FIRSTBEAT -MITTAUKSEN TULOKSET

heinäkuuta 28, 2016
Kuulkaas, nyt varmaan ensimmäinen kerta ikinä, kun minä iloitsen, että on melkein heinäkuun loppu ja kohta ollaan jo elokuussa. Elokuun jälkeen tulee syyskuu ja viimeistään syyskuun lopussa pääsen leikkaukseen, kun puolen vuoden jonotusaika tulee täyteen. Olenkin naureskellut kavereille, että en ole ikinä odottanut syksyä näin paljon tai jonkun miehen näkemistä (ortopedini on siis mies). Olen miettinyt paljon, että miten tämä psyykkinen stressi on vaikuttanut fyysisesti. Onneksi siihenkin olen nyt saanut vastauksia.



Olenkin kertonut aikaisemmin Firstbeat mittauksesta parissa postauksessa (täällä & täällä) ja nyt tiistaina oli mittauksen viimeinen osa eli henkilökohtainen palaute. Palaute hoidettiin puhelimitse, joten pystyin ihan rauhassa löhöämään samaan aikaan kotona, eikä tarvinnut lähteä minnekään. Olin vähän aikaisemmin saanut kirjalliset tulokset mittauksesta ja olin yllättynyt, miten ”hyvät” ne olivat. Tai no hyvät ja hyvät, mutta tilanteeseen nähden hyvät.  Koska tulokset eivät kuitenkaan mitenkään hirveän huonot olleet, vaikkakin siellä oli huonoa yöunta ja vähäistä liikuntaa.

Tämä polven tilanne ja siitä seuraavat tilanteet, ovat viime aikoina stressanneet aika paljon, ja olinkin yllättynyt, että oikeastaan vain yhtenä päivänä stressireaktioiden määrä oli normaalia suurempi. Ihan stressitöntä elämäähän kukaan ei pysty elämään, joten tässäkin mittauksessa stressi oli jaettu kolmeen eri tasoon: normaalia pienempi, normaali ja normaalia suurempi. Nyt tietysti koulustressi on ollut vähäisempää, joten mittaustulokset olisivat varmasti olleet erilaiset. Olen itse kokenut itseni kuitenkin melko stressaantuneeksi, tai no enemmänkin ahdistuneeksi, joka myöskin on yhdenlainen stressi ja pelännyt, että miten se vaikuttaa esimerkiksi hormonitoimintaan, kun kortisolihormonia erittyy enemmän stressaantuneena ja kortisolihormoni kerää taas läskiä. Vaikka kuinka yritän olla nyt stressaamatta muuttuvaa ulkomuotoa, niin kyllähän se siellä takaraivossa koko ajan vähän muistuttelee. Onneksi ainakaan vielä ei stressiä näyttäisi olevan liikaa kehon kannalta, vaikka mieli onkin välillä tiukoilla.



Stressiin tietysti vaikuttaa uni, jota myös hyvin sai mitattua tällä mittauksella. Yöllä kun itse on vähän vaikea omaa unta seurata, varsinkin sen palauttavuutta. Ellei sitten heräile monta kertaa yössä, jolloin voi päätellä, ettei se unikaan kovin palauttavaa ole. Untakin mittauksessa mitattiin kolmella eri asteella, eli heikko, kohtalainen ja hyvä. Pelkkä unen määrä ei riitä, vaan myös unen laadulla on merkitystä. Ainoastaan yhtenä päivänä minulle oli ollut huono unenlaatu ja heikko palautuminen. Siihen oli varmasti kipujen lisäksi vaikuttanut yksi nautittu alkoholiannos, minun alkoholinsietokyvyllä, sekä muuten liian raskas päivä tämän hetkiseen voimatasoon nähden.

Olen varmaan täällä aikaisemminkin maininnut, että minun on välillä vaikea syödä riittävästi. Ja varsinkin nyt kun aktiivisuus ei ole normaalia, on ollut vaikea hahmottaa sitä, että kuinka paljon oikeasti pitäisi syödä. Ja mittauksesta saadut päiväkulutuksen määrät olivat ruokamääriini nähden liian suuret. Joten jatkossa saankin syödä paljon enemmän (harmi vaan, ettei se tarkoita pelkästään jäätelöä ja suklaata :D ).


Yhteenvetona todettiinkin, että tilanne voisi olla paljon huonompi, mutta se voisi myös olla paljon parempi.  Aion kyllä tehdä mittauksen uudelleen, sitten kun tilanne on normalisoitunut. Nyt vaan sormet ristissä, että kutsu leikkaukseen tulisi pian, sillä kohta on jo elokuu ja heinäkuun kesäsulku on ohi.


Olenko ainut, joka odottaa syksyä, vai löytyykö minulle sielunsiskoa/-veljeä? :D

Ei kommentteja:

Sisällön tarjoaa Blogger.