keskiviikko 21. joulukuuta 2016

KUN HERMOSTO ON SEKAISIN

Vuoden loppu on jo ihan lähellä ja näin loppuvuodesta tulee aina mietittyä mennyttä vuotta. Mitä kaikkea on tapahtunut ja miten tapahtumat ovat vaikuttaneet minuun. Viime vuosi on ollut aikamoista pyörremyrskyä. Vaikka vuoteen on kuulunut paljon hyviäkin hetkiä ja ihmisiä, niin paljon on myös sellaista, joka on tietoisesti tai osittain myös tiedostamatta stressannut. Se on näkynyt niin mielen kuin kehon hyvinvoinnissa. Keholle pelastuksena on ollut kiropraktikko-käynnit.

Olen nyt käynyt vähintään kerran viikossa, pahimpina viikkoina kaksi kertaa, Samin vastaanotolla Hakaniemessä. Tutkimme, tai siis Sami tutki, minä olin vain paikoillani, Insight-laitteella selkärankani tilannetta. Insight-laitteen avulla pystytään tutkimaan kuinka stressaantunut hermosto on ja sillä voidaan tutkia kipujen ja erilaisten oireiden syitä, mutta sillä ei voida mitata kuinka hankalia esimerkiksi kivut ovat. Se on NASAN kiropraktikoille suunnittelema laite, joka mittaa selkärangan molemmin puolin kulkevat lihakset yläniskasta alaselkään saakka ja sen tulokset perustuvat lihasten lämpötilan eroavaisuuksiin. Mittauksen perusteella vahvistettiin sitä, että oikea puoleni kehosta oli todella sekaisin, kun taas vasen puoli oli aika jees. Vähän häiriöitä silläkin puolella oli, mutta ei verrattavissa oikean puolen häiriöihin.




Häiriöt sinänsä ei olleet mikään yllätys, sillä olin kyllä itsekin huomannut, ettei kaikki ole kunnossa ja Samikin oli pelkästään tutkiessa minua todennut sen. Laitteen avulla saatiin kuitenkin paremmin hahmotettua, että missä nikamissa ongelmaa eniten on. Lähes joka kerta olen mennyt Samin luokse valittaen millon mitäkin. Esimerkiksi yksi kerta olin kirjastolla opiskelemassa, kun sain todella huonoja uutisia. Istuessani paikallani samalla hetkellä toinen lapaluu meni ihan järkyttävään jumiin. En pystynyt juurikaan liikuttamaan kättä ollenkaan. Siihen ollut mitään muuta selitystä, kuin hermostoni reagoiminen huonoihin uutisiin. Hermosto ilmaisi sen stressin fyysisenä oireena. Samin käsittelyn jälkeen lapaluu toimi jo lähes normaalisti. Toisella kerralla esimerkiksi oikean puolen akillesjänne oli niin kipeä, että matalien rappusten kiipeäminen oli tuskaa. Vaikka suurimmat hermostohäiriöt minulla olikin yläselän aluella, heijastuu ne ongelmat koko kehoon, aina sinne akillesjänteeseen saakka.

Kehon huoltamisen lisäksi olen oppinut Samilta paljon hermoston toiminnasta, jota voin hyödyntää liikunnanohjaajan ja tulevan fysioterapeutin työssä. Eikä hoitokerrat ole olleet pelkästään fyysistä huolta, vaan olen helposti pystynyt kertomaan asioista, jotka aiheuttavat stressiä. Minunlaiselle luottamuspelkoiselle se on paljon. Täysin oireettomaksi minua ei ole saatu, sillä stressi on jatkunut pitkään, mutta voin vain kuvitella millaisessa jumissa olisin, jos en olisi käynyt säännöllisesti kiropraktikon vastaanotolla. Vaikka pyörremyrksy on ohi, sen tuhojen korjaamisessa kestää oman aikansa. Samin käsittelyillä on ollut jo nyt suuri vaikutus, joten odotan innoissani miten keho alkaa toimia nyt, kun suurimmat stressitekijät ovat hallinnassa.






Millainen teidän kulunut vuosi on ollut? Kaipaisiko teidän hermosto vapauttavaa käsittelyä?


p.s. Jos joululahjat on vielä hankkimatta, Samille saa lahjakortteja, jotka sopivat jokaiselle. Ei tarvitse huolehtia onko lahja sopiva. Jokainen tarvitsee hermoston huolehtimista, joko hoitona tai ennaltaehkäisevästi. Tästä pääset Hakaniemen Kiropraktiikan sivuille, josta löydät Samin yhteystiedot.

