perjantai 24. maaliskuuta 2017

LIIAN VAIKEA IHMINEN?

Olen tavannut hyvin erilaisia ihmisiä, toisten kanssa on ollut helpompi tulla toimeen ja toisten kanssa vaikeampi. Joskus se on johtunut siitä, että toinen on ollut kusipää, näin nätisti sanottuna, mutta useammin se on johtunut siitä, että ajattelutavat ja asioiden kokemiset ovat eronneet toisistaan niin paljon. Ihmiset on erilaisia ja välillä varsinkin hyvin erilaisten, mutta myös hyvin samanlaisten, ihmisten kommunikoinnissa tulee haasteita. Olen kuitenkin aina uskonut, että kommunikoinnilla ja puoli tiehen vastaantulemisella homma saadaan toimimaan, vaikka parhaita ystäviä ei tulisikaan. Ja siihen haluan vieläkin uskoa, mutta nyt se usko on ollut koetuksella.



Uskon myös siihen, että pitää olla oma itsensä, mutta jossain tilanteissa ehkä kannattaa vähän olla vähemmän oma itsensä, jotta rauha säilyy yllä, jos temperamentit taistelevat keskenään. Juurikin tulla siihen puolitiehen vastaan. Mutta mites sitten, jos toinen ei tulekaan puolitiehen vastaan? Tai jos kumpikin kokee tulevansa puolitiehen vastaan, mutta samaan aikaan kumpikin kokee, ettei toinen tule? Välillä se puolitiehen vastaantuleminenkin on jumalattoman raskasta. Ajatus siitä, että kokonaan esittäis sellaista, millaista toinen toivoisi sinun olevan, tuntuu mahdottomalta. Ja osaisiko sitä edes esittää sellaista, jos on vaikea ymmärtää mitä toinen oikeasti kaipaa? Omasta mielestäsi yrität olla enemmän sellainen mitä toinen toivoisi sinun olevan, jotta molemmilla olisi mukavampaa, mutta todellisuudessa et kuitenkaan siinä onnistu. Kuulostaa kuin joutuisi narsistin kanssa toimimaan, mutta sekään tuskin selittää tilannetta.

Elämässä ei aina voi valita ihmisiä, joiden kanssa joutuu toimimaan, mutta jos yhdessä toimiminen on molemmille raskasta, mitäs sitten? Kumpiko lähtee? Vai onko muuta mahdollisuutta? Helppoa olisi, jos voisi sanoa toisen olevan vain kusipää, mutta jos kyse ei ole siitäkään. Jos toisessa ei ole mitään vikaa, mutta kuitenkin ”on”. Jos toinen ihminen siinä vastapäätä on omastakin mielestä miellyttävä, mutta kemiat eivät kohtaa, ja yhdessä tekeminen on vaikeaa? Voiko kaksi ihmistä olla oikeasti niin erilaisia, etteivät he pysty toimimaan yhdessä tahdosta huolimatta?



Haluan uskoa, että tälläisetkin tilanteet olisivat ratkaistavissa, mutta ensimmäisen kerran koen oikeasti olevani avuton. En tiedä miten toimia, jotta tälläiset tilanteet ”hoituisivat”. Voiko toinen ihminen olla vain liian vaikea minulle? Ja olenko minä vain liian vaikea toiselle?


Paljon kysymyksiä ilman vastauksia. Ehkäpä joskus näihin saan vastauksen.

p.s. Iittalan arvonta odottaa vielä vähän seesteisempiä aikoja. Olen pahoillani, että se nyt joutuu odottamaan. 

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

KEVÄT-MESSUJEN LIPPUARVONTA

Tänään olisi taas tarjolla lippuarvonta Kevätmessuille, jotka järjestetään Messukeskuksessa Pasilassa 6.-9.4.2017. Sain arvottavaksi teidän lukijoiden kesken yhden (1) kahden lipun paketin. Lipulla pääsee messuille yhtenä päivän.

