on
14.7.2018

Illallinen vanhan tammen alla – Villa Ammende Pärnussa

Kaupallinen yhteistyö Villa Ammende kanssa

 

Miniloma Pärnussa oli hengähdystauko kesän kiireiden keskellä. Tälläkin lomalla halusin päästä nauttimaan yhden hienon illallisen. Sainkin tähän mahdollisuuden yhteistyössä Hotelli Villa Ammenden kanssa. Kolmen ruokalajin illalliseen olikin hienoa päättää aurinkoinen lomapäivä.


 

Villa Ammende

 

Villa Ammende on peräisin 1900-luvn vaihteesta talouskasvun aikakaudella, jolloin porvaristo alkoi suosia yksityisasuntoja ylellisten huoneistojen sijasta. Rakennustyyleissä yhdistettiin moderniin paikallisten arkkitehtien luoma perinteisyys. Villa Ammende edustaa harvinaista belgialaista ja itävaltalaista pröystäilevää ja modernia tyyliä. Rakennus, joka olisi sopinut hyvin eräisiin Pietarin ja Riian alueen yksityishuviloihin, näyttää melko yllättävältä Pärnun maakuntakaupungissa.

 
Villa Ammende_Ikkunalla Blog2
 

Hotellin pihalle asutuessa tuntui kuin olisi hypännyt 1800-luvun englantilaisen romaanin sivuille. Korkea linnamainen rakennus kylpi auringon säteissä pilviverhojen takaa ja ympärille levisi vanhojen tammien vehreys. Astuttaessa sisälle hotelliin pienet yksityiskohdat syvensivät tunnetta paluusta aikaan, josta on voinut lukea vain kirjojen sivuilta. Auringon säteet ja lämmin kesäilma kutsuivat nauttimaan illallisen terassille puiden alle.

 

Kun on vain se yksi ainoa oikea hetki, jolloin ne ovat täydellisiä.

 

Edes keskelle illallista sattunut sadekuuro ei pilannut tunnelmaa, sillä terassin katokset suojasivat sateelta. Kuuma päivä olikin paahtanut ilman kuivaksi ja sateen tuoma raikkaus herätteli aisteja nauttimaan entistä enemmän tunnelmasta.

 
Villa Ammende_Ikkunalla Blog3
 

Kampasimpukoiden haaste

 

Ruokalistan avattuani, tiesin taas joutuneeni pahaan paikkaan. Mitä haluaisin valita, sillä listalta löytyi niin monta mielenkiintoista vaihtoehtoa. Päädyin kuitenkin valitsemaan suuren herkkuni, kampasimpukat. Näin jälkikäteeen huomaan, että valitsen aina kampasimpukoita, jos niitä vain on listalla. Sen vuoksi koenkin olevani melko hyvä arvioimaan niiden makua.

 

Muistan, kun kokkikouluaikoina eräässä harjoittelupaikassa jouduin, tai pääsin, opettelemaan kampasimpukoiden valmistamista. Viikon harjoittelun jälkeen sain hyväksynnän, vaikka kehittymistä vielä tuolloinkin oli. Niiden kanssa kun on vain se yksi ainoa oikea hetki, jolloin ne ovat täydellisiä. Ennen tuota hetkeä ne ovat raakoja, ja silmänräpäys tuon hetken jälkeen ne ovat ylikypsentyneitä.

 

Sahrami on aina itseni hemmottelua, oli sitä sitten käytetty kotona valmistetussa illallisessa tai hienossa ravintolassa nautitussa annoksessa.

 
Villa Ammende_Ikkunalla Blog4
 

Nyt lautasellani oli täydellisesti kypsennettyjä kampasimpukoita, joiden herkkä maku ei hukkunut voimakkaiden kastikkeiden alle, vaan pehmeä beurre blanc yhdessä tomaattien kanssa loi muistettavan makuelämyksen. Simpukat ja kuha toivat rakennetta annokseeen. Maku ei aina yksistään ratkaise, vaan annoksen rakenne on melkein yhtä tärkeä makumuistojen kannalta. Olen nimittäin syönyt annoksia, jotka ovat maistuneet hyvälle, mutta rakenne ei ole miellyttänyt, ja niistä annoksista on jäänyt pettynyt muisto.