* Postaus on toteutettu yhteistyössä Hakaniemen Kiropraktiikan kanssa.

maanantai 14. marraskuuta 2016

ULOS UUTELAAN

Minusta löytyy kaksi puolta. Toinen puoli nauttii kaupungin vilinästä, mutta toinen puoli kaipaa metsän rauhaa. Välillä näiden kahden puolen tasapainoilu on haastavaa. Haastavaa siitä tekee arjen hektisyys, ei ole aikaa lähteä kovinkaan kauas etsimään metsää, jossa saisi patikoida ilman liikenteen mölyä, kuunnellen vain lintujen laulua ja tuulen huminaa. Haastavaa siitä teke myös auton puuttuminen. Auto on helpompi hankkia kuin arjen muuttaminen, mutta jos sitä ei arjessa tarvitse, ei sitä raski vain muutaman metsäretken takia hankkia.






Onneksi tästä Helsingin läheltä löytyy myös paikkoja, joissa pääsee nauttimaan metsän rauhasta ja samaan aikaan myös merestä. Olen asunut nyt täällä pääkaupunki seudulla yhdeksän vuotta, joista kahdeksan vuotta Helsingissä, ja vasta parin viimeisen vuoden aikana Uutela on tullut minulle tutuksi. Metsässä oleminen on minulle rauhoittumista. Rauhoittumista, johon en välttämättä edes kaipaa seuraa. Saan seurata juuri niitä polkuja, jotka minua kiinnostavat. Saan olla omien ajatuksieni kanssa. Voin vaan istua jonkin kiven päälle juomaan kuksasta kuumaa teetä. Voin vain olla.

Usein kamera on metsäretkillä seuranani. Aikaisemmin en kovinkaan usein ole kuvia täällä blogissa jakanut, sillä ne ovat olleet minulle terapiakuvia, mutta nyt haluan muutamia jakaa teillekin. Perjantaina oli ihanan aurinkoinen sää ja hieman harmitti, että silloin en päässyt metsään. Vaikka lauantaina ei aurinko enää samalla tavalla paistanut, ulkona oleminen oli siitä huolimatta paras tapa viettää vapaapäivää.








Patikoin pitkin Uutelan pieniä polkuja kuvaten ympäristöä ja välillä vain pysähtyen olemaan. Välillä ajatuksissa pyörivät asiat, jotka kaipaavat muutosta tai ratkaisua, mutta välillä vain olin ajattelematta yhtään mitään ja katselin merta, jonka ranta oli alkanut jäätymään. Joistain kohti vesi oli rannassa niin kirkasta, että pohjasta pystyi erottamaan pienetkin kivet. Kirkkaampaa kuin koskaan kesällä. Sellaista raikasta, johon olisi halunnut upottaa varpaat, jos ei olisi tiennyt sen seurauksia. Välillä pysähdyin nuotiopaikalle paistamaan makkaraa ja grillaamaan vaahtokarkkeja. Juttelin muiden kanssa, jotka myös nauttivat talvisesta luonnosta. Jos omasta termarista on päässyt kuuma juoma loppumaan, retken päätteeksi voi vielä pysähtyä juomaan kupillisen kaakaota tunnelmalliseen Kahvila Kampelaan.





Nämä talviset päivät ovat olleet ihania, ja vaikka sää tiedotus näyttää plussa-asteita, aion uskoa siihen, että lumet eivät sula pois. Vapaapäivät olen viettänyt pääsääntöisesti metsässä, sillä salille ei lääkekuurin vuoksi ole nyt hetkeen asiaa, mutta metsän rauha tekee hyvää niin keholle kuin mielelle. Mieli haikaa silti kovasti Lappiin. Kaipaan kovasti elämääni sellaista tiettyä pysyvyyttä, jota opiskelijana ei ole. Vapaapäivät ovat kortilla, eikä niitä ole paria päivää enempää putkeen, jotta reissu pohjoiseen olisi mahdollinen. Silti elättelen vielä toivoa, että ehkäpä lopputalvesta pääsisin hetkeksi vaeltelemaan talviseen Lappiin.

Sitä ennen onneksi löytyy Uutela, metromatkan päästä keskustasta. Talvinen Nuuksio on vielä kokematta ja sinne aionkin suunnata heti kun taas tenttikiireet helpottavat.

