lauantai 20. toukokuuta 2017

SUOMALAISUUDEN MONET MUODOT
FISKARSIN KESÄNÄYTTELYSSÄ

Vähän aikaa sitten pääsimme Sadun kanssa tutustumaan Fiskarsin kesänäyttelyyn. Vaikka puut olivat Fiskarsissa vielä lehdettömiä, oli alue kuin olisi tullut paratiisiin. Virtaavan ”kosken” kuohu oli voimaannuttava. Fiskars sijaitsee noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Helsingistä, ja sinne pääsee myös julkisilla. Ennen näyttelyyn tutustumista nautimme perinteisen luonaan, joka oli yksi parhaimmista lounaista. Jälkiruokakin oli niin herkkua, että hain (salaa) toisen.  Suosittelen ehdottomasti liittämään näyttelymatkaan ruokailun ravintola Kuparipajassa, joka löytyy samasta rakennuksesta kuin itse näyttelykin.





Mutta itse näyttelyyn. Fiskarsin käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunta ONOMAn kesänäyttely Greetings from SUOMI on yhdistelmä paikallisuutta ja kansainvälisyyttä. Yli 50 taiteilijan ryhmänäyttely avaa tuoreita näkökulmia monikulttuuriseen Suomeen ja yhteiskunnassa vallitsevaan tilaan. Näyttelyssä on kehotettu taiteilijoita rohkeisiin irtiottoihin kysymällä, millaisena Suomi näyttäytyy aikana, jona kulttuurit ja identiteetit määrittyvät erilaisten kansallisuudet ylittävien yhteisöjen kautta? Kesänäyttely tarttuu sanoihin suomalainen, kansa ja kotimainen, ja haastaa mielikuvia, joita suomalaisuuden tunnukset ja symbolit tässä ajassa herättävät. Kutsutut taiteilijat sekä osuuskuntalaiset tarkastelevat teemaa muotoilun, käsityön ja nykytaiteen keinoin. Teoskokonaisuus ulottuu designesineistä, kalusteista ja kuvataiteesta aina tilateoksiin ja esitystaiteeseen asti.



Terveisiä vaan Suomesta. Kaikenlaisia paikkoja täältä löytyy ja monenlaisia ihmisiä tänne mahtuu. Siniristilippu liehuu, mutta eihän Suomessa asu vain suomalaisia. Täällä asuu myös ruotsalaisia, katalonialaisia tai iranilaisia. Niin ja sitten on vielä somalialaisia, suomenruotsalaisia ja saamelaisia. Parasta on, että täällä on ihmisiä, jotka tekevät erilaisia asioita ja näkevät asioita eri tavoilla. Sama pätee taiteeseen – joku haluaa purra, toinen halata ja joku kolmas haluaa nähdä sen kauneuden. Kaikki nämä näkökulmat ovat tärkeitä. Hyvin tuntuvat mahtuvan. Vai mitä mieltä sinä olet? ~Petri Ala-Maunus & Minna Suoniemi~
Näin jälkikäteen, kun mietin, mitkä teokset eniten vaikuttivat minuun ja oliko niissä jotain yhteistä, löytyi niistä vastakkaisetkin teemat; urbaani kaupunki ja perinteinen luonto.  Urbaania kaupunkilaisuutta edusti monelle varmasti tutut Liisa Jokisen Hel Looks -valokuvat, joihin on tallennettu helsinkiläisten tyylejä. Toivottavasti minä olen tuossa iässä samanlainen, kuin rouva tuossa alemmassa kuvassa. Treenikassi kainalossa, jäätelö kädessä ja asenne sellainen, ette minua ei pompoteta.



Toinen, ainakin minulle urbaanimpaa taidetta edustava teos, oli Samppa Törmälehdon akryylimaalaukset. Teokset eivät mielestäni mitenkään olleet suoranaisesti Suomeen yhdistettävissä, vaan ihan yhtä lailla ne olisivat voineet olla esillä espanjalaisessa tai amerikkalaisessa näyttelyssä. Mutta onhan suomalaisuuskin tänä päivänä kansainvälistynyt, eikä nykypäivää ole enää puhdassuomalaisuus, ja hyvä niin. Erilaisuus on rikkaus.



