Pakulla pianoa hakemassa Tukholmasta

marraskuuta 20, 2017
*Kaupallinen yhteistyö Tallink Siljan kanssa.

Isovanhempien kuoltua meidän piano muutti Tukholmaan. Monta kertaa olen halunnut tuoda sen takaisin kotiin, mutta aina on ollut jotain esteitä. Yksi suurin este oli raha, sillä rahtina sen tuominen kotiin olisi halvimmillaankin maksanut pari tuhatta euroa. Nyt kuitenkin oli oikea aika saada piano takaisin kotiin ja päätin sen tuoda Helsinkiin jollain keinolla. Halvimmaksi ratkaisuksi tuli hakea se itse. Pakettiauto laivaan ja kantajat molemmissa päissä. Onneksi sain mahdollisuuden toteuttaa hakumatkan yhteistyössä Tallink Siljan kanssa. Tämä yhteistyön ansiosta muuten henkisesti raskaassa matkassa oli myös paljon mukavia kokemuksia.  



Matkassa oli monta jännittävää tekijää ja yksi niistä oli pakettiauton vieminen laivaan. En ollut ensimmäistä kertaa ajamassa pakettiautoa, itseasiassa niitä ajokertoja on kyllä kertynyt kymmeniä vuosien saatossa, mutta viime kerrasta taitaa olla aikaa useampi vuosi. Vaikka olinkin menossa Tukholmassa hakemaan pianoa kantakaupungin alueelta, ei siellä ajaminen pelota, sillä siellä ajokulttuuri on ihan erilainen Suomeen verrattuna. Siellä annetaan kaistaa vilkkua vilkuttavalle, eikä kukaan tööttää torvea, vaikka kapealla kadulla taskuparkkeeraus hieman ottaakin aikaa. Silja Linen sivuilta löytyi paljon yleistä tietoa auton kanssa matkustamisesta, mutta siitä miten esimerkiksi check-in käytännössä tapahtuu, ei tietoa netistä löytynyt. Tai mistä tiedän minne ja milloin se auto pitää siellä laivassa ajaa? Onko autokannella ahdasta ja joudunko peruuttelemaan pakettiautoa, jotta pääsen ulos laivasta?

Helsingistä lähdettäessä olin lukenut vähän huolimattomasti ohjeet, ja oletin, että check-in pitää olla tehtynä kaksi tuntia ennen laivan lähtöä, vaikka todellisuudessa se check-in aukesi vasta silloin. Itse check-in tapahtui niin, että auto ajatetaan siihen check-in kopin viereen, eikä autosta tarvitse poistua ollenkaan sen aikana. Sieltä kopista saa sitten kaikki tarvittavat liput ja laput.  Sen jälkeen ajetaan odottamaan laivaan pääsyä. Kopin jälkeen siellä on työntekijä osoittamassa mihin jonoon pitää ajaa. Niistä jonoista on sitten helpoin lastata laiva mahdollisimman järkevästi. Koska olin hyvissä ajoin liikkeellä, pääsin ensimmäiseksi pakettiautojen jonoon ja pääsin myös ensimmäisten joukossa ajamaan laivaan.

Helsingin päässä autot ajettiin laivaan takaosasta, sillä Tukholmassa purku tapahtui laivan keulasta. Itse laivassa autot ja rekat olivat sulassa sovussa jonoissa, joten ajaminen laivasta uloskin oli helppoa. Tilaa oli hyvin, joten ei tarvinnut pelätä, että tuhoaisi omaa tai toisten autoja siellä. Kun auton oli saanut parkkeerattua laivaan, pääsi heti sen jälkeen siirtymään hyttiin.


Tukholmaan saavuttaessa minun auto oli toisena kärjessä, joten olisin päässyt todella nopeasti lähtemään, ellei edessäni olevalle autolle olisi käynyt niin kuin minullekin meinasi käydä. Olin unohtanut autoon parkkivalot päälle, ja onneksi myös lukita auton ovet, sillä aamulla minuakin olisi odottanut tyhjä autonakku, ellei Silja Linen autokannen työntekijät olisivat huomanneet sitä ja käyneet sammuttamassa valoja. Tukholman satama-alue oli vähän sekava johtuen varmaankin alueella tehtävistä rakennustöistä, mutta mitään hermoromahduksia sieltä pois pääsemiseen ei tarvinnut, vähän vain piti tarkemmin katsella kylttejä.

