SUOMALAISUUDEN MONET MUODOT
FISKARSIN KESÄNÄYTTELYSSÄ

toukokuuta 20, 2017
Vähän aikaa sitten pääsimme Sadun kanssa tutustumaan Fiskarsin kesänäyttelyyn. Vaikka puut olivat Fiskarsissa vielä lehdettömiä, oli alue kuin olisi tullut paratiisiin. Virtaavan ”kosken” kuohu oli voimaannuttava. Fiskars sijaitsee noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Helsingistä, ja sinne pääsee myös julkisilla. Ennen näyttelyyn tutustumista nautimme perinteisen luonaan, joka oli yksi parhaimmista lounaista. Jälkiruokakin oli niin herkkua, että hain (salaa) toisen.  Suosittelen ehdottomasti liittämään näyttelymatkaan ruokailun ravintola Kuparipajassa, joka löytyy samasta rakennuksesta kuin itse näyttelykin.





Mutta itse näyttelyyn. Fiskarsin käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunta ONOMAn kesänäyttely Greetings from SUOMI on yhdistelmä paikallisuutta ja kansainvälisyyttä. Yli 50 taiteilijan ryhmänäyttely avaa tuoreita näkökulmia monikulttuuriseen Suomeen ja yhteiskunnassa vallitsevaan tilaan. Näyttelyssä on kehotettu taiteilijoita rohkeisiin irtiottoihin kysymällä, millaisena Suomi näyttäytyy aikana, jona kulttuurit ja identiteetit määrittyvät erilaisten kansallisuudet ylittävien yhteisöjen kautta? Kesänäyttely tarttuu sanoihin suomalainen, kansa ja kotimainen, ja haastaa mielikuvia, joita suomalaisuuden tunnukset ja symbolit tässä ajassa herättävät. Kutsutut taiteilijat sekä osuuskuntalaiset tarkastelevat teemaa muotoilun, käsityön ja nykytaiteen keinoin. Teoskokonaisuus ulottuu designesineistä, kalusteista ja kuvataiteesta aina tilateoksiin ja esitystaiteeseen asti.



Terveisiä vaan Suomesta. Kaikenlaisia paikkoja täältä löytyy ja monenlaisia ihmisiä tänne mahtuu. Siniristilippu liehuu, mutta eihän Suomessa asu vain suomalaisia. Täällä asuu myös ruotsalaisia, katalonialaisia tai iranilaisia. Niin ja sitten on vielä somalialaisia, suomenruotsalaisia ja saamelaisia. Parasta on, että täällä on ihmisiä, jotka tekevät erilaisia asioita ja näkevät asioita eri tavoilla. Sama pätee taiteeseen – joku haluaa purra, toinen halata ja joku kolmas haluaa nähdä sen kauneuden. Kaikki nämä näkökulmat ovat tärkeitä. Hyvin tuntuvat mahtuvan. Vai mitä mieltä sinä olet? ~Petri Ala-Maunus & Minna Suoniemi~
Näin jälkikäteen, kun mietin, mitkä teokset eniten vaikuttivat minuun ja oliko niissä jotain yhteistä, löytyi niistä vastakkaisetkin teemat; urbaani kaupunki ja perinteinen luonto.  Urbaania kaupunkilaisuutta edusti monelle varmasti tutut Liisa Jokisen Hel Looks -valokuvat, joihin on tallennettu helsinkiläisten tyylejä. Toivottavasti minä olen tuossa iässä samanlainen, kuin rouva tuossa alemmassa kuvassa. Treenikassi kainalossa, jäätelö kädessä ja asenne sellainen, ette minua ei pompoteta.



Toinen, ainakin minulle urbaanimpaa taidetta edustava teos, oli Samppa Törmälehdon akryylimaalaukset. Teokset eivät mielestäni mitenkään olleet suoranaisesti Suomeen yhdistettävissä, vaan ihan yhtä lailla ne olisivat voineet olla esillä espanjalaisessa tai amerikkalaisessa näyttelyssä. Mutta onhan suomalaisuuskin tänä päivänä kansainvälistynyt, eikä nykypäivää ole enää puhdassuomalaisuus, ja hyvä niin. Erilaisuus on rikkaus.



Näyttelyn alussa oli Teemu Kankaan Pitkospuut -teos, joka sai minut samantien kaipaamaan metsään. Olisinpa päässyt kävelemään noita pitkospuita, mutta ne oli tehty paperista ja piirretty tussilla, joten oli parempi jättää ne kävelemättä, olisi tullut muuten kallis lasku.  Toinen luontokaipuuta herättävä teos oli Kalle Turkka Purhosen teos Savua, jossa merkittävänä materiaalina oli verkko. Taitelija itse kertoo, että näyttelyn teos istuu sekä Suomen historiallisiin elinolosuhteisiin, nykyiseen poliittiseen tilanteeseen kuin kalastusverkolla saavutettaviin visualisiin efekteihin.  Minulla teoksesta heräsi tunne, että pystyisinpä viettämään kesän veden äärellä.




Anna Ulffin teos ei meinannut avautua minulle. En meinannut tajuta sen ideaa vaikka kuinka pitkään sitä katselin. Onneksi paikalla olivat myös itse taitelija, jolta pystyin kysymään ajatuksista teoksen takana. Teos kuvastaa sitä kuinka taiteilija käsittää väärin asiat väärin suomeksi. Pienen avustuksen jälkeen teos aukeni minullekin ihan eri tavalla. 

Tänään (20.5) Suoklubilla on Suolaulut -Songs from Fenland, jossa tarjolla on musiikkia, tanssia ja tietoa Suomen soista. Mukana on myös Paleface sekä Anneli ja Aarne Suovaaran tanssiesitys, josta kuva tuossa yläpuolella. 

Näyttely on esillä 14.5.2017 — 24.9.2017 maanantaista sunnuntaihin klo 11-18 välillä. Lisätietoja näyttelystä löytyy täältä. 


Mutta nyt minä lähden metsään nauttimaan lämmöstä, auringosta ja suomalaisesta luonnosta.  

Ei kommentteja:

Sisällön tarjoaa Blogger.