maanantai 14. marraskuuta 2016

ULOS UUTELAAN

Minusta löytyy kaksi puolta. Toinen puoli nauttii kaupungin vilinästä, mutta toinen puoli kaipaa metsän rauhaa. Välillä näiden kahden puolen tasapainoilu on haastavaa. Haastavaa siitä tekee arjen hektisyys, ei ole aikaa lähteä kovinkaan kauas etsimään metsää, jossa saisi patikoida ilman liikenteen mölyä, kuunnellen vain lintujen laulua ja tuulen huminaa. Haastavaa siitä teke myös auton puuttuminen. Auto on helpompi hankkia kuin arjen muuttaminen, mutta jos sitä ei arjessa tarvitse, ei sitä raski vain muutaman metsäretken takia hankkia.






Onneksi tästä Helsingin läheltä löytyy myös paikkoja, joissa pääsee nauttimaan metsän rauhasta ja samaan aikaan myös merestä. Olen asunut nyt täällä pääkaupunki seudulla yhdeksän vuotta, joista kahdeksan vuotta Helsingissä, ja vasta parin viimeisen vuoden aikana Uutela on tullut minulle tutuksi. Metsässä oleminen on minulle rauhoittumista. Rauhoittumista, johon en välttämättä edes kaipaa seuraa. Saan seurata juuri niitä polkuja, jotka minua kiinnostavat. Saan olla omien ajatuksieni kanssa. Voin vaan istua jonkin kiven päälle juomaan kuksasta kuumaa teetä. Voin vain olla.

Usein kamera on metsäretkillä seuranani. Aikaisemmin en kovinkaan usein ole kuvia täällä blogissa jakanut, sillä ne ovat olleet minulle terapiakuvia, mutta nyt haluan muutamia jakaa teillekin. Perjantaina oli ihanan aurinkoinen sää ja hieman harmitti, että silloin en päässyt metsään. Vaikka lauantaina ei aurinko enää samalla tavalla paistanut, ulkona oleminen oli siitä huolimatta paras tapa viettää vapaapäivää.








Patikoin pitkin Uutelan pieniä polkuja kuvaten ympäristöä ja välillä vain pysähtyen olemaan. Välillä ajatuksissa pyörivät asiat, jotka kaipaavat muutosta tai ratkaisua, mutta välillä vain olin ajattelematta yhtään mitään ja katselin merta, jonka ranta oli alkanut jäätymään. Joistain kohti vesi oli rannassa niin kirkasta, että pohjasta pystyi erottamaan pienetkin kivet. Kirkkaampaa kuin koskaan kesällä. Sellaista raikasta, johon olisi halunnut upottaa varpaat, jos ei olisi tiennyt sen seurauksia. Välillä pysähdyin nuotiopaikalle paistamaan makkaraa ja grillaamaan vaahtokarkkeja. Juttelin muiden kanssa, jotka myös nauttivat talvisesta luonnosta. Jos omasta termarista on päässyt kuuma juoma loppumaan, retken päätteeksi voi vielä pysähtyä juomaan kupillisen kaakaota tunnelmalliseen Kahvila Kampelaan.





Nämä talviset päivät ovat olleet ihania, ja vaikka sää tiedotus näyttää plussa-asteita, aion uskoa siihen, että lumet eivät sula pois. Vapaapäivät olen viettänyt pääsääntöisesti metsässä, sillä salille ei lääkekuurin vuoksi ole nyt hetkeen asiaa, mutta metsän rauha tekee hyvää niin keholle kuin mielelle. Mieli haikaa silti kovasti Lappiin. Kaipaan kovasti elämääni sellaista tiettyä pysyvyyttä, jota opiskelijana ei ole. Vapaapäivät ovat kortilla, eikä niitä ole paria päivää enempää putkeen, jotta reissu pohjoiseen olisi mahdollinen. Silti elättelen vielä toivoa, että ehkäpä lopputalvesta pääsisin hetkeksi vaeltelemaan talviseen Lappiin.

Sitä ennen onneksi löytyy Uutela, metromatkan päästä keskustasta. Talvinen Nuuksio on vielä kokematta ja sinne aionkin suunnata heti kun taas tenttikiireet helpottavat.

Hetki ennen kuin aurinko laskee harmaan päivän jälkeen. 
Mistä löytyy teidän suosikki ulkoilupaikat? 
Onko ne täällä Pääkaupunkiseudulla vai kenties jossain kauempana?

lauantai 5. marraskuuta 2016

NUUKSIO, PAIKKA RAUHOITTUA

Kaksi kiireistä viikkoa sekä paljon ihmisiä ja hälinää ympärillä, uuvutti minut viime viikolla, ei niinkään fyysisesti vaan enemmänkin henkisesti. Mieli kaipaisi rauhaa, vaikka nautinkin paljon ihmisistä ja siitä, että asioita tapahtuu ympärilläni. Luonto on paras paikka rauhoittua. Onneksi läheltä löytyy Nuuksio. Metsä, jossa saa liikkua vapaasti kuunnellen tuulen huminaa ja lintujen laulua. Etsiä ne pienet polut, joiden varrelta löytää joka kerta jotain uutta ja kaunista. Saa vain olla omien ajatuksien kanssa. Tai olla ajattelematta mitään ja nauttia vain ympäristöstä.

Oli rauhoittavaa päästä nauttimaan hiljaisuudesta ja viimeisistä syyspäivistä luontoon. Istuin kuuman teekuksan kanssa Mustanlammen rannalla ja kuuntelin hiljaisuutta. Kaikki ylimääräinen hälinä oli poissa. Metsässä on jotain voimaannuttavaa.

Pari viimeisintä päivää on ollut minulle unelmatalvisää. Muutama aste pakkasta ja lunta maassa. Kumpa tälläkin viikolla pääsisin luontoon, mutta kiire on taas vallannut arjen. Onneksi kiirekin johtuu pääsääntöisesti mukavista jutuista, joten siitäkin nauttii, kunnes taas pääsee rauhoittumaan luontoon.
  




















Rauhoittavaa viikonloppua juuri sinulle.