Näyttelyn alussa oli Teemu Kankaan Pitkospuut -teos, joka sai minut samantien kaipaamaan metsään. Olisinpa päässyt kävelemään noita pitkospuita, mutta ne oli tehty paperista ja piirretty tussilla, joten oli parempi jättää ne kävelemättä, olisi tullut muuten kallis lasku.  Toinen luontokaipuuta herättävä teos oli Kalle Turkka Purhosen teos Savua, jossa merkittävänä materiaalina oli verkko. Taitelija itse kertoo, että näyttelyn teos istuu sekä Suomen historiallisiin elinolosuhteisiin, nykyiseen poliittiseen tilanteeseen kuin kalastusverkolla saavutettaviin visualisiin efekteihin.  Minulla teoksesta heräsi tunne, että pystyisinpä viettämään kesän veden äärellä.




Anna Ulffin teos ei meinannut avautua minulle. En meinannut tajuta sen ideaa vaikka kuinka pitkään sitä katselin. Onneksi paikalla olivat myös itse taitelija, jolta pystyin kysymään ajatuksista teoksen takana. Teos kuvastaa sitä kuinka taiteilija käsittää väärin asiat väärin suomeksi. Pienen avustuksen jälkeen teos aukeni minullekin ihan eri tavalla. 

Tänään (20.5) Suoklubilla on Suolaulut -Songs from Fenland, jossa tarjolla on musiikkia, tanssia ja tietoa Suomen soista. Mukana on myös Paleface sekä Anneli ja Aarne Suovaaran tanssiesitys, josta kuva tuossa yläpuolella. 

Näyttely on esillä 14.5.2017 — 24.9.2017 maanantaista sunnuntaihin klo 11-18 välillä. Lisätietoja näyttelystä löytyy täältä. 


Mutta nyt minä lähden metsään nauttimaan lämmöstä, auringosta ja suomalaisesta luonnosta.  

perjantai 19. toukokuuta 2017

TÄLLÄ HETKELLÄ MIELESSÄ

Blogi on ollut hiljainen ja koulukiireet jatkuvat vielä parisen viikkoa. Epäonnen kautta sain nyt kuitenkin tähän pari ylimääräistä vapaapäivää, joten päätin tarttua blogin kimppuun. Paljon olisi juttuja kirjoitettavana, mutta tuntui, ettei niihin meinaa oikein tekstiä syntyä. Pitkän kirjoitustauon jälkeen alku on aina vähän kankea, niin kuin se taitaa olla vähän kaikessa. Tässäkään tekstissä ei taida pahemmin olla päätä eikä häntää, mutta ehkä se on ihan ok välillä.


Eilen kävin hammaslääkärissä. Hammaslääkäriin meno on aina helvetti, pelkään niin paljon, ettei ole tottakaan. Joskus olen pelännyt sinne menoa niin paljon, että lopulta kun sinne pääsin, hampaalle ei ollut mitään tehtävissä, vaan se jouduttiin poistamaan. Eilinen hammaslääkäri kokemus oli taas sieltä hirveimmästä päästä, lääkäri on oikein mukava, mutta hoitaja senkin edestä hirveä. Kun ensimmäisen kerran pelkästään näin tämän hammashoitajan, minulle tuli tunne, että hän on hirveä (hammashoitajana, ihmisenä en tiedä). En tiedä kuinka paljon ennakkoluuloni, jotka kylläkin osoittautuivat oikeiksi, vaikuttivat siihen, kuinka vahvasti reagoin hänen käytökseen. Jos hänestä olisi heti huokunut sellainen empaattisuus, eivätkö kommentit siitä, että pitäisi käydä hammaslääkärissä useimmin, niin ei tarvitsi pelätä tai että, valitan turhaan kivusta, olisi tuntuneet yhtä epäreiluilta ja ilkeiltä.

Tiedän olevani herkkä, ja joskus ihmisten sanat tuntuvat todella pahoilta, vaikka se olisikin vain yksi lause kymmenien tai jopa satojen hyvien lauseiden seassa. Pitäisi osata vaan olla ottamatta itseeni, ja yrittää ymmärtää, ettei toinen joko ymmärtänyt lauseen vaikutusta tai sitten halusi vaan purkaa omaa pahaa oloaan. Muutamat tuollaiset lauseet ovat viime päivinä pyörineet päässä. Ja ne saavat minut syyttämään itseäni, ehkä jossain määrin aiheestakin, mutta syyttäminen tässä vaiheessa ei enää auta mitään. Asiat on mennyt niin kuin ne on mennyt.



