maanantai 27. helmikuuta 2017

IITTALAN SISUSTUSLÖYTÖ + ARVONTA




Opiskelijabudjettilla ei pysty pahemmin shoppailemaan, joten erilaiset kirppisryhmät ja -sivustot ovat tallentuneet kirjanmerkkeihin. Niistä olenkin tehnyt pari erinomaista löytöä. Yritän oppia elämässä yleensäkin uskomaan siihen, että asiat tapahtuvat silloin kun niiden kuuluukin tapahtua ja samaa yritän sisäistää myös sisustuksessa. Tavarat löytyvät, kun niiden on tarkoitus löytyä.

Paras löytö aikoihin oli Iittalan Kartio-karahvi vain viidellä eurolla. Edellisellä omistajalla se ei ole tainut hirveästi olla käytössä, sen verran hyväkuntoinen oli. Tykkään juoda kotona huoneenlämpöistä vetta, joten kotonakin minulla on aina ollu vesipullo pöydällä. Onhan tuo Kartio-karahvi paljon tyylikkäämpi kuin naarmuuntunut muovinen Niken pullo. Laatuakin voi siis löytää todella edullisesti.

Vielä kun löytäisin täydellisen sohvan. Ensiksi ajattelin, että haluaisin sellaisen aika minimalistisen sohvan, mutta koska muuten koti on vaaleata ja melko modernia, haluaisinkin mahdollisimman kontrastia luovan pienen sohvan. Joten jos tiedossa on sellainen, saa ehdotella!


Uuden blogin kunniaksi arvonkin teidän julkijoiden kesken Iittalan 30€ lahjakortin (1kpl). Lahjakortin voi käyttää liikkeessä tai verkkokaupassa, joten ei haittaa, vaikkei omalta paikkakunnalta löytyisikään Iittalan liikettä. 

Arvontaan voit osallistua jättämällä kommenttikenttään sähköpostiosoitteen. Jos olet blogini rekisteröitynyt lukija, saat arvontaan vielä toisen arvan. Lukijaksi voit liittyä sivupalkin lukijat -kohdasta. 

Osallistumisaikaa on 15.3.2017 klo 22 asti.

lauantai 25. helmikuuta 2017

SHAMPANJAUNTUVALIIVI JA ROMANTTISET HANSKAT

Eilen vietettiin Lahden MM-kisoissa naistenpäivää, ja se olikin erinomainen päivä tutustua Skhoopin ja OddMollyn sporttimallistoihin Lahden Seurahuoneella. OddMolly olikin tuttu merkki entuudestaan, mutta Skhoop puolestaan täysin uusi. Molemmilta merkeiltä löytyi paljon ihania juttuja, mitkä voisin kaikki pukea yhtäaikaa päälle. Ajattelin, että sitten en kyllä varmaankaan näyttäisi kovinkaan tyylikkäältä, mutta oikeastaan monet merkkien vaatteista sopisivat yhteen.







"Odd Molly is a brand with a mind, a heart and a conscience. Odd Molly is also a loving brand with high ambitions, yet a brand that will never take itself very seriously. The Odd Molly mind loves to submit to its appetite for more, always being damn fabulous meanwhile."

OddMollyn yhdistän aina ihaniin vaaleanpunaisiin romanttisiin villatakkeihin. Sama romanttisuus ilmeni myös treenivaatteissa, jotka kuoseiltaan ja väreiltään erosivat yleisistä treenivaatteista. Olen pitkään etsinyt sopivan ohutta hupullista paitaa treeneihin, mutta huppullisena on ollut vain tavallisia huppareita, ja ne ovat liian paksuja. Ihastuinkin tuohon OddMollyn hupulliseen treenipaitaan, ja ehkäpä saan sen kotiutettua sitten kun se tulee kauppoihin. Minulla on oikeasti todella pienet kädet, lähes lapsen kädet, jonka vuoksi en muista edes milloin olisin omistanut mitään muita hanskoja kuin sellaisia neulottuja strech-hanskoja, joissa yksi koko sopii kaikille. Kuvassa näkyvät hanskat olivat täydelliset, myös kokonsa puolesta. (Niitä saa myös yhden koon isompana, jos kädet eivät ole pienet) Sain testiin myös OddMollyltä juoksupannan, joka vaikutti pysyvän päässä myös kovemmassakin vauhdissa. Siitä sitten lisää, kunhan pääsen tästä flunssasta eroon ja takaisin lenkkipolulle.




