torstai 26. tammikuuta 2017

TAIKAMETSÄSSÄ TIISTAINA

Arki on lähtenyt rullaamaan, mutta se on tuonut mukanaan kiireen. Vaikka kalenteri ei olekaan ihan bookattu täyteen, tekemistä riittää. Opiskelut jatkuvat nyt monimuoto-opintoina, joten kirjasto tulee entistä tutummaksi. Koulun vaihtaminen on kuitenkin aiheuttanut jonkinlaista stressiä kaikkine paperihommineen ja olo on ollut vähän puolikuntoinen. Liikkumaan en ole juurikaan päässyt, ainakaan tekemään mitään kunnon hikitreeniä. Liikunta onkin aina ollut minulle se keino purkaa stressiä. Kaikista parhainta stressin purkua on ollut sellainen tappotreeni, että sen jälkeen tuntuu, ettei selviä kotiin. En tiedä onko kyse iästä vai mistä, mutta keho ei enää tunnu kestävän samanlaista ”rääkkiä” ja onkin ollut pakko löytää muita rentoutumisen keinoja. Niistä paras on luonto.

En ole päässyt luontoon rauhoittumaan pariin viikkoon ja tiistain täydellinen talvisää pakotti lähtemään ulos pienestä lämpöilystä huolimatta. Treeni oli tästä kerrasta kaukana, sillä reilun parin kilometrin matkaan meni lähes puolitoista tuntia. Pysähtelin vain katselemaan ympärilleni, ihailemaan meidän luonnon monipuolisuutta auringon lämmittäessä kasvoja. Seistessani kallion päällä mieleeni nousi vanhat Akseli Gallen-Kallelan jylhät maisemataulut. Vähän matkan päästä puolestaan meri näkyi turkoosina rannassa kelluvien jäiden takana. Tuntui, kuin olisin ollut Jäämerellä.






Jäämeren jälkeen luonto esitteli jotain ainutkertaista, tai no ei ehkä ainutkertaista, mutta jotain harvinaista, sillä auringon valo loisti lämpimän sävyisenä. Tuntui, kuin olisi ollut kesä, vaikka maa oli peittenyt lumikerrokseen. Tuo auringon väri sai kuvittelemaan intiaanikesän. Sen hetken, kun syksy on jo tullut, mutta ulkona on t-paita-keli, eikä minnekään ole kiire, vaikka ehkä todellisuudessa olisikin. Kävelessäni eteenpäin löysin itseni taikametsästä. Aurinko paistoi puiden välistä ja millä hetkellä tahansa olisi voinut tapahtua jotain ihmeellistä. Menninkäiset olisivat voineet tanssia auringon säteiden alla. Kumpa olisin ollut vielä niin nuori, että olisin oikeasti voinut uskoa menninkäisiin. Täydellisen metsähetken päätti eri sävyissä laskeutuva aurinko. Vaikka kohta tulisi pimeys, se ei tuntunut pelottavalta, sillä aurinko nousisi taas jonain päivänä.





Ja kaikki tämä löytyi alle puolen tunnin päästä kotoa. Uutelasta on tullut minun hengähdyspaikka. Paikka, jossa minulla on rauha. Vaikka asiat ovat sekaisin, siellä minun ei tarvitse huolehtia niistä. Ne eivät pääse sinne. Siellä voin olla vain yksin omien ajatusteni kanssa, kömytä mitä ihmeellisempiin paikkoihin ottamaan valokuvia.

Tälläisenä harmaana päivänä näitä aurinkoisia päiviä on hyvä muistella. Ehkä otankin vielä pienet päiväunet, ennenkuin bussi on taas takaisin Helsingissä. Sen jälkeen taas riittää toimintaa. Pian on onneksi viikonloppu, ja ehkäpä silloin sää kutsuu ulkoilemaan.


torstai 19. tammikuuta 2017

HUOLLA KEHOASI

Olen käynyt läpi vanhoja postauksia blogin alkuajoilta ja huh, millaisia siellä on ollut. Monissa aihe on ollut erittäin hyvä, mutta toteutus jotain ihan muuta. Sen vuoksi tuntuisi turhalta kokonaan poistaa tekstejä. Olenkin nyt muokkailut tekstejä ja ottanut uusia kuvia, jotta postaukset olisivat tasokkaampia. Vaikka nämä postaukset ovatkin osa blogin elinkaarta ja minun kehittymistä bloggaajana, perfektionistinä minua ahdistaa, että blogissa on minun mielestä todella huonosti toteutettuja postauksia.