Kevään suloisimmassa suurtapahtumassa virittäydyt kevättunnelmiin ja nappaat tuoreimmat vihervinkit puutarhaasi, maistuvimmat yrtit parvekkeellesi, viimeisimmät remontointi- ja sisustusideat kotiisi ja makoisimmat lähi- ja luomuruokaherkut lautasellesi!




  • Ensimmäisen arvontalipun saat kommentoimalla tähän mitä odotat tältä keväältä?
  • Toisen arvontalipun saat olemalla blogini rekisteröitynyt lukija. (Lukijaksi voit liittyä oikealla olevassa palkissa)
  • Kolmannen arvonta lipun saat seuraamalla Instagramissa @mariannukkav

Arvonta päättyy 2.4.2017 klo 20. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti ja liput toimitetaan sähköpostitse, joten tarkistathan, että sinulla on oikea sähköpostiosoite.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

UUDET JUOKSUKENGÄT JA KARTTAPALVELU GOEXPO-MESSUILLA

Viikonloppu meni pitkälti kerätessä voimia uutta viikkoa varten, mutta sunnuntaina kerkesin hetkeksi poikkeamaan Goexpo-messuilla. Monet näytteille asettajat olivatkin jo tuttuja aikaisemmilta messuilta, joten piipahdin uusien tuttavuuksien ständeillä. Muutama mielenkiintoinen yritys löytyikin.


Pitkittynyt flunssa on estänyt juoksulenkit, mutta pikkuhiljaa olokin alkaa paranemaan jolloin pääsen taas juoksemaan. Juuri sopivasti, kun tietkin alkavat olla sulat. Eikä Kotka Trailiinkään ole kuin pari kuukautta, joten nyt viimeistään on ruvettava kohottamaan talven jälkeen taas juoksukuntoa. Vaikka juoksu itsessään on halpa, tai oikeastaan ilmainen, liikuntalaji, kunnon kenkiin on satsattava. Jalkojen virheasentojen vuoksi minulle on tärkeää, että alla on hyvät iskunvaimentavat kengät. Suomeen on tullut itävaltalainen juoksukenkävalmistaja On, jonka kenkiin kävinkin messuilla tutustumassa. Ne tuntuivat oikein hyviltä siellä jalassa, mutta onhan se eri asia kävellä messuilla hetki niillä, kuin oikeasti testata ne käytössä.



Kerroinkin aikaisemmin minun retkestä Sipoonkorven kansallispuistoon, jonne eksyin. Onneksi olen kuullut muiltakin, että hekin ovat eksyneet sinne, joten kyse ei voi olla pelkästään minun suunnitustaidoista. Googlemapsistä ei ollut pahemmin apua, ja olisinkin kaivannut kunnon karttapalvelua. Messuilla tutustuin Vaeltajakartta-appiin, joka on tällä hetkellä saatavissa Androille, mutta tulossa lähiaikoina myös iPhonelle. Hintaa appilla on n. 11 euroa, joten karttoihin verrattuna se on edullinen. 

Se on toteutettu kattamaan mahdollisimman tarkasti ulkoilijoiden tarpeet paikallisolosuhteissa. Sovelluksen sisältä löytyvät tiedot mm. varaustuvista, paikallissäästä, marjoista ja sienistä, jokamiehen oikeuksista vain muutamia mainitaksemme. Koska en omista autoa, olen julkisenliikenteen varassa. Appiin sisältyy tiedot julkisesta liikenteestä ko. paikkaan. Puhelimeen voi kytkeä päälle toiminnon, joka ilmoittaa värähdellen, jos lähdet polkujen risteyksestä väärään suuntaan, joten eksyminsen vaara on pienempi. Tällä hetkellä ladattavissa on Nuuksion, Repoveden ja Sipoonkorven kansallispuistojen datapaketit sekä Pohjois-Karjalan ja Heinäveden kelkkareitit. Vaeltajakartta ei vaadi puhelin- tai dataverkkoyhteyksiä toimiakseen. Sen sijaan sovelluksen ja datapakettien lataaminen vaatii yhteyden. Navigointi tapahtuu tapahtuu sateliittiyhteyden kautta, joka on todella helpottaa, sillä keskellä erämaata harvemmin puhelinverkkoyhteydet toimivat moitteettomasti, jos ollenkaan toimivat.