Rakastan metsäretkiä. Ja varsinkin ruokataukoja, mutta usein kylmällä kivellä tai penkillä istuessa tulee kylmä. Toiset villahousut lämmittäisivät, mutta niiden pukeminen päälle menisi vähän liian vaikeaksi. Siihen ratkaisuna on untuvahame, jonka voi pukea ulkoiluhousujen päälle. Skhoopin mallistosta löytyy eri pituisia untuvahameita, joita on ohuempana ja paksumpana, riippuen mihin tilanteeseen sitä tarvitsee. Skhoop on Sissi Kewenterin vuonna 1999 perustama yritys, jonka visiona on pitää peput lämpimänä kaikkialla maailmassa. Untuvahameiden lisäksi mallistosta löytyy muitakin ulkoiluvaatteita perinteisissä väreissä ja ei niin perinteisissä väreissä. Tuo kullan tai paremminkin shampanjan värinen pitkä untuvaliivi oli ihana, mutta ehkä sen kanssa en osaisi lähteä metsään. Sen sijasta metsään pukisin päälle tuon viininpunaisen svetarin, joka tuntui niin pehmeältä. Hameista ei nyt ollut kuvaa, mutta niissä oli huippua, että ne sai kokonaan auki sivusta, eikä sitä tarvitse pujotella päälle toppahousujen ja kenkien kanssa. Vielä kun olisi sellainen hame, jonka pituutta voisi muutella tarpeen mukaan, olisi täydellinen toppahame löytynyt.

Koska eettisyys on minulle tärkeää, enkä haluan kannattaa esim. eläviltä hanhilta nypittyjä untuvatuotteita. Kaikki Skhoopin untuvatuotteet on tuotettu eettisesti ja untuvat on hankkittu ruokatuotannon ”jätteestä”. Eli niistä eläimistä, jotka on tuotettu ravinnoksi, on kerätty untuvat talteen, eikä eläimiä ole untuvien takia tapettu. Tästä todella ISO plussa!






Miltä teistä tuo shampanjan värinen untuvaliivi näyttää?

torstai 23. helmikuuta 2017

VIINI & LAKRITSI -TASTING

Viini ja ruoka messut olivat ja menivät, mutta tämä postaus oli unohtunut tiedostojen kätköihin. Mikä sopisikaan paremmin torstaiaamupäivään, kuin viini ja lakritsi. Onhan kohta jo viikonloppu. Toisaalta viini ja lakritsi ovat aina ajankohtaiset aiheet viikonpäivästä riippumatta. Niiden yhdistäminen saattaa olla kuitenkin uutta. Meninkin Fazerin ja Winestaten tastingiin mielenkiinnolla. Monen moista viiniä on tullut aikoinaan jo työnkin puolesta maisteltua ja niitä on yhdistetty vaikka mihin, mutta lakritsin kanssa ensimmäistä kertaa. Lakritsia rakastan ja viinikin maistuu, vaikkakin melko harvoin.