Opiskelujen ja pennin pyörittämisen keskellä olen taas miettinyt mitä haluan elämältä. Kun tilillä on ollut 2 euroa rahaa ja jääkaapissa valo, on tullut mietittyä, että onko tämä opiskelu kaiken tämän arvoista. Entä jos valmistunkin, enkä saa töitä tai työ ei sovikaan minulle. Tiedän kyllä, että työ sopii minulle ja tulen olemaan siinä pirun hyvä joku päivä, mutta työllistyminen ei yksistään ole minusta riippuvainen (vaikkakin siihenkin pystyn paljon itse vaikuttamaan). Mistä tietää onko oikealla polulla? Loputtomiin ei kuitenkaan haluaisi niitä polkuja kulkea.  Syksylle kuitenkin valitsin erittäin jyrkän polun, joten jos en haluisi tarpeeksi, tuskin viitsisin edes jyrkimpiä polkuja lähteä yrittämään.


Onneksi taas ulkona paistaa aurinko, ja tekisi mieli uskoa, että jospa nyt kesä tulisi. 

lauantai 13. toukokuuta 2017

MUOVIPULLOON PAKATTU KUPLAVESI
ON KAIKKIEN AIKOJEN TURHAKE

Olin vähän aikaa sitten kuuntelemassa Sodatreamin kutsumana suomalaisesta veden laadusta ja miten pullovesien tuotanto rasittaa meidän ympäristöä. Itse pulloveden vedessä ei ole mitään pahaa, se on sitä samaa pohjavettä, mitä meilläkin tulee hanasta. Mutta pakkaukset rasittavat eniten meidän luontoa, vaikka niitä voidaankin uudelleen käyttää tietyn verran, lopulta ne päätyvät jätteeksi mereen.
 
Tuskin keneltäkään on mennyt ohi nämä ihmeelliset säät tänä keväänä. Laulussakin lauletaan, että aurinko paistaa ja vettä sataa, taitaa tulla kesä. Mutta jos aurinko paistaa ja sataa lunta, niin silloin jokin on vialla. Tämän kaiken taustalta löytyykin ilmastonmuutos. Jos kysyttäisiin, että kuinka moni tietää mitä ilmastonmuutos on, kovin montaa kättä ei jäisi nousematta. Aikaisemmin ilmastonmuutos ei ole juurikaan näkynyt meidän arjessa ja se onkin vain ollut jokin termi, josta kaikki puhuu, muttei se näy juuri missään. Nyt kun ilmastonmuutos näkyy yhä konkreettisemmin, aletaan mekin herätä oikeasti toimimaan sen estämiseksi.



Ilmastonmuutokseen vaikuttavat saasteet, mutta myös meidän tavalliset arkiset elämäntavat. Sähkön säästäminen säästää sekä luontoa että lompakkoa. Kompostointi vähentää hiilijalanjälkeä ja roskaaminen lisää sitä. Tiesittekö, että vuonna 2015 suomeen tuotiin 22 miljoonaa litraa pullotettua vettä? Ja vuonna 2016 suomalaiset ostivat 90 miljoonaa litraa pullotettua vettä? Miettikää sitä muovin määrää mikä noista on tullut. Vaikka meillä Suomessa lähes kaikki pullot ovat kierrätettäviä, ei kaikkea muovijätettä pystytä kierrättämään. Yhden muovipullon maatuminen kestää 450 vuotta. Jos jokainen suomalainen heittäisi vain yhden pullon vuodessa maahan, niiden kaikkien maatumiseen menisi yhteensä 2467 miljoonaa vuotta.

Moni tykkää juoda kuplavettä, ja sitähän ei suoraan hanasta saa. Ainaiselle kuplaveden kantamiselle ja turhien muovipullojen hankkimiselle vaihtoehtona on hankkia Sodastreamin laite. Itse en paljoa kuplavettä muutenkaan käytä. Ostan n. 2-3 puolentoista litran vissy/limpparipulloa kuukaudessa, joten niistä ei hirveitä määriä loppujen lopuksi tule muovijätettä (ainakaan verrattuna siihen, miten paljon sitä kaikesta muusta tulee). Kuitenkin Sodastreamin avulla ei minun tarvitse sitäkään muovimäärää kantaa kotiin. Yhden Sodastream pullon kun voi täyttää 50 000 kertaa, joten luulen, että ne kerrat riittäisi minulle loppuiäkseni.




