MITÄ LAIHEMPI, SITÄ PAREMPI?

elokuuta 11, 2016
Näin aikaisemmin ensimmäisen osan Frii-kanavalla esitettävästä Katie Hopkinsin My Fat Story-dokumentista ja muutama päivä sitten näin toisen osan. Vaikka Katiella olikin jossain pohjalla hyvä ajatus siitä, että ihmisten tulisi olla terveempiä, sai dokumentti minut todella vihaiseksi syyllistämällä ylipainoisia ja ihannoimalla laihuutta.  Katien asenne siitä, että lihavat ihmiset imevät terveydenhuolto kustannuksilla talouden kuivaksi, on osittain totta, mutta pelkkä ”läskin poisto” ei riitä, jos keho ei ole terve.


Dokumentissa Katie lihottaa itseään n. 20 kiloa kolmen kuukauden aikana ja pyrkii laihduttamaan saman määrän samassa ajassa. Alussa hänen painonsa oli hieman alipainoinen ja lihottuaan normaalipainon ja lievän ylipainon rajalla.  Kuvista pystyi näkemään, että ylimääräistä rasvaa oli kertynyt keskivartaloon, mutta se kuinka hän hoki olevansa todella läski, oli oikeasti ylipainoisten ihmisten nöyryyttämistä. Jos hän sen kokoisena on jo ällöttävä läski, niin mitä ne, joilla ylipainoa on se parikymmentä kiloa tai jopa enemmän normaalipainon päälle, ovat.  Koko dokumentti antoi Katiesta hyvin ylimielisen kuvan. Erilaisiin mielipiteisiin tai näkökulmiin, vastauksena oli silmien pyöräyttely ja kun asiat nyt vain ovat niin kuin hän sanoo. Silloin kun itselläni oli ylipainoa se useampi kymmenen kiloa, ei itseluottamus ollut kovinkaan kummoinen. Syyttävä ”kannustus” johti vain pahempaan tilanteeseen. Positiiviset kokemukset olivat ne, jotka saivat jatkamaan elämäntapamuutosta.

Varmaksi ei tietysti voi sanoa, että kuinka paljon dokumentin ohjauksella ja leikkaamisella on ollut vaikutusta siihen, millaisen näkökulman dokumentissa halutaan antaa, mutta tässä dokumentissa ylipainoiset ihmiset nähtiin heikkoina, huonoina ja itsekkäinä ihmisinä. Alussa Katie suoraan sanoikin, että läskit haluavat olla läskejä, sillä muutenhan he laihduttaisivat. Onneksi hänen itsensäkin lihottua, hän ymmärsi, ettei se ole ihan niin yksinkertaista käytännössä, vaikka teoriassa onkin. Ihmisen mieli ei aina toimi rationaalisesti, jotta laihduttaminen menisi niin kuin sen teoriassa kuuluisi mennä.




Katien laihduttaessa, hän ei laskenut kaloreita, vaan söi mitä tahtoi, ainoastaan pienempiä määriä. Uskon itsekin, ettei pitkän tähtäimen elämäntapamuutosta tehdä laskemalla kaloreita ja syömällä tarkan ohjelman mukaan, sillä muuten sitä pitäisi seurata loppuelämän. Nykyisin kehoni ”huutaa” terveellistä ruokaa syötyäni yhtään enemmän epäterveellistä ruokaa, mutta ollessani todella ylipainoinen söin ainoastaan roskaruokaa, eikä kehoni osannut kaivata edes mitään muuta. Pienemmät annoskoot olisivat kyllä vähentäneet kalorimääriä, mutta se ravinto ei olisi tehnyt minua yhtään terveellisemmäksi, vaikka olisinkin ehkä laihtunut. Koska dokumentissa ihannoitiin laihuutta; mitä laihempi, sitä parempi, tuntui todella ylimieliseltä, että ylipainoiset voivat laihtua vain pienentämällä annoskokoa. En ole ikinä tavannut ketään, joka olisi lihonut todella ylipainoiseksi syömällä ns. parsakaalia ja kanaa. Kyllä sieltä sitä pizzaa, hampurilaisia ja munkkeja löytyy taustalta.  Sen sijasta, että hoetaan laihduta, laihduta, pitäisikin hokea, että elä terveellisesti, elä terveellisesti.

Jos katsoo tuossa yläpuolella olevaa kuvaa Katiestä, näyttää minun mielestä tuo ”lihavimmillaan” oleva terveemmältä kuin alussa, vaikkakin keskivartalon ympärille on kertynyt paljon ylimääräistä rasvaa, joka on vielä sitä kaikista pahinta, sisäelimien ympärille, kertynyttä rasvaa. Siitä rasvasta olisi päästävä kyllä eroon, mutta yleisilme on terveempi, kuin aloituskuvassa. 


