadin toimipisteellä, joka sijaitsee Yrjönkadulla ihan keskustassa. Rakastan sitä, että joogastudio on hyvin kotoisa, ja tuo minulle Intian mieleen. Samat värit herättävät paljon mukavia muistoja. Studio on kaukana suurien kuntosalien maailmasta, niin kuin olisi omaan olohuoneeseen tullut. Ohjattuja tunteja on päivittäin ja nyt lähiaikoina on alkamassa paljon uusia alkeiskursseja, joten jos joogaaminen ei ennestään ole tuttua, on niiden kautta helppo aloittaa. Ja kursseillakin on hintaa vain muutamia kymppejä.

Ymmärrän, että raha pyörittää maailmaa nykyään ja yksittäisen ihmisen on vaikea irtautua siitä, mutta arvostan suuresti kaikkia niitä henkilöitä ja yrityksiä, jotka eivät toimi rahan kiilto silmissä. Moolan toiminnassa ei näy rahanahneus, vaikka tietysti yrittäjät toivovatkin onnistumista. Siitä yhtenä esimerkkinä on Moolan oma hyväntekeväisyysyhdistys, joka auttaa Suomessa vaikeasti ja vakavasti sairaita lapsia sekä Intiassa työstää Moolan omaa orpokotihanketta ja avustaa mm vaate- ja tarvikelahjoituksin jo olemassa olevia orpokoteja. 10% tuotoista menee hyväntekeväisyysyhdistykselle.

Moolalla on myös myynnissä kaikkea ihanaa joogaan liittyvää. Rekissä on esillä ihanan värikkäitä trikoita ja toppeja, joita ei pahemmin tavallisissa urheilukaupoissa näy. Ja terveellisiä herkkujakin oli myynnissä, jos nälkä yllättäisi joogan jälkeen. Eikä shampoon unohtuminenkaan haittaisi, sillä myynnissä oli erilaisia ekologisia kosmetiikkatuotteita. Lopuksi vielä mukaan voisi hankkia teetä, jota olisi kylmällä ilmalla ihana hörppiä viltin alla.

Odotan todella paljon tältä kymmeneltä viikolta ja siltä miten jooga vaikuttaa sekä minun mieleen että kehoon, nyt kun kaikki muu liikunta on kiellettyä. Kerron teillekin sitten jatkossa miten joogaaminen on lähtenyt käyntiin, mutta nyt kömmin teekupin kanssa peiton alle ja rentoudun.

Millaisia kokemuksia teillä on joogasta? 
Onko Moola teille joogastudiona tuttu? 


EDIT: Postauksessa on ohjaajan nimi muutettu oikeaksi.
*Postaus on toteutettu yhteistyössä Moolan kanssa