Kokemuksesta olin oppinut, että viiniä voi ainakin teoriassa yhdistää melkein minkä kanssa vaan, mutta toimisiko se käytännössä. Tastingissä meille olikin tarjolla neljää erilaista viiniä ja neljää erilaista lakritsia. Erittäin kuiva, hapokkaan sitruksinen ja kevyen yrttinen Desiderio Jeio Prosecco -kuohuviini oli yhdistetty Madacaskarin Vaniljalakritsiin. Soft Caramel-lakritsi oli puolestaan yhdistetty lempeän ja pehmeän Nortonin Savignon Blancin kanssa. Punaviinejäkään ei oltu unohdettu. Masin punaviinit saattavatkin olla monelle tuttuja, ja meillä maistettavana oli 2013 vuoden Campofiorin yhdessä salmiakkilakritsin kanssa. Viimeisenä maisteltavana olikin perinteinen lakritsi yhdessä Gnarly Head Old Vine Zin -punaviinin kanssa.

Makuasioista ei voi kiistellä ja se tuli tässäkin tastingissä huomattua. Aluksi maistelimme viinit ja lakritsit uositeltujen viinien kanssa, mutta sen jälkeen saimme myös oman fiiliksen mukaan maistella lakritsejaja viinejä. Itse olisin vaihtanut muutamia yhdistelmiä. Soft Caramel -lakritsi oli jo itsessään pehmeän makuinen, joten se olisi kaivannut paremminkin mielestäni rinnalle jotain voimakkaamman makuista, kuten keskitäyteläistä Gnarly Headin punaviiniä. Madacaskarin vanilja-lakritsi kuulostaa pehmeältä, mutta mausta löytyi kuitenkin pientä kitkeryyttä, jonka olisin puolestaan pehmentänyt lempeällä Savignon Blancilla.




Vaikka mielestäni yhdistelmät eivät olleet parhaimpia, ei minunkaan yhdistelmät olleet parhaimpia. Löysin viereeni pari viinibloggaria, jotka olisivat yhdistäneet lakritsit ja viinit vielä eri tavalla. Tärkeintä onkin löytää se omaan makuun sopiva yhdistelmä. Kuten kaikessa muussakin, kannattaa viinienkin kanssa olla avoin, jolloin voi löytää uusia makuyhdistelmiä.

Onko teille lakritsin ja viinien yhdistäminen tuttua? Toimivatko ne yhdessä?


*Osallistuin messuille blogin kautta, mutta tastingiin omakustanteisesti.

maanantai 20. helmikuuta 2017

KURKUMALLA MAUSTETTU KANAKEITTO

Flunssakausi jyllää ja tuntuu, että joka toinen kärsii siitä. Pikku hiljaa alkaa itsellänikin mennä hermo tähän puolikuntoisena olemiseen. Juuri kun kuvittelee, että alkaa olla parantunut, niin eiköhän olo ole kohta taas yhtä heikko. Liikunnan puute alkaa tuntua, sekä mielessä että kehossa. En ole edes hankkinut pariin viimeiseen kuukauteen salikorttia, kun ei sinne ole oikein päässyt. Nyt päätin uhmata ja hankkia sen salikortin, niin eiköhän aamulla kurkku oli kuin kaktus, eikä ääntä juurikaan lähtenyt. Ja jos yritti jotain puhua, se sattui aikalailla. Ehkä se oli universumin tapa sanoa minulle, että pitää olla hiljaa tai tehdä kanakeittoa. Tein molempia.

Amerikkalaisissa sarjoissa aina tuodaan kanakeittoa, jos joku on kipeänä. No minulle ei kukaan tuonut sitä, mutta aina voi itsekin sitä tehdä. Tämän keiton tekeminen oli sen verran helppoa, että se onnistui vähän tukkoisemmallakin päällä.



Keiton kurkumalla on tulehduksia estäviä vaikutuksia, ja vaikka tämä flunssa onkin virusperäinen, parempi suojautua bakteereja vastaan, jottei olo mene vielä pahemmaksi. Cashew-pähkinoistä saa kivan suutuntuman lisäksi hyviä rasvoja. Eikä keiton tekemiseen mennyt kuin 15 minuuttia, joten sen jaksaa tehdä vähän heikompi vointisenakin.

