10 KUVAA MATKOILTANI

kesäkuuta 13, 2017
Monissa matkablogeissa on kiertänyt haaste, jossa kerrotaan kymmenestä matkakuvasta tarinoita kuvien takaa. Vaikka matkustelu onkin nyt tietystä syystä ollut vähäistä ja keskittynyt laivamatkojen päähän Helsingistä, olen joskus päässyt (ja tulen vielä pääsemään) näkemään maailmaa vähän laajemminkin. Tosin laivamatkojen päähän kulkevilla matkoillanikin olen päässyt nauttimaan kahdesta minulle erittäin tärkeästä asiasta; merestä ja uusien paikkojen näkemisestä. Tutustakin paikasta voi löytää ihan uusia paikkoja.


Ensimmäiseksi kuvaksi valitsen Latviassa, lähellä Riikaa sijaitsevan, Jurmalan hiekkarannan, ja meren. En erityisesti ole mikään rantaihminen, mutta meri rauhoittaa ja voimistaa joka kerta. Voisin tuijotella merta tuntitolkulla. Kävelessä rantavedessä nautin tunteesta kun laineet osuvat jalkoihin. Siitä tulee jotenkin turvallinen olo.

Toinen kuvani on Egyptistä Sinain autiomaasta ja tarkemmin Sinain vuorelta. Kiipesimme koko yön pilkkopimeässä kohti huippua ainoastaan pienen käsitaskulampun valossa. Kiipeäminen oli välillä vähän pelottavaa, sillä muutaman askeleen päässä vieressä oli syvät rotkot, jonne ei halunnut pudota. Matka oli kuitenkin sen arvoinen, sillä auringonnousun katsominen lähes 2300 metrissä oli vaikuttava kokemus.



Kolmas kuva on Istanbulin reissulta, jossa ensimmäisen kerran majoituin Couchsurfingin kautta. Majoitus jännitti aika paljon, sillä olin vain keskustellut netissä minun hostin kanssa. Majoitukseen tuli vielä haasteita, sillä ensimmäinen suunniteltu majoituspaikka ei onnistunutkaan ja lopulta majoituin hostini ystävän luokse. Istanbulin reissu oli lopulta mahtava kokemus ja pääsin oikeasti näkemään sitä paikallista elämää. Matkalla tapasin myös paljon mahtavia ihmisiä. 

Neljäs kuva on Intiasta. Norsun kohtaaminen oli melkoinen kokemus. Norsun koko itsessään oli vähän pelottavaa, mutta kuinka kiltti se olikaan. Ja tykkäsi yhtä paljon banaaneista kuin minäkin. 



Viides kuva on Ruotsista. Olen aina tykännyt Ruotsista ja Tukholma on ehdottamasti yksi lempikaupungeistani. Tukholman lisäksi Ruotsissa on paljon idyllisiä pieniä paikkoja, kuten tämä Grisslehamn. Täältä lähtevät Eckerö Linen laivat Ahvenanmaalle Eckeröhön. Grisslehamn on vanha kalastajakylä ja asukkaita siellä on vain satoja. Tukhholmassa olen käynyt lukemattomia kertoja, ja sielläkin on paljon näkemättömiä paikkoja. Grisslehamn on kuitenkin ihan erilainen miljöö kuin Tukholma, mutta silti se on vain bussimatkan päässä Tukhomasta, eikä Uppsalastakaan ole pitkä matka. Täällä aika vähän niinkuin pysähtyi. Kaupungin hektisyys oli kaukana. 

Kuudes kuva on Kööpenhaminasta, eli Köpiksestä. Köpis herätti minussa todella ristiriitaisia tunteita, joita on vaikea selittää. En oikein osaa vieläkään sanoa tykkäsinkö Köpiksestä vai en. Toisaalta tykkäsin kaupungin boheemista ilmapiiristä, mutta samaan aikaan tunsin itseni siellä todella ulkopuoliseksi. Sellaista tunnetta niin vahvana en ole koskaan muualla kokenut. 



Seitsemäs kuva on puolestaan Tallinnasta pääsiäiseltä, kun olimme päiväsiltään siellä käymässä. Halusin käydä tutustumassa Tallinnan taidemuseoon, Kumuun.  Kävelymatkalla sinne "löysimme" ihan uusia paikkoja. Tämä kuva on Kadriorgin puistosta, josta löytyi myös vanhat Wieniläistyyliset rakennukset. Tämä kuva edustaa minulle juuri sitä, että tutusta paikasta voi löytää jotain ihan uutta ja pitää "uskaltaa" lähteä etsimään uusia paikkoja. 

Kahdeksas kuva on taas Intiasta. Matkoillani olen eniten kiinnostunut paikallisista ihmisistä ja heidän elämästään. Tämä kuva on otettu junasta, kun olen matkalla kohti Gokarnaa. Intiassa rekat olivat paljon pirteämmän näköisiä kuin meillä täällä Suomessa. Intia on kuitenkin iso maa, eikä rekkakuskit jaksa, tai pysty, ajamaan pitkiä välimatkoja, jolloin rekat lastataan juniin. Junamatkat saattavat kestää viikonkin ja rekkakuskit asuvat matkan ajan omissa rekoissaan. 



Yhdeksäs kuva on taas Turkista, Istanbulista. Rakastan matkoillani paikallisten ihmisten kuvaamista. Ja miettimistä millaisia tarinoita näiden ihmisten elämästä löytyy. Tämän ruovan kanssa meillä ei ollut yhteistä kieltä, joten tarinoita en päässyt kuulemaan, mutta se kuinka hän tuli onnelliseksi siitä, että ostin yhden kukan, kertoi omaa tarinaansa. Monesti unohdamme olla kiitollisia juuri niistä pienistä asioista, jotka saattavat toiselle olla kovinkin suuria asioita. 

Viimeinen, kymmenes kuva, on muistaakseni Tallinna-Helsinki laivamatkalta. Kuten jo aikaisemmin kerroin, rakastan merta. Vaikka en erityisesti muuten sinisestä väristä välitä, meren väri rauhoittaa. En kuitenkaan muista koskaan nähneeni merta kullanvärisenä auringon laskiessa. Tälläiseen maisemaan on hyvä päättää kiitollisena päivä. 


En haasta ketään tiettyä ihmistä tai blogia, mutta mikäli päätät tarttua haasteeseen, toivon, että laitat kommenttiin linkin postaukseesi, jotta minä ja muut pääsemme sen lukemaan. 

Ei kommentteja:

Sisällön tarjoaa Blogger.