Vieläkin haaveilen omasta ponista. Onneksi aina välillä pääsee ihailemaan heppoja. Joka kerta kun näen ratsastusta, herää minussa kaipuu hevosen selkään. Ehkäpä joku päivä taas palaan sinne. Siihen asti katselen muiden ratsastusta ja ihania pörröisiä heppoja.


Millainen teidän viikonloppu oli?

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

KARHU BY COSTO

Blogi on ollut hiljainen tämän viikon, sillä aloitin ensimmäisen fysioterapian työharjoittelun vanhusten kotipalvelussa. Vaikka harjoittelu on ollut mukavaa ja olen tavannut monta aivan ihanaa vanhusta, on siinä ollut omat haasteensakin. Ja ne haasteet ovat vieneet kaiken energian. Toivottavasti huomenna alkava viikko on jo helpompi.

Tämäkin postaus piti kirjoittaa jo muutama päivä sitten, mutta taas kerran voin todeta, että parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Viime viikolla pääsin tutustumaan Coston ja Karhun luomaan yhteiseen tuotemallistoon. Costo on tunnettu ekologisesta tuotantotavastaan ja eettisestä toiminnasta. Karhu puolestaan on tunnettu, no oluesta. Minun oli jotenkin vaikea yhdistää nämä yhteen. Tietysti olut voi olla valmistettu ekologisesti ja luomuolutta varmaankin lähes kaikki oluen ystävät ovat maistaneet. Mutta eettinen vaatetuotanto ja olut eivät vain sopineet minun päähän. Sen vuoksi lähdinkin todellisella mielenkiinnolla kuuntelemaan mitä Costo ja Karhu olivat luoneet yhdessä.




Tuloksena oli Karhu by Costo -mallisto, suomalaisen osaamisen ja luonteen perikuva. Sen raaka-aineena on käytetty kierrätysmateriaaleja, itsevarmuutta ja laatua. Tuotemallisto kattaa alkuvaiheessa lippalakin, pipon, repun, essun ja lompakon.

Ihmiset arvostavat aitoja asioita kaiken keinotekoisuuden keskellä. Oluessa, elämässä ja tavaroissa. Siksi Karhu ja Costo sopivat täydellisesti yhteen: lopputulos on ekologisia, käytössä kestäviä tuotteita, joita kehtaa käyttää hienommissakin piireissä, Sinebrychoffin Group Brand Manager Jonathan Heino kertoo.





Karhu by Costo -mallisto täydentyy tulevaisuudessa uusilla tuotteilla. Coston lisäksi Karhu lanseeraa yhteistyömallistoja myös muiden kotimaisten huipputekijöiden- ja valmistajien kanssa.Ensimmäisenä niistä julkaistaan Yrjö Kukkapuron vuonna 1969 suunnittelema ja Avarten valmistama Remmi-nojatuoli. Täytyy sanoa, että mallistosta suosikkini oli juuri tuo Remmi-nojatuoli.

Puhuttaessa oluen ”fanituotteista” ensimmäisenä tulee mieleen Karhu-lippikset, joissa on Karhu-oluen etiketti, ja jotka eivät minun mielestä edusta millään tavalla tyylikkyyttä. Enkä itse sellaista päähäni laittaisi. Olin kuitenkin positiivisesti yllättänyt tuotteiden tyylikkyydestä. Kannatan myös kotimaista suunnittelua ja ekologisuus sekä eettisyys ovat tärkeitä teemoja yhä kulutuskeskeisemmässä yhteiskunnassa. Muutaman tuotteen voisin nähdä jopa itselläni, mikäli sellaisille olisi tarvetta. Esiliina sopisi täydellisesti kesgrillailuihin (ja taskuun mahtuu juuri yksi oluttölkki, ettei janokaan pääsisi kesken kaiken yllättämään) ja reppuun mahtuisi hyvin koulukirjat sekä läppäri.






