"EI ELÄMÄSSÄ SAA OLLA LIIKAA RAJOITUKSIA"

huhtikuuta 26, 2017
Elämässäni on tällä hetkellä monta asiaa, jotka tekevät minut onnelliseksi. Samaan aikaan nämä asiat kuitenkin stressaavat. Aamulla kirjoittaessani kaikkien koulutehtävien deadlinejä jo muutenkin täyteen kalenteriin, iski pieni ahdistus. Tykkään kyllä todella paljon opiskeluistani, mutta siitä huolimatta tentit ja tehtävien palautuspäivämäärät luovat painetta. Lisäksi opinnot jatkuvat kesällä viikon pidemmälle kuin olin katsonut, ja se voi aiheuttaa pieniä (tai aika suuria) aikatauluongelmia. Kaiken keskellä yritän uskoa, että asiat menevät niin kuin niiden kuuluu mennä.



Omat elämäntavatkaan eivät ole kaiken tämän pyörityksen keskellä olleet sitä mitä toivoisin ja haluaisin niiden olevan. Ruokailut ovat olleet vähän niin ja näin, eikä liikuntaakaan ole ollut sellaista mitä sen toivoisin olevan. Hyötyliikuntaahan minulle tulee aika paljon, mutta se ei kasvata lihasta, tai edes pahemmin ylläpidä sitä. Kaikki tämä näkyy plösähtäneenä ulkomuotona, joka on oikeasti ruvennut ahdistamaan. Tähän tietysti on ”helppo” ratkaisu; syödä paremmin ja käydä puntillakin vähän useammin. Mutta kun katselen kalenteria, kauhistuttaa ajatus, että mihin väliin vielä sovitan treenit. Tiedän, kuitenkin samaan aikaan jo ihan aikaisemmasta kokemuksesta, että ruokavalion parantaminen ja liikunta lisäävät energiaa, jolloin kaikesta kalenteriin merkatustakin on helpompi selviytyä.


Elämäntapojen muuttaminen takaisin terveelliseksi sekään ei ole helppoa. Sokeria on mennyt aika reippaasti ja nyt elimistö huutaa koko ajan sokeria. Joudun paljon keskittymään siihen, ettei kaupassa ihan tavasta vaan Pätkis tai lakupötkö (tai suklaalevy) tipahda ostoskoriin. Oman vaikeutensa tähän tuo vielä seura, jolla sokeri ei ole ongelma. Ei ole helppoa kieltäytyä suklaakakkupalasta, kun toinen onnellisena herkuttelee sillä. Erilaisia tilaisuuksia ja tapahtumia on, joissa tarjolla on niin herkkuja kuin alkoholiakin. Usein kuulee sanottavan, että eihän nyt yksi lasi kuohuvaa haittaa, mutta kun niitä laseja tulee kaikkien juttujen jälkeen useampi viikkoon, tulee se ongelmaksi terveellisen ruokavalion palauttamisen kannalta. Ja alkoholihan on pahin uhka plösähtäneen ulkomuodon muuttamisessa. Keho kun pyrkii ensin polttamaan alkoholin, jolloin kaikki muu aineenvaihdunta pysähtyy. Eli rasvanpoltto loppuu.


Eniten minua ärsyttää, ja ehkä jopa pelottaa, muiden reaktio siihen, että en halua elää yhtä epäterveellisesti kuin viime aikoina olen. Sokerista luopuminen on vaikeaa ilman, että joku vieressä ”moralisoi” siitä, ettei elämässä pidä olla liikaa rajoituksia. Tuskin alkoholistillekaan sanotaan, että ei se yksi lasi haittaa. Sokeririippuvuus voi olla yhtä koukuttava kuin alkoholikin. Sen vuoksi tiedän, että joudun välttelemään tietynlaista seuraa. Seuraa, joka muuten olisi mukavaa, mutta ei ymmärrä tai halua ymmärtää, etten halua enää syödä epäterveellisesti tai edes ottaa sitä yhtä skumppalasia. Mieluummin menen puntille ja rentoudun siellä. Monella on varmasti mielessä kesäkunto, ja onhan se minullakin siellä taustalla, mutta suurin syy tähän kaikkeen on se, etten voi niin hyvin kuin voisin voida, enkä ole niin onnellinen kuin voisin olla.  

2 kommenttia:

  1. Haha, tuo "ei elämässä saa olla liikaa rajoituksia" on sokerinsyöjien mantra :D
    Itse en syö ollenkaan sokeria eikä se kyllä miltään rajoitukselta tunnu ollenkaan, ennemminkin vapautukselta alkutuskien jälkeen. Tsemppiä matkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, siihen olen itsekin "muutaman" kerran langennut. :D Kiitos tsempeistä, alussa ne tulee tarpeeseen, mutta tiedän, että olo paranee huomattavasti, kunhan on vierottunut sokerista.

      Poista

Sisällön tarjoaa Blogger.