Nyt kirjoitan teille tärkästä aiheesta, jolla on suuri merkitys niin fyysisesti kuin psyykkisesti, nimittäin kehonhuollosta. Monelle on varmasti tuttu tilanne, että olet ollut pitkän päivän töissä, jonka jälkeen menet tekemään treeniin. Kotiin päästyä pitää vielä tehdä ruokaakin ja kun tämä kaikki on valmista kello rupeakin lähentelemään jo nukkumaanmenoaikaa. Tässä vaiheessa kehonhuolto on helppo ohittaa ja ajatella, että venyttelen sitten huomenna. Usein se huomenna venytteleminenkin jää. Itselleni usein kävi juuri noin. Kotona oli vaikka mitä muuta puuhaa ja venyttely jäi. Kehonhuollon fyysinen vaikutus on yleisesti tiedossa. Lihasjännityksen lisäksi se vaikuttaa muun muassa aineenvaihduntaan ja palautumiseen. Jännittyneet niskat aiheuttavat päänsärkyä, joka puolestaan vaikuttaa jokaisen mielentilaan.



Välillä kyllä kävin venyttely- ja kehonhuolto-tunneilla. Kehonhuolto tunnit ovatkin mielestäni "huonojen" venyttelijöiden pelastus, sillä siellä kehonhuoltoa tulee tehtyä "pakosta". Varmaankin jokaisessa kuntokeskuksessa järjestetään erilaisa kehonhuolto tunteja. Kuntokeskusten lisäksi ainakin kansalaisopistoilla on erilaisia venyttely- ja kehonhuoltotunteja sekä voimieteluseurat järjestävät niitä. Näiden lisäksi on varmasti monta muutakin tuntien järjestäjää, joten varmasti jokaiselle löytyy aikaan ja budjettiin sopiva tunti.

Nyt olen löytänyt rullailun, jota on helppo toteuttaa vaikka samaan aikaan, kun katsoo telkkaria. Rullailu tapahtuu erilaisilla foamrollereilla, joita saa lähes jokaisesta urheiluvälineitä myyvästä liikkeestä. Hinnat lähtevät siinä kymmenestä eurosta ylöspäin. Vaahtomuovisen tasapintaisen foamrollerin saa kymmenellä eurolla ja se on ihan sopiva tavalliselle kuntoilijalle. Mutta jos kaipaa vähän vahvempaa rullailua, löytyy erilaisia nystyröitä, jotka hierovat lihaksia voimakkaammin. Itse käytän molempia rullia, tasapintaisella teen usein treenin jälkeen rullailut, mutta nystyräisellä rullailen paikkoja auki. Mulla menee helposti selkä ja niska-hartia-seutu jumiin ja tavallisella venyttelyllä niiden jumien avaaminen ei oikein onnistunut. Nystyräisellä rullalla saan lihakset huomattavasti helpommin auki. Netistä löytyy paljon ohjeita rullailuun, mutta kaikista parasta olisi jos voisi mennä vaikka kerran sellaiselle tunnille, jossa rullaillaan. Siellä ohjaajan avulla oppii oikeat rullailutekniikat. Rullan käyttö on hyvin yksinkertaista. Omaa kehonpainoa ja lattiaa vasten olevien tukipisteidenmäärää käytetään säätelemään rullan aiheuttamaa painetta. Kun rulla on asetettu oikealle kohdalle, niin tehdään koko lihaksen tai lihasryhmän pituisia, edestakaisia liikkeitä. Pitää vaan muistaa pitää huoli, että rullaa lihaksia, eikä niveliä tai kehonalueita, joissa on vain luuta ja nahkaa.