Olen yrittänyt itsekin vähentää muovin käyttöä, mutta pakko sanoa, että sitä tulee hirveästi, vaikka kuinka yrität vältellä sitä. Eikä muovi tietenkään aina ole pahasta. Esimerkiksi verensiirtoa varten säilötty veri säilyy muovipakkauksessa noin kolme viikkoa, kuin lasipullossa se säilyisi kolme päivää. Olisi ihana kuvitella, että nyt me kaikki lopetamme muovinkäytön. Pankkikortti olisi ainut muoviesine. Mutta minä en ainakaan siihen pystyisi tuosta vaan, sen vuoksi yritänkin pienin askelin vähentää omaa muovin käyttöäni.

Tätä kirjoittaessani rupesin miettimään, että mistä kaikesta vielä voisin vähentää muovin kulutusta, ja moni asia oli sellainen mihin itse en tavallaan voi vaikuttaa, tai tietysti niin, että jättäisin koko tuotteen hankkimatta. Esimerkiksi tilasin jokin aika sitten treenilehden, joka tulee aina muoviin pakattuna. Niin turhaa muovin kulutusta. Suurin osa turhasta muovin kulutuksesta tulee juuri erilaisten pakkausten muodossa. Noin 40 prosenttia EU:n alueella tuotetuista muoveista tehdään pakkauskäyttöön. Tämä tarkoittaa, että pitkäkestoista materiaalia käytetään hyödyksi vain lyhyen aikaa, minkä jälkeen se jätetään saastuttamaan luontoa. Monesti olen miettinyt, että minkähän takia tämäkin on pitänyt pakata moneen erilaiseen muoviin.  


Toisaalta rehellisyyden nimissä, pakko myöntää, että välillä (tai aika usein) unohdan juomapullon kotiin, jolloin joudun ostamaan vesipullon. Sen vesipullon, jossa on ihan samaa vettä kuin kotihanassa, mutta josta joudun maksamaan paljon enemmän. Ja joka saastuttaa luontoa, vaikka sen vienkin kierrätykseen. Sodastream osallistuukin Suomen Luonnon järjestämään Vuoden turhake-kilpailuun ehdottamalla vuoden 2017 turhakkeeksi muovipulloon pakatun kuplaveden. Ja minä tsemppaan sen oman juomapullon kantamisen kanssa.  


Onko teistäkin muovipulloon pakattu kuplavesi kaikkien aikojen turhake?

* Yhteistyössä Sodastreamin kanssa. 

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

#SATALAJIA

Voi että, olen nauttinut näistä viime kesäisistä päivistä. Nyt todellakin tuntuu, että kesä on täällä! (Ja ethän talvi enää tule takaisin!?)  Tänään olenkin nauttinut ulkona ja kävin aloittamassa rappustreenikesän. Moni muukin oli päättänyt nauttia kauniista ilmasta rappustreenin merkeissä. Suomi100 -vuoden kunniaksi monella on menossa 100 lajia vuodessa haaste, johon itsekin päätin liittyä. Kovin montaa lajia ei vielä tälle vuodelle ole tullut, mutta onneksi tässä on vielä monta kuukautta päästä sataan lajiin. Joka kuukausi tulisi kokeilla 8,33 lajia, jotta sata tulisi joulukuun lopussa täyteen.



Tämän vuoden lajikokeilut ovat olleet vielä aika perinteiset, mutta kovasti haluaisin kokeilemaan uusia juttuja. Liikuntalajeja valitsenkin jo pelkästään käytännönkin syistä vuodenaikojen mukaan. Ja onneksi on lajeja, joita voi harrastaa myös ympäri vuoden.

  1. Kävely
  2. Juoksu
  3. Patikointi
  4. Polkujuoksu
  5. Uinti
  6. Kuntosali
  7. Crossfit
  8. Crosstraining/toiminnallinen harjoittelu
  9. Jooga


Pääsin nyt yhdeksään lajiin tähän mennessä, mutta ehkä jotain on unohtunut…


   Nyt kaipaisinkin teiltä ideoita mitä lajia pitäisi ehdottomasti kokeilla. Mikä on sinun suosikkilajisi?

tiistai 2. toukokuuta 2017

INSTAGRAM-ARVONTA

Se olisi toukokuu ja kevään viimeinen kuukausi. Toivottavasti teillä oli iloinen vappu ja saitte munkkeja ja simaa. Vaikka itse aloitinkin sokerivieroituksen, en voinut kieltäytyä Unicafeen itsetehdystä munkista ja itsetehdystä simalasista, jotka maksoivat vaan 1,50€. Mutta nyt taas jatkuu sokerivierotus.