Karhu by Costo -tuotteet ovat saatavilla Karhun verkkokaupasta sekä Costo Concept Storesta (Yrjönkatu 34 A, Helsinki).

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

HELMIKUUN LUONNONKOSMETIIKKASUOSIKIT

Maaliskuu on jo melkein puolessa välissä, joten nyt viimeistään on aika kertoa helmikuun suosikki luonnonkosmetiikkatuotteista. Olen aika hyvin saanut käytettyä kaikki tavalliset kosmetiikkatuotteet ja siirryttyä luonnonkosmetiikkaan. Olen myös löytänyt muutamia edullisia luonnonkosmettiikka merkkejä, joita testailen tällä hetkellä. Oikeastaan ainoana ongelmana on ollut löytää luonnonkosmetiikasta opiskelijabudjettiin sopiva deodorantti. Monet ovat kehuneet Madaraa, mutta 15 euroa tuntuu dödöstä tällä hetkellä liian kalliilta, mutta ehkä pitää antaa Madaralle mahdollisuus. Ehkäpä sen on riittoisaa, jolloin hintakaan ei ole niin paha.


Helmikuun yhtenä ehdottomana suosikkina onkin Madaran Sos Hydra Recharge Cream. Voide on tarkoitettu tehokosteutukseen pintakuivalle, stressaatuntuneelle ja janoiselle iholle. Se kosteuttaa ja rauhoittaa kuivaa ihoa ja palauttaa sen hehkun. Lisäksi se suojaa ympäristön haittavaikutuksilta ja vähentää juonteita. Voiteessa on kosteuden lukitseva koostumus, joka on täynnä antioksidantteja. Hyaluronihappo sitoo tehokkaasti kosteutta, ja pellavansiemenuute suojaa kosteuden ennenaikaista haihtumista iholta. Pioni taas rauhoittaa, uudistaa ja suojelee rasittunutta ihoa. Aluksi voide tuntui aika tehottomalta ja olinkin pettynyt siihen, ja se jäikin kaappiin. Jossain vaiheessa en ”kerennyt” ostamaan uutta voidetta ja otin sen hätävarana käyttöön. Jonkin aikaa käytettyäni tuotetta, totesin voiteen yhdeksi parhaimmista kosteusvoiteista ikinä. Varmaankin paras luonnonkosmetiikan kosteusvoide ikinä. Yleensä en tykkää pulloista ja puteleista, vaan suosin tuubeja, sillä niihin yleensä jää paljon rasvaa käyttämättä, eikä niitä voi samalla tavalla leikata poikki kuin tuubeja ja kaivaa loppujakin käyttöön. Lisäksi ne tuottavat tuubeja enemmän jätettä. Tässä pullossa on kuitenkin jonkinlainen pumppaussysteemi, jolloin pullon pohja nousee sitä mukaa mitä voidetta käytetään. Voidetta ei oikeastaan jäänyt yhtään käyttämättä, mikä onkin hyvä juttu, sillä voide ei ole ihan sieltä edullisimmasta päästä, joskaan ei myöskään kalliimmasta päästä. Pullo maksaa hieman alle 40 euroa.




Toisena suosikkituotteena on lavera 2in1 Compact Foundation -meikkipuuteri, joka on enemmänkin mielestäni peitevoide. Olen jo vuosikausia käyttänyt MaxFactorin Panstickiä peitevoiteena meikissä, mutta halusin löytää sille luonnonkosmetiikasta vaihtoehdon. Ihan samanlaista koostumusta en ollut löytänyt luonnonkosmetiikan peitevoiteista, mutta etsiessäni meikkivoidetta löysin tuon Laveran meikkipuuterin. Meikkipuuterin peittävyyden sanotaan olevan keskivahvasta vahvaan, ja sitä se onkin. Se sisältää auringonkukkaöljyä ja sheavoita, jotka hoitavat ihoa. Keskivahvasta vahvaan peittävyyteen. Pakkauksen mukana tulee peili sekä sieni, mutta itse olen käyttänyt levitykseen joko sivellinta tai ihan vain sormea. Tuote on myös vegaaninen, eli se ei sisällä mitään eläinperäisiä aineosia, eikä sitä tietenkään ole testattu eläimillä.