Kana-cashew-keitto

300g maustamatonta broileria
150 sokeriherneitä
1-2 porkkanaa
1 dl kookosmaitoa
150g nuudeleita
Kanaliemikuutio (suolaa)
Kurkumaa

Ensimmäiseksi paista broileri pannulla tai kattilassa, jonka jälkeen lisää n. 5 dl vettä. Laita nuudelit ja kanaliemi joukkoon. Jos kanaliemikuutiossa ei ole suolaa, lisää sitä maun mukaan.Lisää pilkotut sokeriherneen palkot ja porkkanalastut. Porkkanalastut olen tehnyt ihan vain kuorimalla porkkanaa kuorimaveitsellä. (Tällä tavalla saa myös nopeasti kypsenevää porkkanaa, eikä sitä tarvitse keittää etukäteen). Lisää kookosmaito ja reilusti kurkumaa. Itse laitoin tähän 3 reilua teelusikkaa. Lopuksi anna keiton hautua n. 10 minuuttia. Keitosta riittää noin kolmeen annokseen.


Oletteko te välttyneet tältä flunssakaudelta?


p.s. Satu teki ihanan kasviruoka-annoksen, joten käykää äänestämässä Satua voittoon. Samalla voitte voittaa itsekin 100 euron ravintolalahjakortin. 

lauantai 18. helmikuuta 2017

SEIKKAILU SIPOONKORVESSA

Tarvitsin tauon arjen kiireiden keskellä ja suuntasinkin viettämään aurinkoista päivää Sipoonkorven kansallispuistoon. Rauhoittumiseen kaipaan mahdollisimman paljon hiljaisuutta ja rauhaa, joten yritin valita mahdollisimman rauhallisen reitin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin siellä joten ympäristö ja reitit olivat minulle tuntemattomia. Mukana oli messuilta saatu hyvin yksinkertainen paperinen kartta ja puhelin, jossa akku tuskin kestäisi kovin pitkään.




Rauhallisuudesta huolimatta retkestä tuli pienoinen seikkailu. Bussimatka oli jo ensimmäinen jännitysmomentti, sillä se tapahtui varmaan kymmenpaikkaisella bussilla, joka ajoi kaikki pienimmät tiet. Jopa yhden pihan läpi mentiin. Itse bussimatka oli jo maisemien vuoksi kokemus, vaikka oltiin vain parinkymmenen kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Tuntui kuin olisi tullut oikeasti maaseudulle, pitkälle yli kehä kolmosen. Ympäriltä löytyi paljon peltoja ja siellä täällä muutama talo.

Bussipysäkit laskettiin tarkkaan, jotta osattaisiin jäädä oikealla pysäkillä pois. Oikean pysäkin ohi mentäessä, painettiin äkkiä stop-nappia, ja tavallisesta bussista poiketen, tämä bussi pysähtyi samantein pysäkin puuttumisesta huolimatta. Tasakallion parkkipaikalta lähti polku kohti Storträskiä, mutta jossain vaiheesa ilmeisesti eksyin viralliselta polulta ja lähdin seuraamaan jotain pienempää polkua. Polku oli todella vaikea kulkuista, johtuen jäästä, jota oli muodostunut lämpimän sään ja pakkasen vaihteluina. Onneksi mukana ei ollut pieniä lapsia tai yhtään normaalia huonommin liikkuvia, sillä heille reitti olisi ollut mahdoton. Välillä kävely oli todella hidasta ja kunnon vaelluskengistä huolimatta tukea joutui ottamaan oksista ja puista useamman kerran.