Jossain vaiheessa minua rupesi ahdistamaan oman Instagram-feedin "markkinallisuus". En normaalissa elämässäkään kulje tuolla kadulla jokin rasvapurkkikädessä kertomassa miten olen tästä tuotteesta tykännyt. Halusin Instagramissa olevan sellaisia kuvia, jotka kertovat minulle tärkeistä asioista. Asioista, jotka tekevät minusta minun. Eli pääsääntöisesti luonto ja matkailu, sekä ympäristö.

Halusin jakaa myös Instagramissa teille vinkkejä ja ideoita, joita blogin kautta saan. Sen vuoksi perustinkin blogille oman uuden Instagram-tilin, joka löytyy nimimerkillä @ikkunalla. Uuden Instagramin kunniaksi arvon siellä kosmetiikkapaketin, kun 100 seuraajaa tulee täyteen.

Pakettiin kuuluu  L'Oréal Paris Pure Clay Exfo Mask -kuoriva kasvonaamio, joka sisältää ainutlaatuisen yhdistelmän kolmea tarkoin valittua savityyppiä (kaoliini, montmorilloniitti ja rhassoul) sekä punalevää, joka on tunnettu ihoa kirkastavista ominaisuuksistaan. Voidemainen koostumus kuorii ihoa sekä saa ihohuokoset tuntumaan vähemmän näkyviltä ihoa kuivattamatta. Lisäksi mukaan kuuluu matkakokoinen Elnett-hiuslakka sekä oranssinpunainen L'Oréalin kynsilakka.

Voitosta ilmoitan sitten Instan Direct Messagen kautta.


sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

TÄMÄN PÄIVÄN KEHYSTRENDIT MENNEILTÄ VUOSIKYMMENILTÄ

Muotitrendit kiertävät vuodesta toiseen, milloin muodissa on 70-luvun tyyliin sopivat leveälahkeiset housut tai 80-90-lukujen olkatopatut collegepaidat. Vanhoihin trendeihin tuodaan vaan jotain sitä hetkeä ja aikakautta kuvastavaa yksityiskohtaa.  Inspiration Dayssa pääsin yhteistyössä Instrumentariumin kanssa tutustumaan heidän tämän hetken silmälasi- ja aurinkolasitrendeihin.


Yksi Instrun aikaa seuraavista merkeistä on Heritage. Heritage on italialainen kehys- ja aurinkolasibrändi, joka edustaa ajatonta tyylikkyyttä. Brändin perustana on aito käsityötaito, ainutlaatuiset yksityiskohdat sekä tekninen viimeistely. Spectacles of time –mallisto on hakenut inspiraationsa menneiltä vuosikymmeniltä. Mallisto on upea yhdistelmä nostalgiaa ja modernia muotokieltä. Malliston kehykset ja aurinkolasit on valmistettu kiiltävästä asetaatista ja sen kuviot jäljittelevät luonnon kauneimpia ja puhtaimpia elementtejä. Spectacles of time malliston kehykset ja aurinkolasit on kaikki valmistettu Italiassa kuuluisalla Mazzuchellin tehtaalla.

No mitä mieltä minä olin näistä malleista? Rehellisesti sanottuna, mitkään näistä kehyksistä eivät oikein näyttäneet minun päässä omannäköisiltäni. Kuitenkin jos mietin tällä hetkellä käytössäni olevia lempiaurinkolasejani, on niissä hyvin paljon samaa muotokieltä kuin näissäkin. Tyyli vain on hyvin erilainen. Eli tosin sanoen kyse miksi ne ei näyttänyt omalta, ei johtunut mallista. Oma tyylini on urheilullisempi ja liian naiselliset kehykset (minun mielestä liian naiselliset, toiselle ne voi olla jopa maskuliiniset; mielipideasia) eivät vain toimi minulla. Olen muutamat ns. tyylikkäämmät aurinkolasit ostanut, mutta tuolla ne kaapissa ovat käyttämättöminä.  Toisaalta, jos vaikka olisin saanut näihin kehyksiin yhdistettyä punertavat tai pinkit peililasit, olisi ne heti olleet heti muy bueno.