Putkirullaus toimii hyvin osana lämmittelyä ennen treeniä, sillä se pehmentää kireitä lihaksia ja voi lisätä aktiivista liikerataa. Kannattaa keskityttä niihin lihasryhmiin, joita käytää tulevassa treenissä eniten. 5-10 hidasta edestakaista vetoa per lihasryhmä, ja noin 5-10 minuuttia rullausta ennen treeniä on sopiva lämmittelyrullaus. Paine kannattaa pitää kevyehkönä. Myös venyttely edistää voimaharjoittelua, mutta pitkäkestoiset staattiset venyttelyt vähentävät voimantuottoa ja koordinaatiota ja näin ollen voivat altistaa erilaisille vaurioille. Siksi ennen treeniä kannattaa tehdä dynaamisia venytyksiä. Niiden tarkoituksena on aktivoida, lämmittää ja herätellä lihaksia. Dynaamisessa venytyksessä liike palautetaan heti, eikä venytysasentoon jäädä ollenkaan. Venytys voidaan toistaa noin kymmenen kertaa. Treenin jälkeen voi myös rullailla tai venytellä, mutta silloin pitää myös muistaa pysyä samoissa säännöissä kuin ennen treeniä.




Treenien yhteydessä tehty kehonhuolto ei kuitenkaan oikein riitä, vaikka sekin on parempi kuin ei mitään. Pyrin tekemään pidemmät venyttelyt tai rullailut aerobisina päivinä, jolloin lihakset eivät ole rasittuneet samoissa määrin kuin punttipäivinä. Enkä tee pitkiä venyttelyjä tai rullailuita heti aerobisen treenin jälkeen, vaan jos olen esimerkiksi käynyt aamulla lenkillä, niin illalla teen venyttelyt ja rullailut. Rullailen aina noin minuutin per lihas, mutta siihen voi käyttää aikaa aina muutamasta sekunnista pariin minuuttiin. Rullailun tai venytyksen aika on riippuvainen tavoitteesta, jos tavoitteena on normaali liikkuva keho niin 15 sekunnin venyttykset riittää, mutta jos tarkoituksena on maksimoida notkeutta kannattaa tehdä pidempiä venytyksiä. Koskaan ei kuitenkaan saa sattua, joten venyttelyä tehdessä on tärkeää rentouttaa venytettävä lihas venytyksen ajaksi. Älä vie venytystä niin pitkälle, että venytettävä lihas jännittyy. Tyypillisimpiä venyttelyvirheitä on aloittaa venyttelemällä liian kovaa. Jos teen rullailujen tilalla venytyksiä, niin toistan usein toiseen kertaan venytyksen ja välissä päästän lihaksen takaisin normaaliasentoon. Venytellessä ei saa tehdä nykiviä tai repiviä liikkeitä, sillä ne voivat vahingoittaa lihaksia.

Venyttely ja rullailu eivät ole kuitenkaan kaikki mitä kehonhuoltoon tarvitaan, vaan pitää myös muistaa syödä hyvin. Riittävä ravinnon ja ravintoaineiden saanti vaikuttavat todella paljon kehon palautumiseen levon lisäksi.

Kannattaa tykätä blogista myös Facebookissa ja seurata Youtube-kanavaa, sillä sinne tulee sellaista materiaalia, jota blogissa ei julkaista. Esimerkiksi on tulossa video rullailusta. 

Kuuluuko teillä kehonhuolto ihan perusrutiineihin vai meinaako se välillä vähän unohtua?

Postaus on julkaistu aikaisemmin, mutta olen muokannut postausta ja julkaisen sen uudelleen. Kaikki jälkikäteen muokatut postaukset löytyvät repost-tagin alta.

maanantai 9. tammikuuta 2017

MIKSI HIILIHAPOLLISET VEDET EIVÄT OLE HYVÄKSI TERVEYDELLE?

Tämä postaus on julkaistu aikaisemmin (syksyllä 2014) ja se onkin ollut yksi suosituimmista postauksista täällä. Ajattelin kuitenkin nyt julkaista sen uudelleen, sillä monet hyvät postaukset jäävät tuonne arkistojen kätköihin. Edellisessä postauksessa käsiteltiin ravitsemusta ja näin vuoden alussa se onkin monelle ajankohtainen aihe, joten siihen jatkoksi sopii hyvin tämä postaus.