 

Sahramikastikkeen luksus

 

Pääruuaksi valitsin mustekalaa. Sellaisia pakasteessa säilytettyjä ja taikinalla kuorutettuja mustekalarenkaita olen toki maistanut aikaisemminkin, ja no ne ovat hyviä siinä vaiheessa kun makunystyrät on puudutettu muutamalla coctaililla. Toisin kuin alkuruuan kanssa pysyn tutussa ja turvallisessa, pääruuan kanssa haluan kokea jotain ihan uutta.

 
Villa Ammende_Ikkunalla Blog7
Villa Ammende_Ikkunalla Blog5
 

Nyt edessäni oli lautasella mitä näyttävin annos tuoretta mustekalaa. Se oli ympäröity sahramikastikkeella ja lisukkeena oli mustekalan värillä värjättyä risottoa. Sahrami on ehdottomasti lempimausteeni ja käyttäisin sitä itsekin enemmän, jos se olisi edes hieman edullisempaa. Sahrami on aina itseni hemmottelua, oli sitä sitten käytetty kotona valmistetussa illallisessa tai hienossa ravintolassa nautitussa annoksessa. Eikä tämäkään sahramikastike pettänyt. Mietin hetken jopa ihan tosissani, että kehtaanko pyytää lusikan, jolla söisin kastikkeen lopun, mutta onneksi tarjolla oli vielä leipää, jolla sain kaavittua viimeisetkin pisarat kastikkeesta.

 

Ehkä se oli tarkoituskin, sillä ehkä muut asiakkaat ovat valittaneet sen loppuneen kesken.

 

Mutta itse mustekalaan. Sen maku oli suhteellisen mieto. Olin kuvitellut maun olevan paljon voimakkaampi, sillä onhan mustekalan lonkeroista tuleva värikin niin vahva. Yksistään maku olisi ollut melko vaatimaton ja se tarvitsikin ehdottomasti rinnalleen sopivat lisukkeet. Lisukkeet, jotka eivät peittäisi mustekalan makua ja vahvistaisivat sen ominaismakua. Ei mikään ihan helppo juttu, ja siinä oltiin hyvin onnistuttu. Ehkä olisin hieman kaivannut lisää makua risottoon.

 
Villa Ammende_Ikkunalla Blog8
 

Illallisen paras osuus?

 

Pitkän kaavan mukaisesti seuraavana vuorossa oli jälkiruoka. Annos, jota herkkusuuna odotan aina eniten. Hetki, jolloin taas iskee hirveä valinnanvaikeus. Taistelu suklaakakun ja passionhedelmätortun välillä oli kova, ja tällä kertaa torttu vei voiton. Eikä passionhedelmätorttu ollut pettymys vadelmatuorejuustomoussen ja minttusiirapin kera. Asteen herkullisemman jälkiruuasta olisi ehkä saanut, jos torttu olisi ollut lämmin. Tai no ei lämmin, mutta lämpimämpi. Torttupohjassa ei oltu säästelty voissa, niin kuin kuuluukin, mutta jokainen tietää miten voi kovettuu kylmässä ja sen vuoksi pohja oli vähän kova. Toisaalta se esti annoksen hotkimisen. Ehkä se oli tarkoituskin, sillä ehkä muut asiakkaat ovat valittaneet sen loppuneen kesken.

 

Jollekin se olisi voinut olla pettymys, mutta minulle siitä jäi sellainen pieni positiivinen muisto.

 

Hyvä illallinen tietysti päättyy kahviin ja aveciin. Joskus pienillä asioilla on merkitystä. Illallisseurana ollut ystäväni tilasi ohjeistuksestani meille kahvit ja calvadosit. Unohdin sanoa, että herkkävatsani ei enää oikein kestä suodatinkahvia, joten olisin enemmin halunnut erikoiskahvin. Onnea oli, että tavallinen kahvi olikin americano. Jollekin se olisi voinut olla pettymys, mutta minulle siitä jäi sellainen pieni positiivinen muisto, joka yhdessä muiden pienien juttujen kanssa loi unohtumattoman kokemuksen.