Storträskissa oli nuotiopaikka, jossa pääsi haukkaamaan välipalaa. Kuuma mustikkamehu ja raakasuklaapatukka upposi nopeasti jäisellä polulla taituroinnin jälkeen. Välipalan jälkeen olikin tarkoitus suunnata takaisin Tasakallion parkkipaikalle, mutta pienen pohdinnan jälkeen jäinen polku ei kuulostanut enää houkuttelevalta. Niinpä sunnaksi tulikin Landbo, josta pääsisi Helsingin sisäisellä linjalla Itäkeskukseen. Kartta oli epäselvä, eikä varmuutta ollut tarkalleen minne jatkaa, eteläänpäin johtava polku tuntui järkevimmältä vaihtoehdolta. Sitä pitkin pääsikin melko nopeasti Porvoon moottoritien varrelle. Moottoritien varressa ei tietenkään ollut bussipysäkkiä, eikä moottoritietä pitkin edes voinut kävellä, piti lähteä vain suuntaamaan eteenpäin. Tarkkaa tietoa minne tie veisi ei ollut, mutta enemmin tai myöhemmin siellä olisi pakko tulla jokin pysäkki vastaan. Tässä vaiheessa tietysti puhelimen kartasta olisi ollut paljon hyötyä, mutta akku oli loppumassa, eikä viimeisiä prosenttejä voinut käyttää ennenkuin olisi oikeasti todella hukassa. Muutaman väärän käännöksen jälkeen ja noin kolmen ylimääräisen kilometrin jälkeen, bussipysäkki näkyi.





Miettiessäni miten kuvailisin Sipoonkorven luontoa, ei voimakkaita mielenkiintoa herättäviä sanoja oikein meinaa löytyä. Ympäriltä ei löytynyt korkeita kallioita tai lumisia puita, ainoastaan ihan perusmetsää. Juuri sellaista, mitä pitäisi olla joka päivä ympärillä. Sellaisessa metsässä voisi vain rauhoittua, eikä edes tarvitsi ihailla erikoisia maisemia. Saisi vaan olla. Ehkä lumisena Sipoonkorpikin näyttäisi erilaiselta. Uskon, että Sipoonkorpi on kauneimmillaan kesällä, jolloin siellä on varmasti helpompikin liikkua. Vaikka itse Sipoonkorven kansallispuisto ei tarjonnut ihmeellisiä seikkailuja, koko retki itsessään oli seikkailu.


Ensi kerralla mukaan lähtee ainakin tarkempi kartta.

torstai 16. helmikuuta 2017

VENE2017 & KESÄHAAVEET

Tiistaina ilmassa oli kevään tuntua. Niitä ensimmäisiä hetkiä, kun tuntee lähestyvän kesän. Vaikka vielä haluaisinkin nauttia valkoisesta talvesta (jota kylläkään ei riittävästi täällä ole), alan suunnittella kesää innolla. Mitä kaikkea voisikaan aurinkoisina kesäpäivinä tehdä. Sydän vetää luontoon. Luonnon vihreys herättelee aistit ja vesi rauhoittaa mielen. Veden äärelle onkin päästävä. Sen lisäksi, että vesi rauhoittaa, se tarjoaa myös paljon mahdollisuuksia.




Messukeskuksella onkin menossa vielä sunnuntaihin asti Vene2017-messut. Ensimmäisenä messuista tulee mieleen kalliit luksusveneet, joista voi vaan haaveilla. (No tällä hetkellä voin vaan haaveilla edes soutuveneesta). Luksusveneiden lisäksi tarjolla oli paljon ideoita ja tietoa myös kaikesta muusta veteen liittyvästä. Oli venematkailua, kalastusta ja erilaisia vesiliikuntamuotoja. Kalastus ei itselleni mitenkään erityisesti sytytä, mutta venematkailu ja vesiliikuntamuodot siitäkin edestä.

Vene mahdollistaisi, tai ainakin helpottaisi, pääsyä moniin eri paikkoihin saaristossa. Olisipa ihanaa pakata vene täyteen ystäviä ja hyvää ruokaa, ja suunnata jollekin pienellä autiolle saarelle nauttimaan kesäpäivästä. Veneellä voisi kiertää rannikon luonnon helmiä ja iltaisin tuntea veden hennot allot. Vielä en ole keksinyt miten tämän käytännössä toteutan, sillä oma vene on vain haave, mutta vielähän tässä on muutama kuukausi aikaa kesään keksiä ratkaisu.



