on
10.9.2018

Loppuunpalanut

 

Unelmani on yhdistää tuleva ammattini ja luova työ, tämä sisällöntuotanto. En vielä tiedä miten se käytännössä tapahtuu, mutta uskon elämän näyttävän sen, kun on oikea aika. Unelmat eivät kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan niiden eteen on tehtävä töitä.

Samaan aikaan, kun kulkee kohti unelmia, pyörii arki normaaliin tahtiin. Vuokrat on maksettava ja jääkaapistakin tulisi löytyä jotain syötävää, mielellään vähän terveellisempääkin kuin vain valmislihapullat, jotka kyllä olisivat huomattavasti edullisempia. Ihmissuhteista tulisi huolehtia ja oman hyvinvoinnin kannalta tärkeää olisi myös harrastaa liikuntaa ja kenties jokin muukin harrastus olisi mukava. Kaiken tämän jälkeen keho on ylikierroksilla ja mieli potee huonoa omatuntoa, kun kaikkea ei vaan saa tehtyä.

 
Ikkunalla_burnout4
 

Lopulta väsymys on niin suuri, että pelkästä arjesta selviäminen on työn ja tuskan takana. Ihmissuhteet jäävät, harrastuksista puhumattakaan. Liikunta edistää jaksamista, mutta siitäkin on tullut pakollinen suoritus, eikä ennen niin rakkaasta harrastuksesta enää saa samaa iloa ja hyvänolontunnetta. Jokaisesta päivästä on tullut suorittamista, vaikka niihinkin päiviin sisältyy onnellisia hetkiä.

 

En enää tiedä mitkä tunteet ovat aitoja ja mitkä vain syntyneet luomaan turvaa johonkin.

 

Kokoajan tekisi mieli nukkua, mutta kun se aika koittaa, unta riittää vain muutamaksi tunniksi, kunnes tulee se vuorokausi, joka menee kokonaan nukkuessa. Silti herätessä on sellainen oli kuin sata rekkaa olisi juuri jyrännyt päältä.

 

Minulla on vaikka mitä ideoita postauksista ja kivoja kuvia, joita julkaista Instagramissa. Muutaman kerran olen avannut tietokoneen ja yrittänyt kirjoittaa postausta, mutta en ole saanut ajatuksia siirrettyä tekstiksi. Ajatuksia en ole saanut siirrettyä edes sanoiksi, aika usein en ole edes ollut varma mitä ajattelen tai tunnen. Onko tunne aito vai johtuuko se vain väsymyksestä? Tämän vuoksi blogi on ollut liian hiljainen, taas yksi asia, joka tuottanut onnellisuutta, on jäänyt suorittamisen varjoon.

 
Ikkunalla_burnout3
 

Sanoista teoiksi – jos jaksaisi

 

Olen aikaisemminkin täällä kirjoittanut, miten asioille on tehtävä jotain, mutta voimia muutokseen ei ole ollut. Ennen kuin nyt kun enää mitään voimia ei ole jäljellä. Ainut vaihtoehto on muutos. Vuokrat on edelleen jotenkin maksettava, mutta keino selvitä arjesta pitää löytyä jostain sellaisesta, mikä ei kuluta loppuun. Ja niin, että saan kuljettua kohti unelmaani. Opintoja olen toki saanut vietyä eteenpäin, ja valmistuminen viivästyy minusta riippumattomista tekijöistä, ei sen vuoksi, etten olisi jaksanut opiskella. Toisaalta sen viivästyminen on hyvä asia, sillä nyt minulla on enemmän aikaa viimeisille tehtäville, eikä niistä tarvitse ihan niin paljon stressata.

 

Kaikki muu aika meneekin nukkuessa. Vapaapäivinä jaksan olla muutaman tunnin hereillä ja sen jälkeen tarvitsenkin jo päiväunet. Silloin kun olisi aikaa tehdä asioita, jotka tekevät onnelliseksi, nukun arjen univelkoja pois. Jos en nuku, en kuitenkaan oikein saa mitään aikaiseksi. Tätäkin postausta olen nyt kirjoittanut kolmatta päivää. Saan ehkä yhden lauseen luotua, mutta sen jälkeen ajatus katoaa jonnekin. Kun taas saan ajatuksen päästä kiinni, ei aikaisempi lause sovikaan enää yhteen seuraavan lauseen kanssa. Luovuus on ollut aina keino ilmaista itseäni, ja nyt kun siihen en pysty, tunnen olevani jotenkin jumissa kaiken kanssa. Kun en saa tunteitani ja ajatuksia ilmaistua, en enää tiedä mitkä tunteet ovat aitoja ja mitkä vain syntyneet luomaan turvaa johonkin.