Lauantaina minulle iski hirveä makean himo (yllättäen :D ), mutta tällä kertaa päätin helpottaa makean himoani Pepsi Maxilla. Sehän on periaatteessa erinomainen makeanhimon hillitsijä, sillä kaloreitahan siinä ei oikeastaan ole. No juotuani lasillisen sitä, minulle tuli järkyttävän huono olo. Vatsaa väänti ja tuntui kun koko vatsa olisi ollut tulessa. Ei kiva, joten muistinpa taas miksi en juo juuri koskaan kolajuomia. Olisi vaan pitänyt pysyä vedessä. Siinä vatsakivuista kärsiessäni rupesin oikeasti miettimään miten paljon hiilihappojuomat vaikuttavat meidän kehoon. Tietenkin kolajuomissa on vaikka mitä muita aineita hiilihapon lisäksi, jotka aiheuttavat vaikka mitä terveyshaittoja, mutta kolajuomia toivottavasti ei nautitakkaan ihan janojuomina. Tai aika moni niitäkin taitaa juoda ihan janoonsa, varsinkin noita light-versioita, kun niistä ei saa sokeriakaan. Mutta vielä yleisempää on juoda vissyjä ja vastaavia janoon. Harva kuitenkaan miettii, että miten hiilihappo oikeasti vaikuttaa elimistöön ja onko vissy kuitenkaan se hyvä janojuoma.



Hiilihappo on veden ja hiilidioksidin muodostama yhdiste. Se on heikko happo, mutta silti se on happamampi kuin esimerkiksi muurahaishappo tai etikkahappo. Happamien juomien tiedetään aiheuttavan hampaille tuhoa, mutta todellisuudessa itse hiilihappo ei vaikuta hampaisiin, vaan hampaisiin vaikuttavia happoja ovat mm. omenahappo (E296), askorbiinihappo (E300), sitruunahappo (E330) ja fosforihappo (E338). Niitä on juomissa joko lisättynä tai luonnostaan. Hiilihappopitoisten juomien kulutus on lisääntynyt yhä enemmän ja siihen vaikuttaa varmasti osaltaan esimerkiksi Sodastreamien ja vastaavien tulo markkinoille. Niiden avulla hiilihappojuomien tekeminen oli helppoa, eikä niitä tarvitse enää kantaa niska limassa kaupasta. Nyt vissyä pystyy tekemään kotona napin painalluksella ja monella se toimiikin janojuomana. Vaikka itse hiilihappo ei ole pahaksi hampaille, happamoittaa se kuitenkin kehoa. Keuhkoilla ja munuaisilla on tärkeä rooli happo-emästasapainon säätelyssä ja vanhemmiten munuaisten teho heikkenee, mikä lisää elimistön happamoitumista.

Ihmisen kehon pH-arvo on noin 7,3. Hiilihappojuomien pH-arvo on puolestaan noin 4-5. Jos näitä juomia nauttii veden sijasta, happamoituu elimistö huomattavasti enemmän. Sillä puolestaan taas on monia hyvinvointia heikentäviä vaikutuksia. Happamoituminen aiheuttaa liikalihavuutta, alipainoa, väsymystä, ruuansulatusongelmia, epäselvää ajattelua, masennusta, kolotuksia ja kipuja sekä nopeutunutta ikääntymistä. Liiallinen happamuus voi olla erilaisten kipu- ja särkytilojen, rappeutumissairauksien ja erilaisten aineenvaihduntavaivojen kuten erilaisten reumatilojen, maksa-, vatsa-, munuais- ja sydänvaivojen sekä diabeteksen, kohonneen verenpaineen, verenkiertohäiriöiden ym. aineenvaihdunnan sairauksien syy. Aina kun kehoon syntyy ”stressitila”, se pyrkii tasapainottamaan tilanteen mahdollisimman hyvin. Niinpä kehon happamoituessa, se pyrkii neutralisoimaan tilanteen muun muassa ottamalla emäksisöiviä aineita myös lihaksista. Keho laimentaa happoja hamstraamalla vettä, jolla se laimentaa happoista elimistöä. Kehossa ilmenee tämän seurauksena turvotusta. Rasvan avulla elimistö siirtää happoja pois tärkeistä elimistä ja rasvoihin sidotut hapot varastoidaan rasvakerrokseksi eri puolille elimistöä.Lihasten kehittymisen ja rasvanpolton kannalta hiilihappojuomilla on vaikutusta tuloksiin. Olen joskus hankkinut eri nettivalmennusten kautta ruokavalio-ohjeita ja niissä usein sanottiin, että light-limuja voi juoda niin paljon kuin haluaa, kunhan ei korvaa veden määrää niillä. Olenkin miettinyt, että mihin nämä ohjeet perustuvat? Ymmärrän kyllä, että lasi silloin tällöin voi ehkäistä sokerirepsahtamisen, mutta jos ajatellaan, että ohjeet on tehty juuri niille henkilöille, jotka ovat syöneet ihan päin puuta monta vuotta ja nyt ovat ottaneet ensimmäisen askeleen kohti parempia ruokailutottumuksia, annetaan ymmärtää, että light-limuja voit juoda ihan niin paljon kuin mieli tekee, antaa se aikalailla vääränlaisen kuvan juomien terveysvaikutuksista.