Se, että kehykset näyttävät hyvältä ei yksistään riitä, vaan niiden pitää myös tuntua omilta. Sellaisilta, jotka ovat osa sinua, eikä sinun tarvitse muuttua osaksi niitä. Kaikessa esteettisessä mielestäni pitää olla jotain särmää. Oli se sitten nahkatakin kanssa pitsipaita, modernissa sisustuksessa antiikkinen nahkasohva tai klassisissa kehyksissä modernit linssit. Monesti olen aurinkolaseja ostaessani suoraan vaan kävellyt sinne aurinkolasihyllyjen luokse, ja tuskaillut, kun sieltä ei omalta tuntuvaa mallia löydy. Kunnes viime kerralla löysin täydelliset kehykset silmälasipuolelta, joihin sai myös aurinkolasilinssit (saa myös ilman vahvuuksia) ja kokonaan uudet mahdollisuudet aukesivat.



Millaiset lasit olisivat juuri sinun tyyliset? 
Olisiko ne enemmän klassisemmat vai kenties sporttiset?

*Postaus on toteutettu yhteistyössä Instrumentariumin kanssa. 

lauantai 29. huhtikuuta 2017

ÄLYTTÖMÄT YHTEISTYÖTARJOUKSET

Bloggaus on minulle enemmän harrastus kuin työ, enkä blogista saatavilla tuloilla tulisi toimeen. Silti myös minun bloggaustyöllä on arvo. Pinkit Korkokengät Maiju kirjoitti täällä älyttömistä yhteistöistä, joita bloggaajille ehdotetaan, ja valitettavasti itsekin olen törmännyt älyttömiin ehdotuksiin. Ja näistä on ollut monen muunkin bloggaajan blogissa juttua. Joskus olen kirjoittanut postauksen pelkästään tuotetta vastaan, mutta yleensä tämä tilanne on ollut sellainen, että olen oikeasti halunnut tuotteen ja olisin voinut siitä kirjoittaa, vaikka olisin käynyt sen itse omalla rahalla ostamassa. Siihen perustuen olen saanut yhteistyöehdotuksia, joiden älyttömyyttä on perusteltu sillä, että kun olen jostain muustakin tuotteesta tai palvelusta kirjoittanut lähes ilmaiseksi. (Olen myös kirjoittanut tuotteista ilmaiseksi tai oikeastaan maksanut siitä, että olen voinut kirjoittaa, hankkimalla tuotteen omalla rahalla.)


Kerran sain eräältä suhteellisen pieneltä kosmetiikkayritykseltä yhteistyötarjouksen, jossa minun olisi pitänyt omalla rahalla ostaa heidän 300 euron arvoinen kosmetiikkasetti, ja sen jälkeen olisin saanut postata siitä blogiini. Palkkioni olisi siis ollut oikeus postata ja mainostaa heidän tuotettaan, edes tuotteita en olisi saanut ilmaiseksi, puhumattakaan rahallisesta korvauksesta. Ymmärrän, ettei pienillä yrityksillä ole samanlaisia resursseja kuin suurilla monikansallisilla yrityksillä, mutta jotain järkeä sentään noihin yhteistyötarjouksiin.

Paljon myös viime aikoina on yleistyneet yhteistyöt, joissa voit voittaa jotain. Yleensä palkintojakin on vain yksi ja bloggaajia kymmeniä, jopa satoja. Siinä jos ruvetaan laskemaan prosentuaalista mahdollisuutta saada ehkä jotain korvausta, lopputulos ei ole motivoiva. Tällaisia yhteistöitä ovat tarjonneet monet isot, jopa kansainväliset yritykset. Postausta varten saatat joutua valmistamaan jotain (ja ehkä ostamaan jotain lisäksi, jotta valmistus onnistuu), kuvaamaan sen ja sitten vielä kirjoittamaan postauksen. Kenties vielä jakamiseen ja somettamiseen menee aikaa. Ja tästä kaikesta palkkiona on pieni prosentuaalinen mahdollisuus voittaa jotain. En tiedä, miettivätkö nämä yritykset sitä, millaisen kuvan he antavat itsestään bloggaajille, mutta itselleni ainakin näistä yrityksistä jää todella hyväksikäyttäjä mielikuva. Enkä todellakaan jo ihan periaatteesta postaa heidän tuotteistaan.