Laihdutuksen seurantamittauksessa lääkäri totesi, että Katien lihasmassa oli vähemmän kuin koko projektin alussa, jolloin hän oli tiputtanut painoa myös menettämällä lihasta.  Silti hänelle tärkeintä oli, että paino oli pudonnut. Moni varmasti tietää, että lihas painaa läskiä enemmän ja terveellinen keho tarvitsee lihasta.  Jos haluaa pudottaa terveellisesti painoa, eli saada lihasta ja vähentää rasvan määrää, pudotusvauhti ei voi olla kovin nopea, vaikka läskiä palaisikin enemmän kuin lihasta tulee (ja niin se meneekin, sillä lihaskasvu vaatii aikaa enemmän). Dokumentissa ärsyttikin se, että se korosti mahdollisimman rasvatonta vartaloa, välittämättä muista terveyteen vaikuttavista tekijöistä. Dokumentin lopussa nopeasti ohimennen todetaan, että Katien paino on lopussa suurempi kuin alussa ja hän on aloittanut myös lihaskuntoharjoittelun. Tuo nopea toteaminen kaiken sen laihuushypetyksen keskellä oli aikalailla mitätön. 

Silloin kun pystyn liikkumaan normaalisti ja syön normaalisti, en ole ollut kovinkaan rasvaton. Mutta olen ollut terve. Tällä hetkellä en tunne itseäni niin terveeksi kuin haluaisin, mutta kun tilanne normalisoituu, tunne siitä, että olen terve palaa, vaikka sitä rasvaa hyvin todennäköisesti jääkin jonkin verran.


On parempi olla vähän painavampi ja terve, kuin laiha ja sairas.


Nyt tahtoisinkin tietää, yhden (tai saa kirjoittaa useammankin) asian, joka vaikuttaa positiivisesti teidän terveyteen?  Itseni oli vähän ensiksi keksiä vastausta tähän, sillä en tunne itseäni kovinkaan terveeksi. Toisaalta, voisin syödä paljon huonomminkin ja olla liikkumatta ollenkaan, jolloin tuntisin varmasti itseni vieläkin sairaammaksi. J

4 kommenttia:

  1. Oli muuten ärsyttävä dokkari! Katoin saman pätkän Briteissä jonkun aikaa sitten ja pisti kyllä vihaksi. Se että lihottaa itsensä tahallaan ja sitten vielä marisee on kyllä todella hirveää niitä kohtaan jotka OIKEASTI kärsii sen ongelman kanssa. Puhumattakaan siitä, että jos ei ole ollut ns "oikeasti ylipainoinen" pidempää aikaa, kuten useimmat ovat olleet vuosia, niin onhan nyt ihan selvää että se laihduttaminen on helpompaa ja ruokavalioon tottuminen kuin sellaisella joka ei ole eläessään nauttinut salaatista. MUR. Mun terveysjuttu on se, että syön suuren aamiaisen ja pienen pienen makean iltapalan (kuten pikkuisen palan jäätelöä) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja mua ärsytti tosi paljon, että Katie oli vaan, että miksei ne vaan lopeta sitä syömistä. En ole ikinä tavannut ihmistä, joka olisi syönyt itsensä lihavaksi tai todella lihavaksi sen vuoksi, että tykkää niin paljon ruuasta. Aina siellä taustalla on ollut muita psyykkisiä syitä, joita on "käsitelty" ruuan kautta. Maailmassa on totta kai ihmisiä, jotka näkevät asiat ainoastaan omasta näkökulmasta, mutta vähän kyllä ihmettelen, että mikä tuotantoyhtiö on tuolla asenteella tehtyä dokumenttia toteuttamaan... Jäätelö on hyvää ;)

      Poista
  2. Enpä olekaan kyseistä dokkaria nähnyt! Hauska muuten huomata, että tuossa pulleammassa kuvassa kasvot ovat paljon nuoremman näköiset, rasva tasoittaa ryppyjä nätisti. Omaan terveyteen vaikuttaa positiivisesti liikuntaa, erityisesti myös henkiseen puoleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan suosittelen katsomaan dokkarin, mutta toisaalta en haluaisi, että tuollaisia ajatuksia jaettaisiin eteenpäin. No minustakin näyttää paljon nuoremmalta ja terveemmältä noi niinku yleensä tuossa pulleammassa kuvassa. Meille naisille ainakin pieni määrä rasvaa sopii :D Liikunta on parasta niin moneen asiaan.

      Poista

Sisällön tarjoaa Blogger.