Hiilihappojuomat eivät kuitenkaan ole ainoita asioita, mitkä happamoittavat kehoa, vaan myös happamoitumista aiheuttavat muun muassa ruokavalio, ympäristön saasteet, tupakointi, lääkkeet, stressi, viha, pelko ja muut negatiiviset tunteet. Ja näin treenaajan näkökulmasta ei pidä unohtaa sitä, että myös kova fyysinen harjoittelu elimistön äärirajoilla tuottaa elimistöön happamuutta (maitohappoa). Happamoitumista voi ehkäistä muun muassa tiettyjen mineraalien, kuten kaliumin, kalsiumin ja magnesiumin, runsaalla saannilla, sillä ne puolestaan lisäävät kehon emäksisyyttä. Näitä mineraaleja saadaan muun muassa erityisesti hedelmistä, kasviksista, marjoista ja perunasta. Yksittäisistä ruoka-aineista kaakao on kaliumpitoisin. Mineraaleja saa myös kuivatuista hedelmistä. Lisäksi sitrushedelmillä on emäksisyyttä lisäävä vaikutus, vaikka ne ovatkin happamia, sillä elimistössä niiden palamistuote on emäksinen. Itse olenkin huomannut, että esimerkiksi tosi rankan treenin jälkeen juon noin 1,5 litraa sitruunavettä, jolloin palautuminen on paljon parempaa. Lisäksi on olemassa erilaisia juomia, jotka tasapainottavat kehon happo-emaspitoisuuksia. Esimerkiksi Valmarin on yksi niistä, mutta itselläni oli sitä varmaan kaksi vuotta jääkaapissa ilman, että sain sitä juotua, sillä maku ei ollut kovinkaan kulinaristinen.  

Lähteet täältä, täältä,  täältä täältä ja täältä

Juotteko te paljon hiilihapollisia vesiä? Tai maistuuko Pepsi Maxit ja vastaavat? 

Postaus on julkaistu aikaisemmin, mutta olen muokannut postausta ja julkaisen sen uudelleen. Kaikki jälkikäteen muokatut postaukset löytyvät repost-tagin alta.

lauantai 7. tammikuuta 2017

ELÄMÄ YLLÄTTÄÄ

Olen aina uskonut siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Jokainen asia tapahtuu syystä ja joku päivä sen ymmärtää. Monen asian kohdalla niin on käynytkin, mutta vielä on asioita, joiden tarkoitusta en ole ymmärtänyt, ja on vaikea uskoa, että niille olisi oikeasti tarkoitus. Asioilla on tapana järjestyä, ja ne ovatkin aina tavalla tai toisella järjestyneet. Silti siihen uskominen on välillä vaikeaa. Varsinkin niiden suurien asioiden kohdalla, luottaminen tulevaisuuteen on vaikeaa. Kumpa järki ja tunteet kulkisivat käsikädessä useammin. Monta turhaa stressiä ja ahdistusta olisi vältetty sillä. Nekin asiat ovat järjestyneet lopulta.



