PASKA TREENI

maaliskuuta 03, 2016
Ihmettelen aina niitä ihmisiä, jotka sanovat treenin olleen joka kerta huipputreeni.  Voiko oikeasti aina olla huippua, vai onko se jonkinlaista esittämistä? Vai onko se itsensä huijaamista? Vaikka olisikin ollut surkea treeni, niin uskotellaan itselle, että se oli huipputreeni. Ja olisiko tuollainen itsensä huijaaminen edes pahasta? Jos osaisikin suhtautua surkeisiin treeneihin, että nekin oli huipputreenejä, olisiko silloin oikeasti onnistuneilla treeneillä merkitystä? Ja kelle sillä olisi merkitystä?

Viime viikolla koin elämäni paskimmat treenit. Treenin jälkeen itku kurkussa lähdin kotiin ja kotona annoin kaiken tulla ulos. Olin valmis luovuttamaan koko treenaamisen ja jäämään sohvalle makaamaan. Kun kuntokaan ei kehity ja treenistä tulee paska fiilis, niin miksi ihmeessä sitä jatkaisi. Sillä hetkellä olin niin kateellinen niille, joilla treenit on aina niitä huipputreenejä. Miten jonkun kroppa voi aina olla täydessä iskussa ja mieli messissä? Ihan turha itse edes yrittää, kun kerran ei edes tuohon pysty. Mieli maassa kävin nukkumaan ja valmiina luovuttamaan.




Paska treeni mielessä pari päivää myöhemmin menin taas tekemään uutta treeniä. Motivaatio oli -10, mutta kerran nyt olin maksanut ihan kivan summan, niin ei sitä rahaa hukkaankaan viitsinyt laittaa. Eipä odotuksetkaan olleet kovin suuret. Boksilla kuitenkin sain avauduttua kunnolla coachille, jonka jälkeen elämä näytti taas hieman valoisammalta, vaikka mitään ihmeitä en olettanutkaan tapahtuvan. Ihme kuitenkin tapahtui, tai no ei nyt oikeastaan ihme, mutta pii-itkästä aika jotain konkreettisia tuloksia tuli. Olen tahkonut tässä nyt lähes kolme kuukautta pelkästään kepillä snatcheja (tempauksia) ja vihdoinkin pääsin jo 10 kilon tankoon. Pieni askel ihmiskunnalle, mutta valtava minulle. Vaikka vieläkin takaraivossa vähän kaiveli se paska treeni niin, hyvillä mielin lähdin kotiin.

Viime lauantaina olin tekemässä Crossfit Gamesien Openin ensimmäisen treenin. Jos joku ei tiedä mikä Crossfit Gamesit on, niin se on crossfitin maailmanmestaruuskisat. Ja open on niiden ensimmäinen karsintavaihe, johon saa osallistua kaikki. Itse en ole rekisteröitynyt mukaan, mutta meidän boksilla nyt Openien ajan lauantain treeni on Openin treeni. En ole koskaan tehnyt yhtäkään täysin alkuperäisen ohjeen mukaista treeniä, vaan niitä on aina enemmän tai vähemmän, yleensä enemmän, jouduttu soveltamaan. Openeissa treeneissä on kaksi eri versioita, rx (rankka) ja skaalattu (helpotettu). Olin asettanut itselleni tavoitteen, johon halusin päästä, mutta tiedostin, että se oli kova minulle, joten välttämättä siihen en pääsisi. Kroppani toimintakyky on mitä on, niin ajattelin tekeväni treenin masters -skaalauksen mukaan, jolloin treeniin kuulunut askelkyykkykävely olisi ollut ilman painoja. Tavalliseen skaalattuun olisi kuulunut 7,5 metrin askelkyykkykävely 15kg tanko rinnan päällä (front rackissa, mietin tuolle suomennusta varmaan kymmenen minuuttia, joten varmaankaan tuo ei ole se ihan virallinen termi). Ihan tavalliseen skaalattuun en päässyt, sillä tein homman 10 kilon tangolla, mutta se oli 10 kiloa enemmän kuin olin kuvitellut olkapään kestävän. Ja tein ainakin niin monta kierrosta kuin olin toivonut tekeväni, ehkä jopa yhden kierroksen enemmän, mutta sekoilin itselleni tyypillisesti toistoissa ja kierroksissa. Burpeitakin välillä tein sen vaaditun 8 sijasta 12, mutta ei se ole niin vaarallista. Tuo Openin treeni oli varmasti kaikista vähiten skaalattu treeni tähän mennessä. Nyt taas on kiva jatkaa treenejä paremmalla mielellä.




Paskat treenit kuuluvat elämään, niin kuin kaikessa muussakin. Mikään asia ei aina voi olla vain yhtä onnistumista, mutta niinä heikkoina hetkinä ei saisi luovuttaa, vaikka kuinka tuntuisi, ettei voisi vähempää kiinnostaa. Vanha sanonta sanoo, että itku pitkästä ilosta, mutta itse kääntäisin sen vähän eritavalla: itkusta pitkä ilo.


Onko teillä ollut paskoja treenejä? Onko niiden jälkeen helppo ollut lähteä seuraaviin treeneihin?

4 kommenttia:

  1. Haha! I feel you! Ei ole aina ollut parhaat treenit täälläkään, mutta olen yrittänyt asennoitua toisin. Kun tuntuu että "treeni on paska", ajattelen että kaikki, siis ihan kaikki liikunta on keholle ja mielelle hyväksi. Voin siis hyvällä omallatunnolla keventää, tai tehdä siitä muulla tavoin mielekkäämpää, ja näin tuloksena ei olekkaan paska, vaan huipputreeni :D

    Kivaa loppuviikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että sä pystyt tohon. Mä en oikein osaa olla itselleni armollinen ja sit kun treeni ei kulje ollenkaan, niin ärsyttää suunnattomasti. Pitäis oppia olemaan itselleni armollisempi, se on vain niin paljon helpommin sanottu kuin tehty. Tsemppiä sinulle treeneihin. :)

      Poista
  2. Heh hyvä postaus :)! Ei kaikki treenit todella oo niitä hyviä. Tänään unohdin treenitopin kotiin niin piti tehdä liiankin kevyesti kun ei ollut vaihtopaitaa :/ lahopää kun on :D

    T. Tiina
    fitfatmama.fitfashion.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Joo, mullakin on käynyt aika monta kertaa noin, sit vaan äkkiä ostamaan treenitoppi. Tili ei tykkää, mutta onhan se aina kiva saada uusia treenivaatteita. :D Ja onhan se välillä ihan hyväkin tehdä kevyitä treenejä, en vain tykkää siitä, että niitä joutuu tekemaan suunnittelematta. Parempia treenejä sinulle!

      Poista

Sisällön tarjoaa Blogger.