torstai 28. heinäkuuta 2016

FIRSTBEAT -MITTAUKSEN TULOKSET

Kuulkaas, nyt varmaan ensimmäinen kerta ikinä, kun minä iloitsen, että on melkein heinäkuun loppu ja kohta ollaan jo elokuussa. Elokuun jälkeen tulee syyskuu ja viimeistään syyskuun lopussa pääsen leikkaukseen, kun puolen vuoden jonotusaika tulee täyteen. Olenkin naureskellut kavereille, että en ole ikinä odottanut syksyä näin paljon tai jonkun miehen näkemistä (ortopedini on siis mies). Olen miettinyt paljon, että miten tämä psyykkinen stressi on vaikuttanut fyysisesti. Onneksi siihenkin olen nyt saanut vastauksia.



Olenkin kertonut aikaisemmin Firstbeat mittauksesta parissa postauksessa (täällä & täällä) ja nyt tiistaina oli mittauksen viimeinen osa eli henkilökohtainen palaute. Palaute hoidettiin puhelimitse, joten pystyin ihan rauhassa löhöämään samaan aikaan kotona, eikä tarvinnut lähteä minnekään. Olin vähän aikaisemmin saanut kirjalliset tulokset mittauksesta ja olin yllättynyt, miten ”hyvät” ne olivat. Tai no hyvät ja hyvät, mutta tilanteeseen nähden hyvät.  Koska tulokset eivät kuitenkaan mitenkään hirveän huonot olleet, vaikkakin siellä oli huonoa yöunta ja vähäistä liikuntaa.

Tämä polven tilanne ja siitä seuraavat tilanteet, ovat viime aikoina stressanneet aika paljon, ja olinkin yllättynyt, että oikeastaan vain yhtenä päivänä stressireaktioiden määrä oli normaalia suurempi. Ihan stressitöntä elämäähän kukaan ei pysty elämään, joten tässäkin mittauksessa stressi oli jaettu kolmeen eri tasoon: normaalia pienempi, normaali ja normaalia suurempi. Nyt tietysti koulustressi on ollut vähäisempää, joten mittaustulokset olisivat varmasti olleet erilaiset. Olen itse kokenut itseni kuitenkin melko stressaantuneeksi, tai no enemmänkin ahdistuneeksi, joka myöskin on yhdenlainen stressi ja pelännyt, että miten se vaikuttaa esimerkiksi hormonitoimintaan, kun kortisolihormonia erittyy enemmän stressaantuneena ja kortisolihormoni kerää taas läskiä. Vaikka kuinka yritän olla nyt stressaamatta muuttuvaa ulkomuotoa, niin kyllähän se siellä takaraivossa koko ajan vähän muistuttelee. Onneksi ainakaan vielä ei stressiä näyttäisi olevan liikaa kehon kannalta, vaikka mieli onkin välillä tiukoilla.



Stressiin tietysti vaikuttaa uni, jota myös hyvin sai mitattua tällä mittauksella. Yöllä kun itse on vähän vaikea omaa unta seurata, varsinkin sen palauttavuutta. Ellei sitten heräile monta kertaa yössä, jolloin voi päätellä, ettei se unikaan kovin palauttavaa ole. Untakin mittauksessa mitattiin kolmella eri asteella, eli heikko, kohtalainen ja hyvä. Pelkkä unen määrä ei riitä, vaan myös unen laadulla on merkitystä. Ainoastaan yhtenä päivänä minulle oli ollut huono unenlaatu ja heikko palautuminen. Siihen oli varmasti kipujen lisäksi vaikuttanut yksi nautittu alkoholiannos, minun alkoholinsietokyvyllä, sekä muuten liian raskas päivä tämän hetkiseen voimatasoon nähden.

Olen varmaan täällä aikaisemminkin maininnut, että minun on välillä vaikea syödä riittävästi. Ja varsinkin nyt kun aktiivisuus ei ole normaalia, on ollut vaikea hahmottaa sitä, että kuinka paljon oikeasti pitäisi syödä. Ja mittauksesta saadut päiväkulutuksen määrät olivat ruokamääriini nähden liian suuret. Joten jatkossa saankin syödä paljon enemmän (harmi vaan, ettei se tarkoita pelkästään jäätelöä ja suklaata :D ).


Yhteenvetona todettiinkin, että tilanne voisi olla paljon huonompi, mutta se voisi myös olla paljon parempi.  Aion kyllä tehdä mittauksen uudelleen, sitten kun tilanne on normalisoitunut. Nyt vaan sormet ristissä, että kutsu leikkaukseen tulisi pian, sillä kohta on jo elokuu ja heinäkuun kesäsulku on ohi.


Olenko ainut, joka odottaa syksyä, vai löytyykö minulle sielunsiskoa/-veljeä? :D

lauantai 9. heinäkuuta 2016

ARMOTON VAATEKAAPIN SIIVOUS

Viime viikot olen tarvinnut joka päivä ainakin yhdet, ellen jopa kahdet päiväunet. Ihmettelin, että mistä tämä väsymys johtuu, kun en oikeastaan tee mitään päivien aikana. Jotenkin olen oppinut elämään tämän kivun kanssa, tai ainakin sietämään sitä, vaikkakin välillä tulee itkupotkuraivari fiiliksiä. Kipu on kuitenkin vienyt huomaamatta voimia ja viime päivät olenkin vain ollut kotona. Seisominen ja käveleminen on ollut aika tuskaa, joten liikkumaankaan en ole itseäni saanut. Kaipaan kyllä salille ja ehkäpä huomenna on parempi päivä ja jaksan vähän liikkuakin.