Olin ajatellut, että käyn vain hakemassa pianon ja ajan pakun saman tein takaisin laivaan, mutta eihän se niin onnistunut. Takaisin laivaan pääsin vasta siinä vaiheessa, kun autot lastattiin Tukholman päässä. Tukholman päässä check-in olikin sitten vähän haastavampi, sillä samasta terminaalista lähtivät laivat myös Riikaan ja Tallinnaan. Check-in rivejä taisi olla 12. Lähtöselvitys tapahtui samanlaisessa kopissa kuin Helsingin päässäkin. Koppien yläpuolella oli valotaulut, joissa luki ruotsiksi minne menevään laivaan siinä voi tehdä lähtöselvityksen. Helsingin laivan lähtöselvitykset olivat porteilla 7 ja 8. Toisen portin edessä oli jo jonoa, joten päätin ajaa sille portille johtavaan jonoon, jossa ei ollut vielä yhtään autoa. Siinä vuoroani odotellessa huomasin, että maahan oli maalattu jonon numeroksi 10, vaikka olinkin portin 8 edessä. Joten kannattaa vain seurata niitä valotauluja ajaessa lähtöselvitysjonoon, eikä välittää maahan maalatuista numeroista, sillä ne eivät vastaa lähtöselvityskoppien numeroita. Lisäksi kannattaa katsoa, että ajaa sellaiseen jonoon, jossa lähtöselvityskoppi jää kuskin puolelle. Itsehän tyhmänä ajoin juuri siihen toiseen Helsingin lähtöselvitysjonoon, jossa koppi olisi jäänyt apukuskin puolelle. Lopulta eräs kuski antoi minulle tietä, ja pääsin lähtöselvitykseen. Paluumatkalla auto oli taas laivan nokassa, mutta tällä kertaa olinkin siellä viimeisten joukossa.


Kun varasin pianon kantajat Helsingin päähän, laivat saapuivat satamaan noin klo 10, mutta nyt aikataulut (kenties talven vuoksi) olivat muuttuneet niin, että laiva saapuikin satamaan vasta klo 10:30. Olin varannut kantajat klo 11, joten vähän pelotti, että kerkeänkö siihen, varsinkin kun olin siellä melkein viimeisten joukossa.  Laivasta pääsin kuitenkin lähtemään melko pian satamaan saavuttua. Olisinkohan joutunut odottamaan jotain 10 minuuttia vuoroani, kun puolestaan laivaan pääsemistä Tukholman päässä, olin joutunut odottamaan melkein 1,5 tuntia.

Kokonaisuutena ihan turhaan jännitin pakettiauton kanssa matkustamista laivalla. Kaikki sujui erittäin hyvin myös tällaiselle todella harvoin pakettiautoa ajavalle kuskille. Auton kanssa matkustamiseen sisältyi melko paljon odottelua, mikä minun kaltaiselle duracell-pupulle oli vähän vaikeaa, mutta toisella kerralla olin jo tajunnut varautua siihen eväiden ja hömppälehtien kerä, joten aika meni mukavasti musiikkia kuunnellen, Julmustia juoden ja ruotsalaisia juoruja lukien. Yksi huono puoli auton kanssa matkustamisessa oli. Kun tavalliset, ilman autoa matkustavat, risteilijät pääsevät päivän aikana nousemaan laivaan milloin vain, automatkustajana laivaan ei pääse kuin silloin kun autot lastataan laivaan. Vaikka auton olisi jättänyt parkkiin sataman viereiselle parkkialueelle, ei laivaan päässyt nousemaan, sillä maihinnousukortti toimi vain autokannen kautta. Risteilylle en ensisijaisesti lähtisi auton kanssa, mutta mikäli auto olisi pakko ottaa mukaan, ei sen kanssa matkustaminen mitenkään mahdottoman vaikeata olisi.


Kiitos Silja Line rakkaan pianon kotiin tuomisen mahdollistamisesta ja kaikista muistakin ihanista kokemuksista laivalla (joista myöhemmin tulossa vielä postauksia).


Onko teillä kokemuksia matkustamisesta laivalla auton kanssa? 

4 kommenttia:

  1. Hyvä postaus, en nimittäin ole koskaan matkustanut laivalla niin, että auto olisi ollut mukana.

    VastaaPoista
  2. Ei ole kokemusta matkustamisesta laivalla auton kanssa.

    VastaaPoista
  3. Kerran olen ajanut Ruotsiin ja muutaman kerran Viroon, yllättävän helppoa se sitten kuitenkin on kun opasteet on tehty niin hyvin. :)

    VastaaPoista
  4. Wau olitpa rohkea kun lähdit pakulla vuosien jälkeen tuollaiselle reissulle ja vielä Tukholmaan ajelemaan. Hienoa! Ja nyt on piano onnellisesti kotona. :)

    VastaaPoista

Sisällön tarjoaa Blogger.