Eilen tavattiin bloggaajien kesken, ja puhuttiin siitä, kun yrityksen x kanssa on jo keskusteltu yhteistyöstä, mutta yhtäkkiä yhteydenpito loppuu ilman mitään selityksiä. Ymmärrän, että resurssit (varsinkin juuri pienten yritysten kohdalla) voivat muuttua tai jostain muusta syystä yhteistyötä ei voidakaan toteuttaa, mutta hyvä yritys hoitaisi senkin asian loppuun asti ilmoittamalla asiasta, eikä vain jättäisi vastaamatta viesteihin. Tämäkin antaa yrityksestä tietynlaisen kuvan, eikä jatkossa välttämättä ole edes kysymys yhteistyön tekemisestä, vaan siitä haluatko käyttää ko. yrityksen tuotteita tai palveluita omallakaan rahalla. Joskus aloittaessani palvelualalla kerrottiin minulle, että hyvästä palvelusta kerrotaan kolmelle ihmiselle ja huonosta palvelusta kymmenelle ihmiselle. Vaikka kyse ei näissä tapauksissa olekaan palvelun ostamisesta, voi saman ajatuksen siirtää myös siihen miten itse kertoo kyseisestä yrityksestä eteenpäin.




Älyttömien yhteistöiden lisäksi minulla on ollut myös hyviä ja erittäin hyviä yhteistöitä, joista en välttämättä ole saanut suoraan rahaa, vaan palkkio on ollut kyseinen tuote tai palvelu. Mutta järki käteen näissä yhteistyötarjouksissa. 

torstai 27. huhtikuuta 2017

TERVEELLINEN PRESSIPÄIVÄ







Edellisessä postauksessa kirjoitinkin, että olen nyt yrittänyt vähentää, tai oikeastaan lopettaa, syönnin.  (Siis lisätyn sokerin, muuten ei paljon mitään pystyisi syömään.) Ja samalla kerroin, miten vaikea se välillä on, kun kaikkialla on tarjolla herkkuja. Mutta arvatkaapa mitä, Republicin pressipäivässä oli tarjolla vain sokerittomia herkkuja!! Terveellistä kasvisruokaa ja sokeritonta raakakakkua. Kyllä voi pienestä ihminen tulla onnelliseksi.

Toinen enemmän ehkä materialistinen onnen aihe oli Sigg:n juomapullo, johon vihdoinkin oli tullut minun mielestä täydellinen väri. Aikaisempi pinkki oli minun makuun vähän liian pinkki, mutta nyt tämä uusi violetinpunainen väri oli täydellinen. Enää ei tarvitse kuljettaa muovipulloja mukana. (Tai no saan sen vähän perästä, sillä juuri sitä väriä ei silloin ollut.)

Kolmas innostukseni aihe oli Fastin uudet Natural -proteiinijauheet. Ne on valmistettu kokonaan luonnollisesta herasta, joka tulee Kuusamosta. Proteiinijauheet on maustettu Cocovin raakajauheilla (suklaa, lakritsi ja banaani), sekä Proteiini+Jaksaminen -jauheessa on vielä mukana pakastekuivattua kookosvettä, joka palauttaa treenissä hikoilutuja mineraaleja takaisin. Mukaan lähti banaaninmakuista jauhetta, ja kerron miltä maistuu, kunhan pääsen kunnolla testaamaan.






p.s. En maistellut tarjolla olleita viinejä, vaan ”tyydyin” ihanan pehmeään vadelma-lakritsismoothien, josta jäi hyvä maku ja olo.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

"EI ELÄMÄSSÄ SAA OLLA LIIKAA RAJOITUKSIA"

Elämässäni on tällä hetkellä monta asiaa, jotka tekevät minut onnelliseksi. Samaan aikaan nämä asiat kuitenkin stressaavat. Aamulla kirjoittaessani kaikkien koulutehtävien deadlinejä jo muutenkin täyteen kalenteriin, iski pieni ahdistus. Tykkään kyllä todella paljon opiskeluistani, mutta siitä huolimatta tentit ja tehtävien palautuspäivämäärät luovat painetta. Lisäksi opinnot jatkuvat kesällä viikon pidemmälle kuin olin katsonut, ja se voi aiheuttaa pieniä (tai aika suuria) aikatauluongelmia. Kaiken keskellä yritän uskoa, että asiat menevät niin kuin niiden kuuluu mennä.