Hetki ennen kuin aurinko laskee harmaan päivän jälkeen. 
Mistä löytyy teidän suosikki ulkoilupaikat? 
Onko ne täällä Pääkaupunkiseudulla vai kenties jossain kauempana?

lauantai 5. marraskuuta 2016

NUUKSIO, PAIKKA RAUHOITTUA

Kaksi kiireistä viikkoa sekä paljon ihmisiä ja hälinää ympärillä, uuvutti minut viime viikolla, ei niinkään fyysisesti vaan enemmänkin henkisesti. Mieli kaipaisi rauhaa, vaikka nautinkin paljon ihmisistä ja siitä, että asioita tapahtuu ympärilläni. Luonto on paras paikka rauhoittua. Onneksi läheltä löytyy Nuuksio. Metsä, jossa saa liikkua vapaasti kuunnellen tuulen huminaa ja lintujen laulua. Etsiä ne pienet polut, joiden varrelta löytää joka kerta jotain uutta ja kaunista. Saa vain olla omien ajatuksien kanssa. Tai olla ajattelematta mitään ja nauttia vain ympäristöstä.

Oli rauhoittavaa päästä nauttimaan hiljaisuudesta ja viimeisistä syyspäivistä luontoon. Istuin kuuman teekuksan kanssa Mustanlammen rannalla ja kuuntelin hiljaisuutta. Kaikki ylimääräinen hälinä oli poissa. Metsässä on jotain voimaannuttavaa.

Pari viimeisintä päivää on ollut minulle unelmatalvisää. Muutama aste pakkasta ja lunta maassa. Kumpa tälläkin viikolla pääsisin luontoon, mutta kiire on taas vallannut arjen. Onneksi kiirekin johtuu pääsääntöisesti mukavista jutuista, joten siitäkin nauttii, kunnes taas pääsee rauhoittumaan luontoon.
  




















Rauhoittavaa viikonloppua juuri sinulle.   

perjantai 28. lokakuuta 2016

NIKS NAKS RENNOKS KIROPRAKTIKOLLA

Jos tästä puolen vuoden liikkumattomuudesta pitää jotain hyvää keksiä, niin ainakin ymmärsin todella, että kehoni tarvitsee paljon huoltoa, jotta se kestää kaiken rasituksen, mitä sille asetan. Nyt kun olen asettanut uudet tavoitteet; toukokuun lopussa polkujuoksukisa, matkaa 16 kilometriä ja aikaa maksimissaan 2 tuntia, tarvitsen tähän tavoitteeseen pääsemiseksi tukijoukon pitämään minut kunnossa. Olen jotenkin ohittanut sen tosiasian, että kehoni on kovemmalla rasituksella kuin "tavallista" työtä tekevän henkilön keho. Lisäksi ikä ja tuo luupattitauti tuo omat haasteensa. Jotta pystyn elämään sellaista aktiivista elämää kuin haluan, täytyy kehonhuoltoon PANOSTAA. (Apua, kun kirjoitin tuota lausetta, päässäni kuului Vitapro-mainokset. No tällä postauksella ei kuitenkaan ole mitään tekemistä Vitaproon kanssa.) Paljon kehonhuollosta on myös itsestäni kiinni. Kuinka moni meistä kyllä tietää sen, että pitää venytellä, mutta kuinka monella se kuitekin jää tekemättä? Itse voin ainakin myöntää sen, että olen skipannut aika monet venyttelyharjoitukset, jotka todellakin olisi pitänyt tehdä.



Vaikka monet kehoa huoltavat toimenpiteet ovat tehtävissä itsenäisesti, joihinkin vain tarvitsee toisen ammattitaitoa ja apua. Voit kyllä rullailla, jonka sanotaankin olevan köyhän hieroja, mutta samaa tehokkuutta rullalla et saa, mitä saisit oikealla hierojalla. Hieroja voi keskittää hieronnan juuri siihen tarvittavaan kohtaan. Sitten on vielä niitä henkilöitä, joita ei voi mitenkään korvata, edes huonosti. Yksi niistä on kiropraktikko. Henkilö, joka tutkii, hoitaa ja ehkäisee ihmisen tuki- ja liikuntaelimistöön, sekä hermostoon liittyviä toimintahäiriöitä. Siinä keskittytään erityisesti selkärangan ja hermoston väliseen toimintaan, siihen joka ohjaa jokaista meidän ajatusta ja liikettä. Se tapahtuu mm. nivelmanipulaation kautta, eli naksauttelemalla niveliä ”auki”.