Uusi vuosi mielletään aina uutena alkuna. Ja monelle se onkin uusi alku. Ihmiset vaihtavat työpaikkoja, koteja ja ihmissuhteetkin muuttuvat. Vaikka asiat ovatkin aina järjestyneet, uusi tuntematon pelottaa, tai ainakin jännittää. Pelko herättää ajatuksia siitä, että entä jos tämä ei onnistukkaan, miten sitten pärjään. Välillä tehdään hyviä päätöksiä ja välillä huonompia, mutta silti asiat ovat aina tavalla tai toisella järjestyneet. Voi olla, ettei uusi juttu lopulta toimikkaan tai vastaa sitä mitä olit kuvitellut, mutta silläkin on tarkoituksensa. Jos ei mitään muuta, niin ainakin opit, että mikä ei tee sinua onnelliseksi tai vie kohti päämääriäsi.

Olen monta kertaa langennut siihen, että suunnittelen elämää liian tarkkaan. Eikä koskaan suunnitelmat ole menneet niinkuin olen ne omassa päässäni suunnitellut. Elämä on yllättänyt, ja se kai elämässä on parasta, vaikkei se siltä juuri sillä hetkellä tunnukaan. Loppujen lopuksi olisi todella tylsää, jos aina tietäisi miten asiat tulevat menemään. Kuitenkaan se, ettei suunnitelmat ole koskaan menneet niinkuin olen suunnitellut, ei tarkoita sitä, että tavoitteeni olisi jääneet saavuttamatta. Olen vain saavuttanut ne eri tavalla kuin mitä olin suunnitellut.




Tammikuu on itselleni taas yhden uuden muutoksen alku. Vaikka opiskelu ruotsinkielellä antoi paljon, ja kielitaitoni on parantunut huimasti (vaikkei se vieläkään mitenkään erinomainen ole), elämä ei mennytkään niin kuin olin suunnitellut ja sen vuoksi suunnitelmaa oli muutettava. Opiskelut jatkuvatkin nyt ihan suomenkielisessä koulutusohjelmassa uudessa koulussa. Ehkä tämän tarkoituksena on se, että pääsen nopeammin tekemään käytännössä unelmaani. Mutta sekin voi mennä toisella tavalla. Ikinä ei voi tietää mitä nurkan takana on. Siellä voi olla jotain epämiellyttävää, mutta siellä voi olla myös jotain niin mahtavaa, ettei sellaista olisi edes osannut kuvitella.

Silloin kun elämä antaa niitä sitruunoita, pitäisi yrittää nauttia niistä pienistäkin asioista elämässä, jotka tekevät onnelliseksi. Olen viime päivät taas ihaillut lumen kauneutta ja talven ihmellisyyttä, ja ollut lähes hämilläni siitä, miten jokin niin pieni, mutta samaan aikaan suuri asia, voi tehdä minut niin onnelliseksi. Eihän tämä ole ensimmäinen kerta, kun näen lunta. Mutta silti se saa minut lumoutumaan.


Onko teillä tapana suunnitella liikaa elämää?  

tiistai 3. tammikuuta 2017

MIKSI SINÄ SYÖT NIINKUIN SYÖT?

Monelle meille joulu on ruuan juhlaa. Jouluherkuista nautitaan aina sieltä pikkujoulukaudelta itse Jouluun ja välipäiviin saakka. Jouluna ei lasketa kaloreita, eikä lasketa ravintosisältöjä, ainoastaan nautitaan. Joulun jälkeen olo saattaakin olla melkoisen turvonnut ja monella meistä alkaakin näin tammikuussa "uusi elämä", jolloin ruokailutavatkin halutaan muuttaa tai palauttaa terveellisiksi. Tuolloin onkin hyvä käyttää hetki aikaa omien ruokailutottumusten miettimiseen. 

Olen käynyt läpi vanhoja postauksia blogin alkuajoilta ja huh, millaisia siellä on ollut. Monissa aihe on ollut erittäin hyvä, mutta toteutus jotain ihan muuta. Sen vuoksi tuntuisi turhalta kokonaan poistaa tekstejä. Vaikka nämä postaukset ovatkin osa blogin elinkaarta ja minun kehittymistä bloggaajana, haluan blogini sisällön olevan mahdollisimman laadukasta. Sen vuoksi olen uudistanut joitakin postauksia ja julkaisen niitä nyt uudelleen. Tämä postaus on kirjoitettu ensimmäisen kerran syksyllä 2014, kun olin aloittanut liikunnan ammattitutkinnon suorittamisen.