Omat elämäntavatkaan eivät ole kaiken tämän pyörityksen keskellä olleet sitä mitä toivoisin ja haluaisin niiden olevan. Ruokailut ovat olleet vähän niin ja näin, eikä liikuntaakaan ole ollut sellaista mitä sen toivoisin olevan. Hyötyliikuntaahan minulle tulee aika paljon, mutta se ei kasvata lihasta, tai edes pahemmin ylläpidä sitä. Kaikki tämä näkyy plösähtäneenä ulkomuotona, joka on oikeasti ruvennut ahdistamaan. Tähän tietysti on ”helppo” ratkaisu; syödä paremmin ja käydä puntillakin vähän useammin. Mutta kun katselen kalenteria, kauhistuttaa ajatus, että mihin väliin vielä sovitan treenit. Tiedän, kuitenkin samaan aikaan jo ihan aikaisemmasta kokemuksesta, että ruokavalion parantaminen ja liikunta lisäävät energiaa, jolloin kaikesta kalenteriin merkatustakin on helpompi selviytyä.


Elämäntapojen muuttaminen takaisin terveelliseksi sekään ei ole helppoa. Sokeria on mennyt aika reippaasti ja nyt elimistö huutaa koko ajan sokeria. Joudun paljon keskittymään siihen, ettei kaupassa ihan tavasta vaan Pätkis tai lakupötkö (tai suklaalevy) tipahda ostoskoriin. Oman vaikeutensa tähän tuo vielä seura, jolla sokeri ei ole ongelma. Ei ole helppoa kieltäytyä suklaakakkupalasta, kun toinen onnellisena herkuttelee sillä. Erilaisia tilaisuuksia ja tapahtumia on, joissa tarjolla on niin herkkuja kuin alkoholiakin. Usein kuulee sanottavan, että eihän nyt yksi lasi kuohuvaa haittaa, mutta kun niitä laseja tulee kaikkien juttujen jälkeen useampi viikkoon, tulee se ongelmaksi terveellisen ruokavalion palauttamisen kannalta. Ja alkoholihan on pahin uhka plösähtäneen ulkomuodon muuttamisessa. Keho kun pyrkii ensin polttamaan alkoholin, jolloin kaikki muu aineenvaihdunta pysähtyy. Eli rasvanpoltto loppuu.


Eniten minua ärsyttää, ja ehkä jopa pelottaa, muiden reaktio siihen, että en halua elää yhtä epäterveellisesti kuin viime aikoina olen. Sokerista luopuminen on vaikeaa ilman, että joku vieressä ”moralisoi” siitä, ettei elämässä pidä olla liikaa rajoituksia. Tuskin alkoholistillekaan sanotaan, että ei se yksi lasi haittaa. Sokeririippuvuus voi olla yhtä koukuttava kuin alkoholikin. Sen vuoksi tiedän, että joudun välttelemään tietynlaista seuraa. Seuraa, joka muuten olisi mukavaa, mutta ei ymmärrä tai halua ymmärtää, etten halua enää syödä epäterveellisesti tai edes ottaa sitä yhtä skumppalasia. Mieluummin menen puntille ja rentoudun siellä. Monella on varmasti mielessä kesäkunto, ja onhan se minullakin siellä taustalla, mutta suurin syy tähän kaikkeen on se, etten voi niin hyvin kuin voisin voida, enkä ole niin onnellinen kuin voisin olla.  

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

BLOGGAAJAPÄIVÄN PARHAUTTA

Eilisen parhautta oli ehdottomasti Niina, Janina ja Satu, joiden kanssa vietin Bloggers Inspiration Day:tä  monennen kerran.  Niinan kanssa nähdään yleensä kerran puolessa vuodessa juurikin tässä tapahtumassa, joten oli paljon juteltavaa. Juttua riitti niin bloggaamisesta kuin kaikesta muustakin elämästä. Kaikesta siitä, mitä ei tänne blogeihin ilmesty. Ruoka kiinnostaa minua aina, ja tänä vuonna mentiin hyvin kasvispainotteisella menuulla (yhdessä snackissä taisi olla vähän lohta). Muutaman yrityksenkin pisteellä tuli vierailtua, mutta tänä vuonna niitä taisi olla vähän vähemmän.  Kiva päivä oli, ja harmi vaan, että näitä järjestetään enää vain kerran vuodessa. Seuraavan kerran sitten ehkä ensi vuonna.