Kolmantena suosikkina on Hurraw huulivoiteet. Monelle ne ovatkin aina ulkonäöltä tuttuja, mutta ehkä hinta on jättänyt ne hankkimatta. Ainakin itse olen vähän karsastanut 6 euron huulirasvaa, mutta nyt kun olen käyttänyt huulirasvaa, olen erittäin valmis maksamaan kolme kertaa enemmän kuin tavallisesta huulirasvasta. Huulirasvat ovat vegaanisia, eikä raaka-aineita ole kypsennetty valmistuksen aikana. Kaikki maut ja tuoksut eivät kuitenkaan iskeny minuun, mutta tämä lime on ihana. Se kosteuttaa tehokkaasti ja maistuu huulilla ihanan raikkaalta. Toimii myös pieneen makeanhimoon.


Onko teillä näistä tuotteista kokemuksia?

*Osa tuotteista on saatu blogin kautta

Psst! Vielä muutama päivä aikaa osallistua Iittalan lahjakortin arvontaan täällä

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

GOEXPO -MESSULIPPUJEN ARVONTA

Goexpo-messut on taas reilun viikon päästä, tarkemmin ottaen 17.-19.3. ja sain mahdollisuuden arpoa lukijoille yhden 2 lipun paketin Goexpo-messuille. Arvontaan voit osallistua jättämällä kommenttikentään sähköpostiosoitteen. Jos olet blogin rekisteroitynyt lukija, saat arvontaan kaksi arpaa. Lukijaksi voit rekisteröityä sivupalkissa olevan napin kautta. Arvontaan on aikaa osallistua keskiviikkoon 15.3.2017 klo 20 saakka. 



Psst!! Olethan muistanut käydä myös osallistumassa Iittalan lahjakortin arvontaan täällä.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

HEMMOTTELUILLALLINEN TEATTERISSA




Voi pojat, minua hemmoteltiin eilen. Pääsin syömään ravintola Teatteriin kolmen ruokalajin illallisen. Teatterin salaattibaari on ennestään tutumpi, mutta ravintolan puolella olen viimeksi käynyt joskus varmaan kymmenen vuotta sitten. Ruoka ja miljöö oli aikamoista vaihtelua opiskelijaruokalaan verrattuna. Ja voi että minä nautin.

Vähän jännitti, että saammeko pöytää lauantai-iltana ilman varausta, mutta se oli turha huoli. Hetken jouduimme odottamaan pöytää, mutta kerkesimme hyvin nauttia alkuun lasilliset kuohuvaa. Valitsimme listalta TG -Mixed Grill – ”Pöytä koreaksi” -menuun, joka ei pettänyt. Alkuruuaksi tarjolla oli leikkelelautanen ja talon vastapaistettua maalaisleipää, josta löytyi oregano-oliivituorejuustoa, hummusta, manchego-juustoa, sopressa salamia, härkätartaria Provence, TG-savulohirilletteä ja marinoituja oliiveja. Oregano-oliivituorejuustoa oli niin hyvää, että söin loput siitä pelkällä haarukalla. Ei ehkä kuuluu hienon ravintolan käytöstapoihin, mutta se oli vaan niin hyvää.