Viime viikonlopun I love me-messuilla oli tarjolla vaikka minkälaista niksauttajaa, oli jäsenkorjaajaa, osteopaattia ja kiropraktikkoa, jotka kaikki näyttivät ainakin päällisin puolin tekevän samaa hommaa. Jäsenkorjaajista ja osteopaateista minulla ei henkilökohtaisesti ole kokemusta, joten ihan tarkkaan en tiedä mitä heidän toimenkuvaansa kuuluu, mutta ihan ketä tahansa en päästäsi minun hermostoa niksauttalemaan. Ajatuksena saattaa tuntua pelottavalta, että joku naksauttelee niskaniveliä, mutta ammattitaitoisen ja luotettavan kiropraktikon tekemänä se on oikeastaan aika rentouttavaa. Pahimmassa tapauksessa kun lopputuloksena voisi olla vihannes, enkä tarkoita nyt vihanneksella porkkanaa. Monessa yliopistossa kiropraktikot opiskelevat alussa yhdessä lääkäri-opiskelijoiden kanssa, ja kyseessä onkin 4-6-vuotta kestävä koulutus. Vain parasta minulle ja sinulle.



Messuilla tapasinkin SamiLiukkosen, joka jo messujen aikana huolehti minun messukunnosta, jotta jaksoin pyöriä pitkät päivät siellä. Juttelimme hiukan tästä minun tilanteesta, erityisesti tuon puristusvoimaongelman takia, sillä siihen ei mitään rakenteellista selitystä ole. Jäljelle jää enää vain hermostoperäiset syyt. Kovin pitkään minua ei tarvinnut tutkia, että syitä alkoi löytyä. Kirjastolla vietetyt tunnit näkyivät myös oppimisen lisäksi niskan jumittumisena. Eikä aikaisempi fyysinen työ huonoissa työasennoissa ainakaan ole auttanut tilannetta. Oireita on ollut jo enemmän ja vähemmän kymmenen vuoden ajan, enkä silti ole tarpeeksi kiinnittänyt niihin huomiota. Nyt viimeistään on aika.

Jotta pääsen parhaimpaan suoritukseen polkujuoksussa, ja oikeastaan ihan kaikessa mitä teen; treeneissä ja työssä, kehon pitää olla tasapainossa. Keho toimii ketjuna, joten niskajumit voivat säteillä aina kantapäähän asti. Varsinkin nyt kun rupean juoksemaan tuolla metsässä, enkä halua taas joutua ortopedin käsittelyyn, vaikka olisikin kiva ortopedi, lihasjumitukset pitää saada auki. Sen lisäksi, että niskajumi vetää ryhdin huonoksi, vaikuttaa se myös tasapainoon ja koordinaatiokykyyn, jotka ovat aika tärkeitä, jotta sieltä metsäpolulta tullaan vielä yhtenä kappaleena takaisin.


Vaikka jo ensimmäiset kerrat kiropraktikon käsittelyssä toivat paremman olon, tämäkin on pidemmän ajan prosessi. Kestävät tulokset vaativat aikaa ja olenkin superonnellinen tästä mahdollisuudesta päästä tekemään Samin kanssa yhteistyötä. Olin jo vähän niinkuin hyväksynyt esimerkiksi tuon tilanteen puristusvoiman suhteen, ja sen etten ehkä koskaan saa tehtyä sitä ensimmäistä puhdasta leukaa, mutta nyt taas on herännyt toivo. Ihan mahtavan ja ammattitaitoisen kiropraktikon kanssa tästä ei voi tulla kuin hyvä juttu. Tulen jatkossakin jakamaan teille kokemuksia ja erityisesti niitä tuloksia, joita meidän yhteistyöstä syntyy. 

Onko teillä kokemuksia kiropraktikolla käynnistä?
Jännittäisikö teitä ajatus, että joku naksauttelisi teitä?


perjantai 14. lokakuuta 2016

BASBAS & STAFF WINEBAR - VIININYSTÄVÄN TOINEN OLOHUONE

Sain kutsun Viini-lehdeltä tulla tutustumaan hetki sitten avattuun BasBas & Staff Winebariin.Monelle saattaakin olla tuttu nimi Baskeri & Basso Bistro Tehtaankadulta, jonka taustalla ovatkin vaikuttaneet monille televisiostakin tuttu Nicolas "BASKERI" Thieulon ja Kalle "BASSO" Kiukainen. Baskerin & Basson alakertaan avattiin uusi viinibaari.Viinibaarin omistavat BasBas ja työntekijät yhdessä. Heitä yhdistää rakkaus nautittaviin viineihin ja täydellisiin raaka-aineisiin, joiden onnelliseen äimistelyyn he eivät koskaan kyllästy. Intohimot on tehty jaettaviksi. Myös siksi he halusivat perustaa baarin koko perheen voimin.




