LIIAN VAIKEA IHMINEN?

maaliskuuta 24, 2017
Olen tavannut hyvin erilaisia ihmisiä, toisten kanssa on ollut helpompi tulla toimeen ja toisten kanssa vaikeampi. Joskus se on johtunut siitä, että toinen on ollut kusipää, näin nätisti sanottuna, mutta useammin se on johtunut siitä, että ajattelutavat ja asioiden kokemiset ovat eronneet toisistaan niin paljon. Ihmiset on erilaisia ja välillä varsinkin hyvin erilaisten, mutta myös hyvin samanlaisten, ihmisten kommunikoinnissa tulee haasteita. Olen kuitenkin aina uskonut, että kommunikoinnilla ja puoli tiehen vastaantulemisella homma saadaan toimimaan, vaikka parhaita ystäviä ei tulisikaan. Ja siihen haluan vieläkin uskoa, mutta nyt se usko on ollut koetuksella.



Uskon myös siihen, että pitää olla oma itsensä, mutta jossain tilanteissa ehkä kannattaa vähän olla vähemmän oma itsensä, jotta rauha säilyy yllä, jos temperamentit taistelevat keskenään. Juurikin tulla siihen puolitiehen vastaan. Mutta mites sitten, jos toinen ei tulekaan puolitiehen vastaan? Tai jos kumpikin kokee tulevansa puolitiehen vastaan, mutta samaan aikaan kumpikin kokee, ettei toinen tule? Välillä se puolitiehen vastaantuleminenkin on jumalattoman raskasta. Ajatus siitä, että kokonaan esittäis sellaista, millaista toinen toivoisi sinun olevan, tuntuu mahdottomalta. Ja osaisiko sitä edes esittää sellaista, jos on vaikea ymmärtää mitä toinen oikeasti kaipaa? Omasta mielestäsi yrität olla enemmän sellainen mitä toinen toivoisi sinun olevan, jotta molemmilla olisi mukavampaa, mutta todellisuudessa et kuitenkaan siinä onnistu. Kuulostaa kuin joutuisi narsistin kanssa toimimaan, mutta sekään tuskin selittää tilannetta.

Elämässä ei aina voi valita ihmisiä, joiden kanssa joutuu toimimaan, mutta jos yhdessä toimiminen on molemmille raskasta, mitäs sitten? Kumpiko lähtee? Vai onko muuta mahdollisuutta? Helppoa olisi, jos voisi sanoa toisen olevan vain kusipää, mutta jos kyse ei ole siitäkään. Jos toisessa ei ole mitään vikaa, mutta kuitenkin ”on”. Jos toinen ihminen siinä vastapäätä on omastakin mielestä miellyttävä, mutta kemiat eivät kohtaa, ja yhdessä tekeminen on vaikeaa? Voiko kaksi ihmistä olla oikeasti niin erilaisia, etteivät he pysty toimimaan yhdessä tahdosta huolimatta?



Haluan uskoa, että tälläisetkin tilanteet olisivat ratkaistavissa, mutta ensimmäisen kerran koen oikeasti olevani avuton. En tiedä miten toimia, jotta tälläiset tilanteet ”hoituisivat”. Voiko toinen ihminen olla vain liian vaikea minulle? Ja olenko minä vain liian vaikea toiselle?


Paljon kysymyksiä ilman vastauksia. Ehkäpä joskus näihin saan vastauksen.

p.s. Iittalan arvonta odottaa vielä vähän seesteisempiä aikoja. Olen pahoillani, että se nyt joutuu odottamaan. 

2 kommenttia:

  1. Mulle ainakin tuli mieleen, että jos sun täytyy viel tehdä yhteistyötä tän saman "hankalan" tyypin kanssa, ni kannattaa ehkä varovasti ottaa puheeks mitä mieltä hän on teidän yhteistyön toimivuudesta (kai hänkin on jotain kitkaa huomannut). Hyvässä hengessä tapahtuva keskustelu siitä et erilaisia ollaan mut mites sit nää tilanteet hoidetaan, vois puhdistaa ilmaa. Se että tietää vähän toisen ajattelutavasta siellä toiminnan alla ja tietää mitä hän odottaa sulta (ja toisin päin) vois kans auttaa yhteistyön toimivuuden parantamisessa.

    Toki en tiedä sun tilannetta sen enempää ku mitä tässä postauksessa sanoit, mut nää oli vaan ajatuksia mitä itelle tuli mieleen. Tsemppiä "hankalien" ihmisten kanssa joka tapauksessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen aina uskonut, että keskustelulla voidaan löytää sopu. Kumpikin tietää ongelman ja siitä on yritetty keskustella, mutta keskustelu ei ole tuottanut tulosta. Kun odotukset ja toiveet eivät kohtaa millään tasolla. Ajattelutavat ovat niin erilaiset, ettei toinen pysty ymmärtämään mitä toinen tarkoittaa, kun puhutaan abstrakteista asioista.

      Onneksi tämä tilanne on vain ohimenevä, mutta voihan vielä myöhemminkin tulla elämään toinen vastaanvanlainen tilanne. Tsemppiä tarvitaan, kiitos! :)

      Poista

Sisällön tarjoaa Blogger.