Pääruuaksi tarjolla oli härän sisäfileetä, karitsan kyljyksiä ja grillattuja jättirapuja. Pihvi oli juuri sopivan kypsynen ja mehukas. Eikä bearnaise-kastikekaan pettänyt. Monessa ravintolassa kyljykset valmistetaan liian kypsiksi, mutta meidän karitsan kyljykset olivat täydelliset. Ainoastaan odotin jättiravuilta enemmän, mutta ne olivat vähän mauttomia. Näiden rinnalla tarjolla oli ihan älyttömän hyvää avokado-kasvissalaattia limevinegretessä. Salaatin paahdettu lehtikaali toi kivaa rapsakkuutta salaattiin.



Jälkiruuaksi tarjolla oli Arroz Con Leche, eli riisivanukas, ja paahdettua mantelia sekä aprikoosia. Jälkiruuasta tuli aikamoiset jouluiset vibat, mutta hyvää se oli. Paahdettu sokerikuorrute toi taas sopivaa rapsakkuutta. Tykkään, että ruuassa on erilaisten makujen lisäksi erilaisia suutuntumia. Lopuksi otimme vielä lumumbat. Lämmin juoma teki hyvää kipeälle kurkulle ja lämmitti muutenkin kehoa ja mieltä.

Teatterin grilli ei pettänyt odotuksia, ja voin ehdottoitta suositella paikkaa muillekin. Kiitos tästä menee myös ihanalle ystävälleni, joka järjesti mahtavan lauantai-illan. Tälläinen ilta tuli tarpeeseen ja oli mahtavaa unohtaa hetkeksi arjen huolet ja vain nauttia ruuasta, juomasta ja seurasta.


Psst!! Olethan muistanut käydä osallistumassa Iittalan lahjakortin arvontaan täällä.

torstai 2. maaliskuuta 2017

KEVÄTMASIS





Se olisi nyt virallisesti kevät, vaikka ulkona mikään ei juurikaan ole muuttunut. Parhaiten kevään tulon huomaakin valon lisääntymisestä. Pitkän synkän talven jälkeen voisi kuvitella, että valo saa onnelliseksi ja energiseksi. Toiset varmasti saakin, mutta minulle se aiheuttaa jotain kevätmasennusta, alakuloa, väsymystä, millä sitä sitten haluaakin sanoa. Blogeista sanotaan, että halutaan pitää ne hyvänmielen paikkana, eikä negatiivisia asioita haluta jakaa. Haluan kyllä, että blogini on 95% positiivinen, mutta elämään vaan kuuluu niitä ei niin mukavia asioita, jotka pakostakin vaikuttavat minuun. Tällä hetkellä tuntuisi oudolta hehkuttaa tänne miten ihanaa elämä on, vaikka onhan se todella monelta osin sitä, mutta nyt vaan ei tunnu siltä. 

Rankka viime vuosi, eikä alkuvuosikaan ole ollut pelkkää hattaraa, verottaa oman osuutensa voimavaroista. Eikä varmasti tämä toista kuukautta menossa oleva flunssakaan helpota tilannetta. Pakolliset asiat kyllä saa hoidettua, mutta oma aloitekyky on nollassa. Koko ajan on sellainen tunne, että jotain pitäisi tehdä, mutta ei oikein tiedä mitä tai miten. Ei vain jaksa. Ja se, ettei jaksa, lisää omalta osaltaan alakuloisuutta. Toivottavasti tämä on vain ohimenevää ja jossain vaiheessa mielikin tottuu tähän valoon. Siihen asti pitää vaan yrittää selvitä päivä kerrallaan. Pitää keksiä ja etsiä niitä asioita jotka saavat aikaan edes vähän hyvänolon tunnetta.


Tänään ostin Lakridsin passion-valkosuklaa-lakuja, joihin minulla ei periaatteessa todellakaan ollut varaa (150grammaa maksoi 9,50€), mutta ne tuotti minulle iloa.

Keskittymiskykykin on vähän niin ja näin, joten veikkaan, että postaukset tulee jonkin aikaa vielä jatkossakin olemaan tällaisia lyhyitä.

Psst!! Olethan muistanut käydä osallistumassa Iittalan lahjakortin arvontaan täällä.