 
Ikkunalla_burnout2
 

Hyppy tuntemattomaan

 

Tästä putkesta hyppääminen tuntuu yhtäaikaa pelottavalta ja vapauttavalta. Se, ettei minun tarvitse päivittäin tehdä asioita, jotka kuluttavat enemmän kuin antavat, tuntuu todella vapauttavalta. Samaan aikaan kuitenkin rintaa puristaa pelko pärjäämisestä, taloudellisesta pärjäämisestä. Entä jos joudunkin taas palaamaan samaan tilanteeseen, jotta pärjään taloudellisesti. Jos olenkin tilanteen vanki, enkä pääse koskaan tästä pois.

 

If you change nothing, nothing will change.

 

Tämä on viimeinen viikko tätä arkea, sen jälkeen kaikki on avoinna. Jatkosta ei ole tietoa, mutta pitää vain yrittää jaksaa uskoa, että elämä järjestyy, onhan se aina ennenkin järjestynyt. En ole ensimmäistä kertaa tässä tilanteessa, mutta viimeistä kertaa haluan olla. Aikaisemmin kun olen halunnut pois tästä tilanteesta ja lähtenyt kohti uusia tuulia, olen aina pitänyt portin auki mielessäni, että ainahan voin palata, jos tilanne sitä vaatii. Ja lopulta olen aina palannut samaan pisteeseen.

 

Enää en voi edes jossain siellä alitajunnassa pitää paikkaa ajatukselle, että ainahan voin palata vanhaan, jos uudet suunnitelmat eivät onnistukaan. Paluu vanhaan ei tee onnelliseksi, joten jos uudet suunnitelmat eivät onnistu, ei ratkaisu onnelliseen elämään löydy palaamalla vanhaan, vaan etsimällä jotain uutta. Kun saan omat voimani takaisin, elämä varmasti tuo minulle uusia mahdollisuuksia, enkä malta odottaa niitä.

 
Ikkunalla_burnout5
 

Onko teillä kokemuksia loppuunpalamisesta?
Kiinnostaisiko teitä lukea enemmän matkastani loppuunpalamisesta palautumiseen?
Previous Post Next Post

You may also like

3 Comments

  • Tuula / Tuula's life

    Olipa koskettava kirjoitus. Itselläni ei ole ollut loppuunpalamista, mutta olen ollut vetäjänä työssä, jossa minulla oli useita alaisia. Työssäni tutustuin ihmisiin, jotka paloivat loppuun tai olivat masentuneita. Kävin heidän kanssaan keskusteluja ja myös työpsykologin luona kävimme keskustelemassa, miten edetään. Opin näkemään, miten rankkaa tuo loppuunpalaminen on.
    Sinulle toivon kaikkea hyvää. Jaksa keskustella sinua ymmärtävien ihmisten kanssa. Ja mielelläni kuulisin enemmän matkastasi loppuunpalamisesta palautumiseen.
    Hyvää alkavaa viikkoa!

    10.9.2018 at 13:16 Reply
  • tuulanneli

    Hyvä kirjoitus ja paljon ajatuksia herättävä. MInulla ei ole kokemuksia loppuunpalamisesta. Tätä lukiessa tuli mieleen entinen elämäni, josta hyppäsin pois juuri oikeaan aikaan. Tein ison muutoksen elämässäni ja lopetin yritykseni. Olin pitkään todella väsynyt kaikkeen ja tein varmasti ihan oikeaan aikaan päätöksen siirtymisestä uuteen vaiheeseen elämässä. Nyt vaikka elän kiireessä niin rakastan yli kaiken nykyistä työtäni ja minun on hyvä olla.

    11.9.2018 at 16:54 Reply
  • Katta /arkipaskaruokaa

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Seuraa edelleen omaa unelmaasi. Saavutin oman ISON unelman kolme vuotta sitten. Jos sitä ei olisi ollut, en olisi taatusti selvinnyt viimeisimmästä reilusta vuodesta, elämäni rankimmasta ajanjaksosta. Tsemppiä sulle <3 -Katta /Arki(paska)ruokaa

    14.9.2018 at 15:30 Reply
  • Leave a Reply