Perjantaina alkoi ensimmäiset oikeat opetusjutut ja kävimme läpi ruokailusuosituksia. Ruokailusuositukset olivat periaatteessa minulle tuttuja, mutta esimerkiksi energiaravintoaineiden (proteiinit, hiilarit ja rasvat) määrät kokonaisenergian saannista tuntuivat todella oudolta. Uusien (2014) suositusten mukaan esimerkiksi hiilihydraatteja pitäisi olla 45-60% kokonaisenergiansaannista. Tämä kuulosti minun mielestä todella isolta määrältä, varsinkin kuin nykyisin monet eivät tee fyysistä työtä. Fyysinen työ, erityisesti raskas sellainen, tietysti vaatii enemmän hiilareita kuin istumatyö. Toisaalta mietin, että onko tuo määrä kuitenkin se normaalimäärä, mutta ajattelumme on vääristynyt kaikenlaisten ravintoideologioiden ja diettien vuoksi? Toinen mikä minua kummastutti oli lisätyn sokerin määrä, sillä sitä saisi olla jopa 10% kokonaisenergian saannista. Kuulostaa hirveältä määrältä, varsinkin kuin tarkoitetaan juurikin lisättyä sokeria, ei esimerkiksi hedelmien tai marjojen luontaista sokeria. 2000 kilokalorin päivittäisessä energiansaannissa se tarkoittaisi noin 50 grammaa sokeria, joka puolestaan on noin puolidesiä. Tuon perusteella ei ihme, että yhä useampi on sokeririippuvainen, ylipaino lisääntyy ja 2. tyypin diabeksen määrä lisääntyy.

Toinen omalta kannaltani merkittävämpi asia jota pohdimme, oli se miksi syömme niin kuin syömme. Monet vastasivat esimerkiksi mielitekojen vaikuttavan paljon ruokailuun. Mieliteothan eivät automaattisesti ole pahoja, mutta aika monella mieliteot eivät kuitenkaan ole sieltä terveellisemmästä päästä tai jos syödään pelkkien mielitekojen pohjalta, saattaa ravinnonsaanti jäädä yksipuoliseksi. Myös kiire ja helppous nousivat ensimmäisten syiden joukossa esiin. Kiire on valitettavasti jokaisen meidän arkea enemmän tai vähemmän ja kiireen vuoksi ruokailun tulee olla helppoa. Ihan ymmärrettävää, mutta helppouden ei tarvitse tarkoittaa kaupan eineshyllyn tarjontaa. Loppujen lopuksi terveellistä ruokaa saa laitettua lähes yhtä nopeasti kuin lämmittää valmiita kalapuikkoja. Uuni on tällöin maailman paras keksintö. Sen kun laitat kasvikset ja lihat tai kalat uuniin ja siellä ne muhivat valmiiksi ilman, että tarvitsee vieressä vahtia. Jos on kovin hajamielinen (kuten itse olen) niin suosittelen laittamaan ajastimen päälle. Ja sillä aikaa kun ruoka valmistuu voi tehdä vaikka mitä. Toinen hyvä tapa on myös valmistaa itse ”valmisruokia”. Eli tekee ruokaa ison satsin kerralla ja kasaa niistä valmiita annoksia, jotka lykkää sitten pakkaseen. Aamulla kun ottaa esiin, niin illalla saa lämmitettyä nopeasti helpon ja terveellisen illallisen. Jos puolestaan tuntuu, ettei aika riitä isojen satsien valmistamiseen, niin sitten suosittelen ottamaan rennosti ja karsimaan kiireitä edes sen verran, että kerran viikossa kerkiää tekemään isomman satsin. Tosin itse kun asun yksin, niin pakkaseen mahtuu tarvittaessa jopa kahden viikon ruuat valmiina. Kolmas asia mikä vaikutti syömiseen oli ajoitus, sillä monesti kiireen vuoksi säännöllinen ruokarytmi on haasteellista pitää yllä. Tähän myös auttaa paljon ennalta suunnittelu. Kun ruuat on suunniteltu ja tarvittaessa valmistettu etukäteen, epäterveellisten ja huonojen valintojen mahdollisuus pienenee. Omalla kohdalla olen todellakin huomannut tämän, sillä heti jos en ole olleenkaan suunnitellut ruokailujani, sorrun niihin huonoimpiin vaihtoehtoihin.