Jos jotain hyvää pitää tästä tilanteesta keksiä, niin olen tehnyt suursiivousta. Minua on ahdistanut romusta pursuavat kaapit, joissa on kaikkea pientä tilpehööriä, joita tuskin koskaan tulen käyttämään. Minulla oli 11 jatkojohtoa, joita tuskin tässä yksiössäni kaikkia tarvitsen, enkä juuri suunnittele muuttoa isompaakaan.  Muun muassa vaatekaapissa säilytin vanhoja muistiinpanoja, joita tuskin koskaan tulen tarvitsemaan ja joiden tieto on jo varmaan mennyt vanhaksi. Oli vanhoja oppikirjoja, rikkinäisiä säilytyslaatikoita, muovitaskuja ja niitä jatkojohtoja. Kaikkea mikä ei kuulunut vaatekaappiin. Nyt olen pikkuhiljaa saanut kaikki vaatekaapin tavarat käytyä läpi ja samalla mieli on jotenkin rauhoittunut. Tuntuu, että on helpompi hengittää, kun koti ei pursua joka puolelta turhaa tavaraa.


Nyt kun kaikki tavarat on käyty läpi, eikä hyllyt pursua tavaraa, joista puolet unohtuvat hyllyn perälle, näkee mitä oikeasti tarvitsee ja mitä ei. Lisäksi kaappiin on mukavampi hankkia uusia vaatteita, kun ne eivät unohdu.

Vaatekaapin siivouksen aloitin lajittelemalla kaikki vaatteet (kyllä myös alusvaatteet) neljään eri ryhmään:
Roskiin menevät vaatteet, eli ne jotka olivat jo rikki tai ihan loppuun kulutettu, eikä niitä voi myydä enää eteenpäin.
Kiertoon menevät vaatteet, eli ne, joita en ollut käyttänyt viimeiseen vuoteen, jotka olivat pieniä tai joista en vain enää tykännyt. Kaksi ensimmäistä ovat varmasti ne vaikeimmat, sillä ehkä joku päivä kuitenkin sitä mekkoa tulisi käytettyä tai ehkäpä ensi kesänä mahdun tuohon hameeseen. Niiden kohdalla pitää vain olla armoton, sillä kuinka monesti noihin kahteen edelliseen ajatukseen onkaan sortunut ja onko ne vaatteet tulleet käyttöön. Varmasti harvemmin ovat tulleet kuin eivät ole tulleet.
En tiedä tykkäänkö vaatteet, eli ne vaatteet, joista ei tiedä pitääkö vai ei. Niitä tulee välillä käytettyä, mutta silti ne eivät oikein sykähdytä, ovat ehkä menneet pois muodista tai eivät enää ehkä oikein istu omaan tyyliin.
Säilytetään vaatteet, eli ne vaatteet, joita käytetään säännöllisesti ja jotka ovat oman tyylin mukaisia. (Tietysti esimerkiksi minulta löytyy kaapista pari jakkupukua, vaalea ja tumma, joita en ole montaa kertaa käyttänyt, enkä viimeisen vuoden aikana varmaan kertaakaan, mutta jotka kuuluvat perusvaatevarastoon)



Lajittelun jälkeen jäljellä on vielä kaksi eri lajittelua. Ensimmäiseksi aloitetaan en tiedä tykkäänkö-kasasta. Taas pitää olla armoton ja olenkin ottanut säännöksi, että 20% noista vaatteista voi säilyttää, eli jos minulla on kymmenen vaatetta siinä, kaksi voin ottaa vielä kaappiin. Tässä kasassa usein on juuri niitä vaatteita, joita ehkä toivoisi käyttävän, mutta kuitenkin ne syystä tai toisesta jäävät käyttämättä. Ehkä ne eivät kuitenkaan sovi omaan tyyliin tai omalle vartalolle. Loput 80% vaatteista menee kiertoon kasaan.

Nyt enää on jäljellä kiertoon kasa. Sen lajittelu onkin helpointa, sillä enää tarvitsee lajitella ne kirppis- tai lahjoituskasaan. Meneekö vaate todennäköisesti kirpputorilla kaupaksi vai kannattaako se suoraan viedä Uffin keräykseen? Kiertoon meneviäkään vaatteita ei kannata turhaa säilöä, vaan ne jotka tuskin menevät kaupaksi, kannattaa viedä mahdollisimman pian esim. Uffin keräykseen. Myyntiin meneviä vaatteita voi helposti myydä esim. Facebookin eri kirppis-ryhmissä, Huuto.netissä tai Torissa, eikä myynti ole samalla tavalla aikaan sidottu kuin kirppispöydän varatessa.


Nyt kun vaatekaappi on käyty läpi ja muutkin turhat tavarat on laitettu kiertoon kotoa, jäljellä olisi vielä kellarikomeron siivousurakka. Sieltäkin olen jotain saanut jo siistittyä, mutta paljon siellä on vielä tavaraa, jolla ei tee mitään.  Nyt lähden kuitenkin vähän nauttimaan auringosta ulos ja viemään yhden kassin vaatteita Uffin keräykseen.


Ihanaa viikonloppua ja toivottavasti saadaan taas nauttia pitkään tuosta auringosta.