Helpommin toteutettavissa olikin ne vesiliikuntamuodot. SUPpailemassa olenkin jo käynyt aikaisemmin Töölönlahdella, mutta tänä kesänä voisikin siirtyä toiselle puolelle Hietaniemeen, josta maisemat ovatkin hyvin erilaiset. Eikä Vuosaaren ja Uutelankaan maisemat huonolta kuulosta, mikäli siellä vielä tänäkin vuonna pääsee SUPpailemaan. Messuilla järjestettiin myös Uusi Aalto Waterexpo, joka on rantaelämän ja vesiharrastamisen elämysalue. Siellä voi kokeilla vesiharrastuksia surffauksesta suppailuun ja wakeboardingistä sukellukseen. Wakeboarding näytti mielenkiintoiselta ja hauskalta, ja sitä haluaisinkin päästä kokeilemaan. Tosin en tiedä olisiko se ihan fiksuin idea minun tuurilla, mutta toisaalta vesi on pehmeää, joten eikai siinä mitään ihmeellistä pääsisi tapahtumaan.

Kuuluuko vesi teidänkin kesään?



*Osallistuin Vene2017-messuille blogin kautta

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

SISUSTUSILTA MARIMEKOLLA

Eilen vietettiin Kampin Marimekolla sisustusiltaa, jossa kävin nopeasti kuulostelemassa sisustuksen trendejä. Marimekoltahan löytyy vaikka mitä ihania ja erilaisia astioita, joita voisin yhdistellä loputtomasti. Kevään Marimekon sisustusksessa näkyi graafiset kuosit ja hempeät värit, juuri sellaiset millaisia haluaisin omaankin kotiin. Sisustaminen saa olla sellaista hallittua kaaosta, kaiken ei tarvitse olla juuri samanlaisia, vaan ruokapöydässä saa olla erilaisia kuoseja eri määrissä.

Oma kotini kaipaa uutta verhoa, ja olenkin käynyt ihailemassa monia kankaita Marimekolla, mutta vielä en ole osannut päättää, minkä valitsen, tai ehkä mikään kuosi ei ole vielä valinnut minua. Ihastuin myös tuohon vaaleanpunaiseen pieneen maljakkoon, mutta sen hintalappu ei sopinut ihan tähän minun opiskelijabudjettiin, vaikkei se sieltä ihan kalleimmasta päästä ollutkaan. Sanonta, että köyhällä ei ole varaa ostaa huonoa laatua pitää paikkansa, ja Marimekon tuotteet ovat kestäneet. En muista, että olisin heittänyt jotain menemään sen vuoksi, että se olisi mennyt rikki, vaan syynä on ollut kyllästyminen.






Tahdon myös mahdollisuuksien mukaan kannattaa kotimaisuutta ja kotimaista designia. Tietysti Marimekon tuotteet valmistetaan suurimmaksi osaksi ulkomailla, mutta suunnittelijoista löytyy paljon suomalaisia. Lisäksi myös eettisyys on tärkeää ja valmistuspaikasta riippumatta Marimekko kiinnittää aina erityistä huomiota tuotanto-olosuhteisiin. Se on jäsen kansainvälisessä Business Social Compliance Initiative (BSCI) -organisaatiossa, jonka tavoitteena on edistää työolojen valvontaa ja kehittämistä globaaleissa toimitusketjuissa. Marimekko on myös sitoutunut kunnioittamaan ihmisoikeuksia kaikessa toiminnassa. Lähestymistapa perustuu YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskeviin periaatteisiin. Niiden mukaan valtioilla on velvollisuus suojella ihmisoikeuksia, mutta myös yrityksillä on velvollisuus kunnioittaa ihmisoikeuksia ja välttää ihmisoikeusloukkauksia kaikessa toiminnassaan.








Löytyykö teiltä kotoa Marimekkoa?