 

Mere pst. 7 , Pärnu

Su-To 12:00 – 22:00

Pe-La 12:00 – 23:00

 
Villa Ammende_Ikkunalla Blog
 

Millaiset asiat jättävät teihin muistoja?
Previous Post Next Post

You may also like

8 Comments

  • Mira / Blinger Shimmer -blogi

    Upeat puitteet herkulliselle aterialle 🙂

    15.7.2018 at 11:30 Reply
  • NelliL

    Kaunis paikka ja hyvät sapuskat valitsit 🙂 Omiakin herkkuja. Minulle muistoja lue fiilis, tuoksut ja äänet. Toki myös maut kuten Sasiedzi ravintolan tiramisu. Ei ole missään tullut samanlaista vastaan ja tyttäreni, joka on todella tarkka tiramisusta todella tykästyi kyseiseen tiramisuun <3

    15.7.2018 at 12:17 Reply
  • Teresa

    Ihania kuvia ja houkuttelevan näköisiä annoksia! Kylläpä tuli nälkä tätä lukiessa 😀

    15.7.2018 at 13:28 Reply
  • Pirkko / Meriharakka

    Kivannäköinen paikka, tosin en perusta kampasimpukoista enkä mustekaloista, mutta kaipa sieltä muitakin vaihtoehtoja olisi löytynyt 🙂
    Pärnuun asti emme Virossa ole vielä päätyneet, toistaiseksi vaan Tallinnaan ja Kuressaareen Saarenmaalla, mutta ehkä vielä joskus tuonnekin.

    16.7.2018 at 09:26 Reply
  • Marjo

    Upea paikka! Ja todella herkullilsen näköisiä ruoki – tässähän tulee jo nälkä ruudun tälläkin puolella.
    Pärnussa en ole nyt muutamaan vuoteen käynyt. Muistan erityisen hyvin Hotel Victorian, joka oli vanha rakennus
    melko lähellä rantaa. Romanttinen sisustus ja erittäin ystävällinen henkilökunta. Illallisella siellä soitettiin
    flyygelia….jänniä muistoja!

    17.7.2018 at 21:12 Reply
  • Teija / Lähdetään Taas

    Oioioioi! Näyttääpä tosi hyvältä. Ja miten kaunis paikkakin! Rakastan kampasimpukoita – todellakin niitä täydellisesti valmistettuja. Minulla meneekin usein nuo alkupalat ja pääruuatkin jälkkäreiden edelle. Nam!

    25.7.2018 at 14:20 Reply
  • Mimmu / 666places

    Pärnussa käyty muutaman kerran, mutta en ole koskaan käynyt tuolla syömässä.
    Rakennuksia olen siellä ihaillut ja ajatellut kuinka ihana olisi yöpyä tuommoisessa vanhassa kartanossa.
    Tulee tosiaan ihan joku vanha englantilainen maaseutu-paikka mieleen,semmonen ihanan romanttinen, puuttuu enää joku pianisti tai muu semmonen taustalta.
    Ruoka kuulostaa herkulliselle, vaikkakin noi merenelävät ei ehkä ole se mun ykkösvaihtoehto, maistaa voisin toki 🙂

    26.7.2018 at 10:44 Reply
  • Anna

    Mun mielestä on ihan parasta joutua rankkasateen alla kun itse on turvallisesti katoksen alla juurikin vaikka syömässä. Voi rauhassa katsella sadetta ja odotella sen loppumista ennen kuin lähtee eteenpäin. Rakastan sadetta ja varsinkin kesällä sitä raikasta tuoksua!

    29.7.2018 at 10:13 Reply
  • Leave a Reply

    Kiitos kommentistasi, kommentti julkaistaan hyväksynnän jälkeen