On mahtavaa, että meilläkin täällä pohjoisessa ravintolakulttuuri kehittyy. Ravintoloista haetaan uusia kokemuksia, eikä ne enää ole ainoastaan paikkoja, joissa syödään ja sen jälkeen lähdetään kotiin. Ravintoloihin mennään viettämään aikaa ja viihtymään ja monesti itse ruokailu saattaa olla se toissijainen asia. Tärkeämpää on vietttää aikaa ystävien ja muiden tärkeiden ihmisten kanssa lasillinen hyvää viiniä kädessä. Viinin seuraksi on kiva saada jotain helppoa, mutta maukasta syötävää. Enää viini ei vaadi rinnalle pihviä, vaan muutama pienempi suupala sopii täydellisesti laadukkaan viinin seuraksi, jolloin kumpikin saa loistaa, sekä viini että ruoka.

Työskennellässäni eräässä ketjuravintolassa minua ahdisti, että meillä oli tavoiteaika, jonka asiakkaat saisivat istua pyödässä, sen jälkeen pöytä pitäisi saada seuraavan asiakkaan käyttöön. Ja kyse ei ollut mistään parin kolmen tunnin ajasta, vaan se oli minutilleen laskettu aika. Siihen aikaan oltiin laskettu juuri ja juuri se aika mitä menee ruuan tulemiseen ja syömiseen, mutta mitään ylimääräistä hengailuaikaa siihen ei oltu laskettu. Lähes samalla mentaliteetillä mentiin, kuin oltaisiin oltu McDonaldsissa syömässä. Tärkeintä oli tehdä talolle rahaa, ja vaikka kuinka yritettiin meitä kannustaa tekemään hommaa omalla sydämmellä, oli siitä intohimo ruokaan ja viiniin kaukana.




Sen vuoksi arvostankin todella paljon ravintoloitsijoita, joilla ensimmäisenä ei ole se rahankiilto silmissä. Hommaa tehdään siksi, että rakastetaan ruokaa ja viinejä, ja tietysti on mukavaa, jos siitä jää jotain vähän omaan taskuunkin. Samalla tuetaan toisia samalla ajatuksella toimivia pienyrittäjiä. BasBas & Staff Winebarin viinit ovat pieniltä tuottajilta, pääsääntöisesti Euroopasta, mutta myös muualta päin maailmaa löytyy viinejä. Tärkeintä viinibaarin valikoimaa valittaessa on ollut se, että viinitkin ovat tuotettu intohimolla, eikä ne dollarin kuvat silmissä. Vaikka rakastankin viinejä, en niitä niin paljon kuluta, että kannattasisi itse tilata niitä laatikottain kotiin, eikä yhden pullon tilaaminen Suomeen ole oikein mahdollista. Sen vuoksi on hienoa, että yhä enemmän avautuu uusia ravintoloita, jotka mahdollistavat uusien viinien ja viinintuottajien kokeilun.





BasBasin ruoka oli juuri sellaista mitä haluaisin itsekin syödä ravintolassa. En kaipaa enää mitään hienoja fine dining-annoksia, vaan mahdollisimman yksinkertaista, mutta erittäin maukasta ruokaa, joka on valmistettu laadukkaista raaka-aineista. BasBasin listalta pääsimme maistelemaan avokado-fenkoli-toastia, lohichevicheä, anjovista ja mozzarellaa sekä ruusukaalia ja inkiväärimajoneesia. Avokado-fenkolitoast oli todella herkkua ja anjoviksen sekä mozzarellan kanssa tarjottua yrttiöljyä olisin voinut syödä vaikka lusikalla. Oli myös pakko käydä kyselemässä kokilta kuinka hän oli valmistanut ruusukaalit, sillä itse en niissä ikinä onnistu, vaikka minultakin se kokin koulutus löytyy. Jospa nyt onnistuisin. Onneksi maailma ei kaadu siihen, vaikka en onnistuisikaan, sillä voin aina mennä BasBasiin syömään niitä. Ja ehkä saada lisää ohjeita, jos ei vieläkään onnistu...

BasBas & Staff Winebar löytyy siis Tehtaankatu 27-29:stä, siitä Telakkakadun kulmasta ja on keskiviikosta lauantaihin auki. Jos asuisin vielä Punavuoressa, voisin hyvin kuvitella, että BasBasista voisi tulla minun toinen olohuone. Tai ehkä ensimmäinen, jos kotoani ei olohuonetta löytyisi. 


Millaisissa ravintoloissa te tykkäätte käydä? Onko teille ravintolakäynnit enemmänkin vain syömistä vai menettekö ravintolaan myös viettämään aikaa?