Näiden tekijöiden jälkeen nousi esiin nälkä, jaksaminen ja terveellisyys, joiden ainakin minun mielestä pitäisi olla ne tärkeimmät syyt, miksi syö niinkuin syö. Hinta oli myös merkittävä tekijä ruokailussa ja sen myönnän luovan itsellenikin muutaman harmaan hiuksen terveellistä ruokaa valitessa. Yleensä terveellinen ruoka maksaa paljon ja monen on helppo siihen vedotenkin sanoa, ettei voi syödä terveellisesti. Terveellistä ruokaa voi kyllä syödä edullisestikin, mutta silloin joutuu vähän tekemään myönnytyksiä. Jos ei ole varaa ostaa vähärasvaista naudan lihaa, niin voi ostaa tilalle rasvaisempaa naudanlihaa tai sika-nautajauhelihaa, sillä ne ovat kuitenkin terveellisempi vaihtoehto kuin ostaa paketti kalapuikkoja. Tuoreet kasvikset ovat hyviä, mutta myös pakastekasvikset ovat parempi vaihtoehto kuin jättää kasvikset kokonaan syömättä. Niitä maustamalla ja esimerkiksi uunissa valmistamalla saa niistä oikein hyviä. Puuro on edullinen aamupala, sillä itse ostan aina Pirkan pikaluomukaurapuuroa, joka maksaa sen 1,30€ ja siitä tulee aika monta annosta. Halvemmaksi se tulee kuin ostaa joka aamulle maustettu jogurtti.

Ruokailuun vaikuttavat myös paljon sellaiset asiat kuin uni, seura ja harrastukset. Unen puute näkyy helposti ruokailussa, sillä väsyneenä elimistö ”tarvitsee” lisää energiaa, joten Geisha-patukka jos toinenkin tulee helposti syötyä. Seuralla, varsinkin erityisesti perheellä, on merkitys ruokailuun. Jos kaikki muut syövät epäterveellisesti, vaatii aika paljon tahdonvoimaa, että itse jaksaa silti syödä terveellisesti. Harrastukset tai esimerkiksi fyysinen työ vaikuttavat myös ruokailuun. Fyysinen rasitus muuttaa energiantarvetta ja jos fyysisellä rasituksella (treenillä) on tarkoitus muokata vartaloa, vaatii se seurakseen oikeanlaista ruokailua.



Miksi minä syön niin kuin syön? Ensimmäisenä syynä minulla on erityisruokavaliot, jotka heti alkuun määräävät mitä en voi syödä. Sen jälkeen tärkeimpinä syinä on terveellisyys ja jaksaminen. Terveellisyyteen liittyy myös omalla kohdallani painonpudotus ja samaan aikaan myös kehon muokkaus lihasmassan avulla, jotka omalta osaltaan vaikuttavat ruokailuuni. Myös taloudella on merkittävä vaikutus ruokailuuni. Elän pienellä toimeentulolla tällä hetkellä, joten joudun näkemään enemmän vaivaa terveellisen ruuan metsästyksessä,eli juoksemalla alennusten perässä eri kaupoissa, ja en pysty syömään esimerkiksi päivittäin tuoreita marjoja, vaan ne kuuluvat herkkupäiviin. Välillä tietysti myös mieliteot vaikuttavat, ja saavatkin vaikuttaa, ruokailuuni, mutta ne mieliteot eivät ole automaattisesti epäterveellisiä. Vaikka kotona odottaisi paketti kanaa, saatan mennä lounalle sushi-ravintolaan, koska minun tekee mieli. 


Miksi sinä syöt niin kuin syöt? Onko ruokailutapojesi taustalla esimerkiksi jokin ideologia? Mietitkö paljon syömistapojasi?

Postaus on julkaistu aikaisemmin, mutta olen muokannut postausta ja julkaisen sen uudelleen. Kaikki jälkikäteen muokatut postaukset löytyvät repost-tagin alta.